Lue keskustelun säännöt.
Muita onnettomia veloja linjoilla?
03.05.2017 |
Minulle tulee aina vähän osaton olo, kun vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat onnellisuuttaan ja tyytyväisyyttään. Minulla on vaikea elämäntilanne, enkä ole muutenkaan mikään onnellinen luonne. En silti kaipaa lapsia, ja vanhempana elämäni olisi vielä paljon kurjempaa. Silti tuntuu, ettei vela oikein saisi sanoa, ettei se lapseton elämä aina mitään herkkua ole.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niissä lapsissa kaipaat? Onnettomat luonteet löytävät epäonnea mistä tahansa elämäntilanteesta.
"En silti kaipaa lapsia."
NiiSSÄ lapsiSSA. Eli mikä osa lapsiperhearjesta sitten puutteellaan tekee onnettomaksi? Mitkä odotukset ja tarpeet eivät nyt täyty?
Ei mikään. Eikö se nyt käynyt aloituksesta selväksi? "Vanhempana elämäni olisi vielä kurjempaa." Paljonko rautalankaa tarvitset? :D
No miksi sitten otat tuon lapsettomuuden esiin jos kerran se ei ole mikään tekijä onnellisuudessasi? Sama kuin kertoisit olevasi taidetta arvostava jääkiekkoilija, joka pohtii ammattilaiseksi pyrkimistä.
Monet velat antavat ymmärtää, että heidän elämänsä on hienoa ja upeaa ja onnellista, koska heillä ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia, mutta elämäni ei silti ole onnellista. Siksi tuntuu vähän ulkopuoliseksi tämän "Elämä on ihanaa, kun on lapseton!" -hehkutuksen keskellä.
Joko ymmärsit?
...no olen pahoillani kun pahoitit mielesi kun esimerkiksi minun elämäni on ihanaa pääosin juuri sen lapsettomuuden takia..?
Vapaaehtoinen lapsettomuus (tai omistusasunto tai lemmikkieläin tai voittaminen jossain tietokonepelissä) ei ole mikään automaattinen pääsylippu onnellisuuteen. Oma elämäni on onnellista koska olen lapseton, koska pystyn tekemään asioita mm. työelämässä joita en pystyisi tekemään jos minulla olisi lapsia (esimerkkinä muuttaminen tuosta noin vain kahden viikon varoitusajalla toiselle puolelle maata), harrastuksista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen onneton siksi, etten ole löytänyt kaltaistani miestä. Varmaan kuitenkin mieluummin suostuisin itse synnyttämään kuin huolisin miehen, jolla on jo lapsia. Tämä silloin, jos mies olisi muuten minulle täydellinen ja hänelle olisi tärkeää tulla isäksi. Niin täydellistä ei kuitenkaan olekaan, että ottaisin toisen naisen vääntävät kakarat edes osa-aikariesaksi, kahden kodin heittopussit ovat turhin ihmislaji maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niissä lapsissa kaipaat? Onnettomat luonteet löytävät epäonnea mistä tahansa elämäntilanteesta.
"En silti kaipaa lapsia."
NiiSSÄ lapsiSSA. Eli mikä osa lapsiperhearjesta sitten puutteellaan tekee onnettomaksi? Mitkä odotukset ja tarpeet eivät nyt täyty?
Ei mikään. Eikö se nyt käynyt aloituksesta selväksi? "Vanhempana elämäni olisi vielä kurjempaa." Paljonko rautalankaa tarvitset? :D
No miksi sitten otat tuon lapsettomuuden esiin jos kerran se ei ole mikään tekijä onnellisuudessasi? Sama kuin kertoisit olevasi taidetta arvostava jääkiekkoilija, joka pohtii ammattilaiseksi pyrkimistä.
Monet velat antavat ymmärtää, että heidän elämänsä on hienoa ja upeaa ja onnellista, koska heillä ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia, mutta elämäni ei silti ole onnellista. Siksi tuntuu vähän ulkopuoliseksi tämän "Elämä on ihanaa, kun on lapseton!" -hehkutuksen keskellä.
Joko ymmärsit?
...no olen pahoillani kun pahoitit mielesi kun esimerkiksi minun elämäni on ihanaa pääosin juuri sen lapsettomuuden takia..?
Vapaaehtoinen lapsettomuus (tai omistusasunto tai lemmikkieläin tai voittaminen jossain tietokonepelissä) ei ole mikään automaattinen pääsylippu onnellisuuteen. Oma elämäni on onnellista koska olen lapseton, koska pystyn tekemään asioita mm. työelämässä joita en pystyisi tekemään jos minulla olisi lapsia (esimerkkinä muuttaminen tuosta noin vain kahden viikon varoitusajalla toiselle puolelle maata), harrastuksista puhumattakaan.
Ja tästä kaikesta KIITOLLISUUS mitä kärttyinen ap ei taida tuntea. Liian moni odottaa onnen tulevan ulkopuolelta vaikka oikeasti se on usein jopa pitkän rakkauden kaltainen tahtotila. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niissä lapsissa kaipaat? Onnettomat luonteet löytävät epäonnea mistä tahansa elämäntilanteesta.
"En silti kaipaa lapsia."
NiiSSÄ lapsiSSA. Eli mikä osa lapsiperhearjesta sitten puutteellaan tekee onnettomaksi? Mitkä odotukset ja tarpeet eivät nyt täyty?
Ei mikään. Eikö se nyt käynyt aloituksesta selväksi? "Vanhempana elämäni olisi vielä kurjempaa." Paljonko rautalankaa tarvitset? :D
No miksi sitten otat tuon lapsettomuuden esiin jos kerran se ei ole mikään tekijä onnellisuudessasi? Sama kuin kertoisit olevasi taidetta arvostava jääkiekkoilija, joka pohtii ammattilaiseksi pyrkimistä.
Monet velat antavat ymmärtää, että heidän elämänsä on hienoa ja upeaa ja onnellista, koska heillä ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia, mutta elämäni ei silti ole onnellista. Siksi tuntuu vähän ulkopuoliseksi tämän "Elämä on ihanaa, kun on lapseton!" -hehkutuksen keskellä.
Joko ymmärsit?
...no olen pahoillani kun pahoitit mielesi kun esimerkiksi minun elämäni on ihanaa pääosin juuri sen lapsettomuuden takia..?
Vapaaehtoinen lapsettomuus (tai omistusasunto tai lemmikkieläin tai voittaminen jossain tietokonepelissä) ei ole mikään automaattinen pääsylippu onnellisuuteen. Oma elämäni on onnellista koska olen lapseton, koska pystyn tekemään asioita mm. työelämässä joita en pystyisi tekemään jos minulla olisi lapsia (esimerkkinä muuttaminen tuosta noin vain kahden viikon varoitusajalla toiselle puolelle maata), harrastuksista puhumattakaan.
En ole pahoittanut mieltäni siitä, koen vain itseni ulkopuoliseksi. Jos seuraavassa velahehkutusketjussa avaan sanaisen arkkuni ja kerron, että olen vapaaehtoisesti lapseton ja silti onneton, saisin varmaan osakseni kauheaa ryöpytystä. Virallinen velatotuus kun on, että velat ovat onnellisia ja vanhemmat onnettomia.
Olipas taas moni joka ei tajunnut aloittajan kommenttia. Ihme porukkaa.
Ja tuo että porukka sanoo, että lapsettomana olen varmasti onnellisempi kuin lapsen kanssa koska jo nyt on niin vaikeeta niin eihän sitä mitenkään voi tietää. Ihan arvailua vaan. Vaikka olis köyhempi lapsen vuoksi saattaisi silti olla onnellisempi. Tai vaikka lapsen vuoksi voi olla vaikeampi hoitaa sairasta äitiä , saattaisi lapsi tuoda niin paljon muuta merktiystä elämään että olo olisikin onnellisempi. tai sitten jos lapsi olisikin tosi vaikeahoitoinen niin kuka tahansa saattaisi masentua. Ei sitä voi tietää niin ihan älytöntä tällanen keskustelu edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas taas moni joka ei tajunnut aloittajan kommenttia. Ihme porukkaa.
Ja tuo että porukka sanoo, että lapsettomana olen varmasti onnellisempi kuin lapsen kanssa koska jo nyt on niin vaikeeta niin eihän sitä mitenkään voi tietää. Ihan arvailua vaan. Vaikka olis köyhempi lapsen vuoksi saattaisi silti olla onnellisempi. Tai vaikka lapsen vuoksi voi olla vaikeampi hoitaa sairasta äitiä , saattaisi lapsi tuoda niin paljon muuta merktiystä elämään että olo olisikin onnellisempi. tai sitten jos lapsi olisikin tosi vaikeahoitoinen niin kuka tahansa saattaisi masentua. Ei sitä voi tietää niin ihan älytöntä tällanen keskustelu edes.
Ap on todella huono selittämään asiansa.
Ap haluaa siis valistaa/keskustella siitä, ettei lapsettomuus ole tae onnesta? No senhän kaikki tässä ketjussa ovat tajunneet.
Olen joistakin asioista onnellinen ja joistakin onneton. Onnellisuuttani vähentävät mm. muistihäiriöisen äidin asioista huolehtiminen, yksipuolinen ihastus nuorempaan mieheen ja oma krooninen sairaus. Silti nuo kaikki asiat ovat sellaisia, että jos minulla olisi lapsi, elämäni olisi vielä paljon vaikeampaa. Esimerkiksi sairauteni olisi todennäköisesti pahentunut huomattavasti raskausaikana ja äidistä huolehtiminen olisi vielä paljon työläämpää, jos minulla olisi lapsikin hoidettavana. Ajattelen siis, että velana olen kuitenkin onnellisempi kuin olisin äitinä.