Nykyään koen mieheni hankalaksi ja alkaa ahdistamaan koko suhde

Tällä hetkellä on hieman alkanut ahdistamaan eräs asia mieheeni liittyen.
Tilanteemme on se että suunnittelemme yhteisen asunnon ostamista. Aikoinaan minä suostuin takaamaan veljeni ok-talon remontti-lainaa. Olen yksi kolmesta takaajista. Veljeni on kunnianhimoinen ja reipas, korkealle koulutettu nykyään hyvässä ammatissa. Silloin vuosia sitten kun tarvitsi lainaa,ei hänellä ja hänen vaimollaan ollut säästöjä, pikkulapsiarkena heillä oli melko tiukkaa. Luotin että maksavat lainaansa tunnollisesti ja niin ovat tehneetkin. Mieheni ei pidä siitä että olen takajaana. Hän tivailee että kuinka kauan olen takajaana, koska pääsen siitä ns.irti ja niinedelleen. Nyt kun yhteistä lainaa alamme ottamaan, olisi hyvä jos minulla ei olisi takauksia. Mutta tiedän että se ei vaikuta lainan saantiin, saamme siis mieheni kanssa lainan pankista vaikka minä olenkin takaamassa veljeni lainaa. Ei sillä ole merkitystä. Mieheni jankuttaa että hän haluaa saada mahdollisiman hyvät marginaalit,pienet korot jne ja kaikki sujuisi parhaiten jos en olisi takaamassa mitään lainoja. Olen soitellut veljelleni ja pankkiinkin ja kysellyt tilannettani. Olen edelleen takaajana. Mieheni siis miettii että minkä verran veljeni perheineen on saanut lyhenettyä lainaansa, onko sitä lyhennetty jo niin paljon että takaajat olisivat siitä jo " ulkona". En ole ihan varma miten nämä menee. Mies vaahtoaa että kylläpä he maksavat hitaasti lainaansa. Ja haluaa että minä soitan pankkiin ja kysyn onko mahdollista irtisanoa itsensä takaajien listalta. No eihän sellainen ole mahdollista. Että ensin suostut takaajaksi ja vuosien päästä ilmoitat että en haluakaan olla takaaja.

Tämä asia on kiristänyt vähän veljeni perheen ja minun välejä. Mieheni käytöstä kummastelivat. Toisaalta ymmärrän miestäni, toisaaalta en. Aloin takaajaksi siis joskus kun emme mieheni kanssa edes tunteneet. Ainahan takaajaksi alkaminen on riski. En nykyään tänäpäivänä suostuisi moisiin, silloin ajattelin asioita erilailla. Halusin auttaa. En siis todellakaan ole mitenkään varakas koskaan ollut. Minua tympii se miten mieheni veljeni perheestä puhuu. Ovat mielestäön "törkeitä ja kun pyysivät minut rahoittamaan hankintojaan ja vaikka millä ilkeillä sanoilla on heitä mollannut. Olen erittäin läheinen ollut veljeni perheen kanssa. Mieheni on melko ehdoton ja tarkka joissain asioissa.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Välillä mietin olenko jotenkin outo kun tunnen jopabinhoa miestäni kohtaan tämän takia? Hyvää tieten tarkoittaa ja ajaa etuani. Hän sanoo ett ei "meillä" ole varaa alkaamaksamaan toisten lainoja jos kävisikin köpelösti. Mutta ei asialle enää mitään voi kun ole aikaa sitten ruvennut takaajaksi. Ja velkaa on lyhennetty tunnolisesti. Eihän elämästä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja nykyäön akattelen ettei koskaab kannata ruveta takaajaksi. Ei sitä taakkaa kannata ottaa jollet satu omistamaan vaikka miljoona euroa. Mutta se miten mieheni puhuu läheisistäni niin syyttävästi saa minut kiehumaan. Haluaisin kyläillä heidän ja lastemme kanssa puolin ja toisin, mieheni jättäytyy tälaisista tilanteista tarkoituksella pois. Veljeni joskus on sanonut kärkkäästi miehelleni suutuksissaan joten tästä syystä mieheni ei mielellään kyläile enää heillä.
Joskus olimme eron partaalla ja möläytin veljelleni mieheni sanomisista ja tämä suuttui. Nykyään veljeni sanoo että näitä sattuu, no problem eikä hän enää ole ainakaan vihainen. Mieheni taas on kylmäkiskoinen jheitä kohtaan. Tämä asia on niin kaivertanut mieltäni enkä tiedä mitä ajatella. Tietysti omaa syytäni kun menin möläyttämään, mutta en tiennyt kelle muulle avautua kun olen ollut aivan hämilläni tilanteesta. Veljeni kanssa puhumme aina kaikesta ja olemme hyvin läheisiä.
Anteeksi jos oli sekavaa tekstiä