Pidän vapaaehtoisesti lapsettomia hirmu rohkeina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Joidenkin kohdalla näköjään lasten saanti aiheuttaa ymmärryksen rajoittumista. Ehkä se elinpiiri on niin pieni hiekkalaatikon reunalla että ei kykene käsittämään elämän monimuotoisuutta.

Eikä huomaa omaa itsekeskeisyyttään kun paistattelee ylemmyydentunnossa, "olen äiti, siis epäitsekäs".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Ja se huoli ja vaiva on ihan itse valittua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Ja se huoli ja vaiva on ihan itse valittua <3

Tietenkin on. Ei tässä mitään vahinkolapsia olla pykätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Hohoijaa.

On paljon äitejä jotka jatkavat itsekästä elämäänsä vaikka heillä olisikin lapsia. Enkä tarkoita mitään päihdeongelmaisia vaan ihan "menestyneitä" ja sosiaalisesti hyväksyttyjä.

Jotka eivät tunne empatiaa lastaan kohtaan kun se on pieni, saati sitten kun se on aikuinen.

Huoli kohdistuu vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiin.

Tällaisten äitien lapsilla elämä EI OLE HELPPOA vaikka eivät itse lapsia hankkisikaan. Jostain syystä useimmiten eivät hanki ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on todella helppoa.

Älä vain sano että ihan vakavissasi tuon kirjoitit.

Tietenkin kirjoitin. Siis verrattuna vanhempiin. Lapsi aiheuttaa suunnatonta huolta ja vaivaakin, eikä se lopu koskaan.

Ja se huoli ja vaiva on ihan itse valittua <3

Tietenkin on. Ei tässä mitään vahinkolapsia olla pykätty.

Turha sillä sitten on sädekehää yrittää kasvattaa.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja ainakin minun elämäni on valtavasti helpompaa nyt kuin jos minulla olisi vaikka kaksi lasta. Tuo on minulle ihan itsestäänselvä asia, enkä ala siitä pyytelemään anteeksi. Itse olen valintani tehnyt omien arvojeni perusteella, ja jos se ei jollekulle sovi, harmi homma.

Minä olen lapseton, ihan omasta tahdosta.

Olen koko ikäni kärsinyt masennuksesta, itsetuhoisuudesta, ahdistuksesta jne.

Elämä on vaikeaa, pelkkää olemassaoloa ja jotenkin selviämistä päivästä toiseen. Tätä jatkunut jo lähes viisikymmentä vuotta.

Itsekäs olisin jos tähän kurjuuteen olisin lapsia hankkinut kun en jaksa itsestäni huolehtia niin vähemmän jostain avuttomasta pikkuisesta jonka loppuelämän pystyisin pilaamaan ailahtelevuudellani ja itkuillani ja raivoamisellani.

Ihanko totta noin yksinkertaista se on, lapsettomien elämä helppoa ja lapsiperheiden vaikeaa?

Jos on itsellä tasapainoinen lapsuus ja hyvät välit omiin vanhempiin niin mahtavaa, tehkää vaan lapsia ja pitäkää niistä hyvä huoli mutta jos oma lapsuus on ollut yhtä helvettiä ja tukiverkkoja ei ole eikä tosiaan mitään ihanaa mummolaa niin miten ihmeessä on itsekästä ja epäaikuisuutta olla tekemättä lapsia?

Olen vapaaehtoisesti lapseton. Se ei tarkoita ettenkö pitäisi lapsista tai ettenkö olisi sellaisia halunnut. Olisin todella ja välillä vieläkin vihloo kaipuu.

Mutta syistä joita en tässä katso tarpeelliseksi kertoa en niitä ole tehnyt.

Ja se päätös on kaukana itsekkyydestä. 

Varmasti lapsi tuo tullessaan paljon huoltakin ja vaivaa mutta mielihyvin sen huolen olisin kantaakseni ottanut, huolia ja murhetta tässä riittää muutenkin ja ne ovat sellaisia joihin ei liity mitään positiivista, toisin kuin omaan lapseen.

Pyydän, älkää te joilla omasta halusta lapsia on tehkö minkäänlaisia johtopäätöksiä niistä joilla ei ole.

Kiitos <3

Minä pidän lapsia tehneitä rohkeina, tai no, tyhmänrohkeina melkeinpä ennemmin. Raskaus ja synnytys on sellainen uroteko, etten voi ymmärtää miten sellaiseen pystyy tieten tahtoen ja selviää traumoitta. Minulle se olisi täysin verrannollinen tilanteeseen jossa minut kidnapataan, nöyryytetään, silvotaan ja kidutetaan karmeilla ja intiimeillä tavoilla, joista voi jäädä ikuisia vaivoja. Rispektit siitä. Toisaalta, minä en näe itse koko asialla mitään hyötyarvoa, vaan siitä alkaa sitten vanhemmuuden piina ja parisuhde ja hyvä elämä tuhoutuu, että ehkä en osaa vain nähdä sitä no pain, no gain-vinkkelistä. 

-Vela