Arman Suviseurat-jakso tänään. Mitä ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa että lestoissa on niin paljon hyväksikäyttöjuttuja. Olen itse siis ex-vl ja en olisi ikinä uskonut että nimenomaan lestaperheissä tuollaista olisi, koska seksikin on niin tabu ja lapset on tosi rakkaita ja tärkeitä yhteisössä.

Mutta niin, ehkä juuri sen takia niitä sitten on jonkin verran. Ärsyttävää että koko porukka leimataan pedareiksi joidenkin sairaiden hullujen takia..

Käsittääkseni lestoissa ei ole pedareita sen enempää kuin muissakaan ihmisryhmissä, näiden tapausten hoitamisessa vaan on tehty karmaisevia virheitä.

No ihan saletisti on enemmän ja vielä oikein tehty koko yhteisö suojaamaan että on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa että lestoissa on niin paljon hyväksikäyttöjuttuja. Olen itse siis ex-vl ja en olisi ikinä uskonut että nimenomaan lestaperheissä tuollaista olisi, koska seksikin on niin tabu ja lapset on tosi rakkaita ja tärkeitä yhteisössä.

Mutta niin, ehkä juuri sen takia niitä sitten on jonkin verran. Ärsyttävää että koko porukka leimataan pedareiksi joidenkin sairaiden hullujen takia..

Ei varmaankaan ole ihan näin, että leimattaisiin! Suurin kritiikki kohdistuu siihen, että liike katsoo voivansa hoitaa näitä asioita sisäisesti omassa organisaatiossaan ja rikoksen kohteenkin pitää antaa anteeksi rikoksen tekijälle. Tällöin tämä organisaatio asettuu Suomen lakien yläpuolelle toteuttaen omaa oikeusjärjestelmää ja se ei pitäisi olla sallittua! Tämä toiminta on sinne sisäänkirjoitettu tapa, jota noudatetaan. Organisaatiossa pitäisi olla selkeästi julkistettu tapa, että rikolliset viedään virallisen lain eteen ilman mitään hoitokokouksia ja anteeksipyyntejä ja -antoja!

Muistan kysyneeni 90- luvulla lapsena äidiltäni, että mitä jos tekee rikoksen ja pyytää sen anteeksi? Huomasin siis jo lapsena tämän mahdollisen ristiriidan. Äiti sanoi että se ei riitä vaan rikos pitää sovittaa maallisen lain edessä. Tuttuni on samaan aikaan ollut töissä srk.lla ns. "Johtavassa asemassa" ja hänelle on esitetty sama kysymys, tuttu on sanonut että ehdottomasti rikosilmoitus. Eli olen kasvanut pienestä asti siihen että anteeksipyynnöllä ei rikoksista selviä.

Ei tämä ole mikään organisaatioiden/srk.n ongelma että anteeksipyynnöllä yritettäisiin selvitä vaan niiden henkilöiden jotka ovat rikokseen syyllistyneet tai muutoin sotkeutuneet asiaan ja tällaisethan muutenkin yrittävät peitellä jälkiään tavalla tai toisella. Siinä olen samaa mieltä että kun anteeksipyyntöä ja rippisalaisuutta käytetään väärin, se on tehokas keino jälkien piilotteluun. Mutta srk ja rauhanyhdistykset eivät missään määrin tällaista opeta. Eri asia jos jollekin ry.lle on pesiytynyt lauma sekopäitä joilla ei ole oikein puhtaat jauhot pussissa.

T. Lapsesta asti vl

Niin, kyllähän aina on opetettu, että asiat korjataan myös ajallisesti eli rikoksen yhteydessä tuomioistuimessa. Ja tuon pedokohun jälkeen vielä täsmennettiin lisää, että pitää pitää huoli, että asia tulee poliisin tietoon.

Voin avoimesti myöntää olevani vähän katkera ja vihainen lestadiolaisuutta kohtaan. Lapsuuteni oli huono ja kaikkea kamalaa tapahtui lestadiolaisuuden myötä, hyväksikäyttöä esim. Siitäkin vain äitini totesi "jos olet uskovainen, annat anteeksi ja pysyt asiasta hiljaa". Tiedän, ettei liikkeen virallinen kanta ole tämä ja se on hyvä! Uusi sukupolvi muuttuu. Mutta ei kuitenkaan saa unohtaa, että vanhat opit vaikuttavat ihmisissä edelleen.

Osittain tähän vihaan vaikuttaa se, että lestadiolaisten kanssa on vaikea keskustella. Heistä ei saa mitään otetta, tarttumapintaa, keskustellessa. Omat kokemukset ja näkemykset eivät saa reaktiota. Ei tule kuulluksi. Syntien perustelut ovat samaa, ulkoaopeteltua fraasien toistumista. Logiikka on välillä kaukana.

Eiköhän olisi parempi jatkaa tästä terapiaan ja päästä yli vihasta :D olisi minullekin parempi. Erosta on nyt 4 vuotta, ja elämä on huomattavasti ihanampaa, vapaampaa. Saan hengittää ja ajatella kuten haluan.

Tuosta maallisesta vastuusta rikosten kohdalla: asiaa on ennen opetettu ja ajateltu niin, että anteeksianto riittää. Vaikka liike on nyt korjannut opetusta, se ei tarkoita että kaikki hylkäisivät vanhan käsityksen. Tuskin esimerkiksi koko seurakunta riemulla alkaisi ehkäistä, jos se julistettaisiin ihan OK:ksi (esimerkki).

Vanhat ajatustavat vaikuttavat pitkälle.

Mun isän veljen perhe on vl, ja yksi juttu mikä mua lestadiolaisissa naurattaa, ahdistaa, ärsyttää ja huvittaa on se sellainen hymistely, ne sanomattomat säännöt joita ei-uskovainen ei välttämättä ymmärrä. Näen usein sukulaisteni naamasta että nyt tuli sanottua jotain "väärää", joka saattaa siis olla vain jotain mikä ei heidän kulttuuriinsa kuulu.

En ikinä kiroile heidän seurassaan enkä puhu alkoholin juomisesta, mutta muissa asioissa en jaksa olla niin tarkka. Minun elämääni kuuluvat tv-sarjat, elokuvat, rock-musiikki, teatteri, korvakorut, hiusten värjääminen ja meikkaaminen. Jos minulta kysytään mitä tein viikonloppuna, en ala valehtelemaan etten ollut teatterissa, siitä huolimatta että sukulaisteni ilmeet huutavat ERROR ERROR kun asiasta kerron. Myös meikatut kasvot ovat ERROR ERROR, mutta minä meikkaan lähes joka päivä, enkä ala itseäni muuttamaan sen takia että he sen kautta ehkä hyväksyisivät minut paremmin.

He tietävät varsin hyvin etten ole vl, joten ihmettelen kun tuntuu aivan kuin he odottaisivat minunkin noudattavan heidän sääntöjään? Ovat muuten aivan täyspäisiä ihmisiä, mutta sitten näissä kielletyissä jutuissa heillä näyttää menevän välillä aivot solmuun.

Ei pidä paikkaansa, kyllä aina on opetettu hoitamaan rikokset ja käsittääkseni Lestadiuksen aikaan porukkaa ilmoittautui poliisille sovittamaan rötöksiään parannuksen saatuaan, samoin käy jo Raamatussa, kun talousrikoksia tehnyt tullimies palautti vääryydellä saamansa rahat.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, kyllä aina on opetettu hoitamaan rikokset ja käsittääkseni Lestadiuksen aikaan porukkaa ilmoittautui poliisille sovittamaan rötöksiään parannuksen saatuaan, samoin käy jo Raamatussa, kun talousrikoksia tehnyt tullimies palautti vääryydellä saamansa rahat.

No ei kai nyt tälläinen opetus ole tyhjästäkään tullut? Miksi rikoksia on sitten peitelty, jos kerran pitäisi osata mennä ne ilmoittamaan? Miksi hyväksikäytön uhreja on hyssytelty ja vaadittu antamaan anteeksi? Miksi olen sitten vielä 2010-luvullakin törmännyt lestadiolaisiin, jotka ajattele hyvin vahvasti näin. Ei ollut vain yhden tai kahden tapauksen juttu tuo pedofiili-tapauskaan.

Vaikka Lestadiuksen aikaan joku tekikin näin tai noin, niin se ei tarkoita, etteikö ajatus olisi voinut muuttua sen ja nykyhetken välillä.

Olen mietttinyt tuota anteeksiantojuttua.. Johtuuko siitä, että lestadiolaiset kiusaavat niin paljon koulussa? Ajatellaan, että kaiken saa kuitenkin anteeksi sitten sunnuntaina...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmassa harmitti se, että Arman haastatteli niin paljon miehiä ja miehet olivat niin paljon äänessä. Olisi haastatellut myös yksittäisiä, eri ikäisiä naisia. Olihan siinä toki pari naista miehensä kanssa, mutta vielä enemmän. Tosi patriarkaalinen liikehän tuo tosin onkin, että sinänsä sai aika oikean kuvan (vain miehet puhujina jne)

Tämä minullakin pisti silmään. Puhdasta näisnäkökulmaa jäin kaipaamaan.

Kukaan tuntemani konservatiivinen vl-nainen ei todellakaan halua julkisuuteen haastateltavaksi. Varmasti vaikea löytää sellaisia jotka suostuvat kun julkinen mielikuva on jo valmiiksi ihan kamala ja samalla asettaa itsensä kivitettäväksi ja haukuttavaksi. Liberaalit suostuvat koska heillä on ns. "oikeita mielipiteitä" ja saavat kiitosta ulkopuolisilta.

Minulla on muutama muisto lestadiolaisuudesta. Iäkäs kummitätini vei minut Hesassa johonkin lestojen tilaisuuteen kun olin 15v. Täti näki miten kauhistuin ja pelästyin sitä valtavaa hurmoshenkisyyttä ,kun kansa alkoi antaa toisilleen syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistan kokemani edelleen kuin se olisi jokin painajainen. Tapahtuma oli vuosikymmeniä sitten. Täti yritti saada minut "tolpilleen"sillä että alkoi kehua et tuo ja tuo on niin korkeassa virassa oli lääkäriä ym. Niin että näe nyt, että kaikki tämä on normaalia kun niinkin koulutetut ovat uskossa. En tullut uskoon. Sittemmin aikuisena minusta tuli su ja hoitoalan ammattilainen jä törmäsin taas eräässä työyhteisössä lestatiolaisiin. Miten heitä olikin siunaantunut samaan työyksikköön paljon. Suurin osa oli tavallisia ja hiljaisia puurtajia, mutta liian moni oli niin kaksnaamainen ettei voinut olla huomaamatta. Toiste arvostelelua, huonoa kohtelua, lyö lyötyä jne... Oulussa. Muutin muualle. Se käsitys on jäänyt et kestät ovat hyvin mustavalkoisia. Teot ja puheet ei natsaa. Kun kaikki pyytävät ja antavat anteeksi pahat teot lakaistaan maton alle ja jatketaan pahuutta.

Mitäköhän kommentoi Sisäpiirissä? Pojat räkättävät, kun Arman taas huijaa tyhmiä esittämällä symppisnyyhkydokumentaristia. Cheekkikin tarinoi pojille kuinka taas piti polkea jotain pimatsua ettei vaan piilohomous paljastu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten täältäkin näin katkeria ihmisiä löytyy. Itse olen täysi-ikäisyyteen asti kuulunut liikkeeseen vaikka pienestä pitäen tiesin etten usko samalla tavalla kuin muut. Sitten erosin ja nykyään elän onnellista ja tasapainoista elämää, en näe painajaisia helvetistä tai koe lestadiolaisen nuoruuteni pilanneen elämääni millään tavoin - päin vastoin! Huoletonta, turvallista ja onnellista elämää kavereiden ja laajan turvaverkoston keskellä. Sinulle joka epäilit että lestadiolaisella on ainoastaan hyvän päivän tuttuja eikä ystäviä, olet hyvin väärässä. Eikä ole tarvinnut huolehtia jouluna eikä juhannuksena humalaisista vanhemmista toisin kuin monien ei-uskovaisten kavereiden. En myöskään tunne yhtäkään hyväksikäyttötapausta, vaikka tiedän niitä olevan (kuten muissakin ihmisryhmissä, ei-lestadiolaisen kaverini isä on hyväksikäyttänyt häntä lapsuudessaan). Jokainen lestadiolainen jonka kanssa olen asiasta puhunut on hyvin yksiselitteisesti tuominnut hyväksikäytöt ja tavan, jolla asia on yhteisössä hoidettu.

Kyllä ne tavat silti tiukassa istuu, kun joskus omia lapsia saan niin en esimerkiksi hyväksy alkoholin käyttöä heidän seurassaan ja kovasti toivoisin että hekin saisivat samanlaisen nuoruuden kun olen itse saanut elää. Välit vanhoihin kavereihin sekä perheeseen ovat kunnossa, sillä olemme hyväksyneet olevamme eri mieltä asioista. Ei kaikesta tarvitse tapella. Kun olen isältäni kysynyt ajatteleeko hän minun joutuvan helvettiin, hän on vastannut rakastavansa minua yhtä paljon kuin muitakin lapsia eikä hän koe voivansa tuomita ketään kadotukseen. Enhän minäkään usko heidän pääsevän taivaaseen, mutta ei minulla ole mitään tarvetta sitä heille toitottaa.

Kunnioitetaan toinen toisiamme, uskonnoista ja erilaisista elämänkatsomuksista riippumatta.

ja höpöhöpö... Eipä ole tarvinnut koskaan olla huolissaan vanhempien tai muiden sukulaisten alkoholinkäytöstä eikä ole tarvinnut itse örveltää lasten nähden vaikka kastamaton pakana olen kuten vanhempanikin. Lestat eivät vain näe mitään hyvää uskon ulkopuolisissa ihmisissä ja tämän tiedän kun olen pohjoisesta kotoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

s-s-s- kirjoitti:

Muistuttaisin kaikille, että meitä vl:liä on myös hirveän monenlaisia.

Ne kauan sitten olleet tiukat säännöt yms on kyllä niin vanhoja juttuja. Tottakai edelleenkin on tiettyjä tapoja (ei sääntöjä) ja ne istuvat tiukasti etenkin vanhemman väen päässä, mutta asiat muuttuvat kokoajan sitä mukaa kun maailma muuttuu.

Itse esim. kolmen lapsen äitinä käytän ehkäisyä koska mieheni mielenterveys ei kestä enempää lapsia. Tein sen ratkaisun, ja pystyn elämään sen kanssa. Mieluummin niin, kuin että mieheltä piuhat poikki. Meillä ei ole telkkaria, mutta tiedän vlliä kellä on. Netistä katsotaan ihan koko perheen voimin dokkareita yms kivaa enkä näe siinä mitään väärää. Samoin lapset on mukana koulussa kaikessa toiminnassa mitä järjestetään. Uskon itse niin, että lapsille on parempi se että näkevät ja kokevat asioita, eikä mitään ole ns kiellettyä. Kapina on varmasti isompi sitten myöhemmin, jos on ollut tiukat rajat kaikkeen. Minun mielestä se usko on sydämessä, eikä se kuulu kenellekään muulle. Näin olen lapsillekin opettanut. Rakkaudella, ei pelottelulla.

Toivoisin että kaikki ymmärtäisivät olla tuomistematta ihmisiä, koska joka porukkaan kuuluu niin erilaisia persoonia ja ihmisiä. Mitä se kenellekään kuuluu, miten uskoo. Kunhan kohtelee muita ihmisiä hyvin.

Aivan, vllissä on erilaisia ihmisiä. Vakava asia on se, että osa vllistä rajoittaa elämäänsä monin tavoin, koska heidän omatuntonsa ei anna periksi tehdä asioita vllille uudella tavalla. Nuo ihmiset eivät ehkäise, eivät katso televisiota, eivät meikkaa, eivät käy konserteissa, sunnuntai on heille hyvin rajoitetun tekemisen päivä jne., lista on pitkä. Ehdotankin, että te, jotka olette vapautuneet kahlitsevista säännöistä, mutta olette yhä liikkeessä mukana, tekisitte työtä sen eteen, että ne, jotka ovat vielä kahlittuna turhiin sääntöihin, vapautuisivat niistä elämään omannäköistänsä elämää. Olen sitä mieltä, että vllien piirissä nyt esiintyvä tapojen huomattava erilaisuus ei ole seurausta niinkään vapaasta valinnasta, vaan siitä, että kaikki eivät USKALLA elää kuten tahtoisivat. Siinä on teille vllät työkenttää: vapauttakaa kaikki kanssasisaret ja -veljet turhista taakoista!

Siitä tulee taas jossain vaiheessa väistämättä eriseurojen paikka ja ryhmät hajoavat erillisiksi. Vaikka meitä jäisi vain kaksi, jäisin sen toisen kanssa "sääntöjen kahlitsemaksi". 

Sellainen hajoaminen olisi sitten paikallaan, jollei muuten voi selvitä yhtenä yhteisönä. Tärkeintä kuitenkin olisi, että jokainen voisi elää omannäköistänsä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa että lestoissa on niin paljon hyväksikäyttöjuttuja. Olen itse siis ex-vl ja en olisi ikinä uskonut että nimenomaan lestaperheissä tuollaista olisi, koska seksikin on niin tabu ja lapset on tosi rakkaita ja tärkeitä yhteisössä.

Mutta niin, ehkä juuri sen takia niitä sitten on jonkin verran. Ärsyttävää että koko porukka leimataan pedareiksi joidenkin sairaiden hullujen takia..

Ei varmaankaan ole ihan näin, että leimattaisiin! Suurin kritiikki kohdistuu siihen, että liike katsoo voivansa hoitaa näitä asioita sisäisesti omassa organisaatiossaan ja rikoksen kohteenkin pitää antaa anteeksi rikoksen tekijälle. Tällöin tämä organisaatio asettuu Suomen lakien yläpuolelle toteuttaen omaa oikeusjärjestelmää ja se ei pitäisi olla sallittua! Tämä toiminta on sinne sisäänkirjoitettu tapa, jota noudatetaan. Organisaatiossa pitäisi olla selkeästi julkistettu tapa, että rikolliset viedään virallisen lain eteen ilman mitään hoitokokouksia ja anteeksipyyntejä ja -antoja!

Esim. Helsingin rauhanyhdistyksellä annettiin ohje huolehtia siitä, että joko tekijä itse tai asiasta kuullut ilmoittaa myös viranomaisille. Tämä siis silloin, kun tuo nousi esille. Oli toimittu aiemminkin väärin ja jos joku edelleen peittelisi asioita, toimisi vielä vääremmin, koska asiasta on puhuttu ja uudelleenohjeistettu johtotasolla.

Ohjeet ja käytäntö on kaksi eri asiaa. En usko että tämä vuosikymmenten tapa mihinkään hetkessä muuttuisi. Miksi muuttuisi, kun se vieläpä nojaa lestoille hyvin tärkeään anteeksiantamisen perinteeseen. Mikä on anteeksipyydetty ja anteeksiannettu on loppuunkäsitelty. Anteeksi on vieläpä pakko antaa, kun tekijä sitä pyytää. Ei ole muuta mahdollisuutta. Ja kun on anteeksiannettu niin siitä ei enää puhuta.

Väärin käytettynä anteeksi pyytäminen tai usko muutenkin väärinkäytettynä on kaikkein suurin synti( koittakaa saada selkoa selityksestä) . En usko että omatunto pysyy kovin puhtaana.. Näitä sairaita tämä maailma on täynnä mutta vähiten niitä varmaan esiintyy lestadiolaisessa yhteisössä.

Olen nuorehko vl-nainen ja äiti. En tuo uskoa mitenkään esiin esim.työpaikalla. Toki kerron, jos joku suoraan kysyy. Usko on minulle, ja luulen, että monelle muullekin erittäin henkilökohtainen asia. Siksi sitä ei halua antaa toisten märehdittäväksi, siitä ei halua kysymyksiä, joihin vastaaminen vaatisi hyvin yksityisten asioiden jakamista tämän kysyjän kanssa ja usein sen myötä asiat kulkisivat monen muunkin korviin.

Täällä on puhuttu myös häpeästä uskoa ja lapsilukua kohtaan. Kun luet koko keskustelun, huomaat miten uskovaisiin usein suhtaudutaan. Useimmat meistä ovat kokeneet vastaavaa halveksuntaa myös henkilökohtaisesti. Niitä tilanteita haluaa viimeiseen asti välttää, ja siksi myös pitää uskonsa omana tietonaan. Tästä syystä minua esimerkiksi ei ikinä saisi puhumaan asiasta tuollaiseen ohjelmaan, kun sen jälkeen jokaista sanaa, ilmettä, elettä ja liikettä tulkittaisiin ja puitaisiin täällä ja monissa muissa keskusteluissa. Haluan elää näin ja minun on hyvä olla. Tiedostan asiat, joista meitä kritisoidaan, ja ymmärrän, että monissa tilanteissa kritiikki on aiheellistakin. Olen kuitenkin valinnut pysyä tässä joukossa, koska se tuo minun elämääni tarkoituksen ja turvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa että lestoissa on niin paljon hyväksikäyttöjuttuja. Olen itse siis ex-vl ja en olisi ikinä uskonut että nimenomaan lestaperheissä tuollaista olisi, koska seksikin on niin tabu ja lapset on tosi rakkaita ja tärkeitä yhteisössä.

Mutta niin, ehkä juuri sen takia niitä sitten on jonkin verran. Ärsyttävää että koko porukka leimataan pedareiksi joidenkin sairaiden hullujen takia..

Ei varmaankaan ole ihan näin, että leimattaisiin! Suurin kritiikki kohdistuu siihen, että liike katsoo voivansa hoitaa näitä asioita sisäisesti omassa organisaatiossaan ja rikoksen kohteenkin pitää antaa anteeksi rikoksen tekijälle. Tällöin tämä organisaatio asettuu Suomen lakien yläpuolelle toteuttaen omaa oikeusjärjestelmää ja se ei pitäisi olla sallittua! Tämä toiminta on sinne sisäänkirjoitettu tapa, jota noudatetaan. Organisaatiossa pitäisi olla selkeästi julkistettu tapa, että rikolliset viedään virallisen lain eteen ilman mitään hoitokokouksia ja anteeksipyyntejä ja -antoja!

Muistan kysyneeni 90- luvulla lapsena äidiltäni, että mitä jos tekee rikoksen ja pyytää sen anteeksi? Huomasin siis jo lapsena tämän mahdollisen ristiriidan. Äiti sanoi että se ei riitä vaan rikos pitää sovittaa maallisen lain edessä. Tuttuni on samaan aikaan ollut töissä srk.lla ns. "Johtavassa asemassa" ja hänelle on esitetty sama kysymys, tuttu on sanonut että ehdottomasti rikosilmoitus. Eli olen kasvanut pienestä asti siihen että anteeksipyynnöllä ei rikoksista selviä.

Ei tämä ole mikään organisaatioiden/srk.n ongelma että anteeksipyynnöllä yritettäisiin selvitä vaan niiden henkilöiden jotka ovat rikokseen syyllistyneet tai muutoin sotkeutuneet asiaan ja tällaisethan muutenkin yrittävät peitellä jälkiään tavalla tai toisella. Siinä olen samaa mieltä että kun anteeksipyyntöä ja rippisalaisuutta käytetään väärin, se on tehokas keino jälkien piilotteluun. Mutta srk ja rauhanyhdistykset eivät missään määrin tällaista opeta. Eri asia jos jollekin ry.lle on pesiytynyt lauma sekopäitä joilla ei ole oikein puhtaat jauhot pussissa.

T. Lapsesta asti vl

Mitä siinä tapauksessa jos rikoksen uhri ei ole uskossa vaan syntinen ja teidän näkökulmasta arvoton. Pitäisikö rikos silloinkin sovittaa vai koskeeko tämä vain viattomia uhreja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

s-s-s- kirjoitti:

Muistuttaisin kaikille, että meitä vl:liä on myös hirveän monenlaisia.

Ne kauan sitten olleet tiukat säännöt yms on kyllä niin vanhoja juttuja. Tottakai edelleenkin on tiettyjä tapoja (ei sääntöjä) ja ne istuvat tiukasti etenkin vanhemman väen päässä, mutta asiat muuttuvat kokoajan sitä mukaa kun maailma muuttuu.

Itse esim. kolmen lapsen äitinä käytän ehkäisyä koska mieheni mielenterveys ei kestä enempää lapsia. Tein sen ratkaisun, ja pystyn elämään sen kanssa. Mieluummin niin, kuin että mieheltä piuhat poikki. Meillä ei ole telkkaria, mutta tiedän vlliä kellä on. Netistä katsotaan ihan koko perheen voimin dokkareita yms kivaa enkä näe siinä mitään väärää. Samoin lapset on mukana koulussa kaikessa toiminnassa mitä järjestetään. Uskon itse niin, että lapsille on parempi se että näkevät ja kokevat asioita, eikä mitään ole ns kiellettyä. Kapina on varmasti isompi sitten myöhemmin, jos on ollut tiukat rajat kaikkeen. Minun mielestä se usko on sydämessä, eikä se kuulu kenellekään muulle. Näin olen lapsillekin opettanut. Rakkaudella, ei pelottelulla.

Toivoisin että kaikki ymmärtäisivät olla tuomistematta ihmisiä, koska joka porukkaan kuuluu niin erilaisia persoonia ja ihmisiä. Mitä se kenellekään kuuluu, miten uskoo. Kunhan kohtelee muita ihmisiä hyvin.

Aivan, vllissä on erilaisia ihmisiä. Vakava asia on se, että osa vllistä rajoittaa elämäänsä monin tavoin, koska heidän omatuntonsa ei anna periksi tehdä asioita vllille uudella tavalla. Nuo ihmiset eivät ehkäise, eivät katso televisiota, eivät meikkaa, eivät käy konserteissa, sunnuntai on heille hyvin rajoitetun tekemisen päivä jne., lista on pitkä. Ehdotankin, että te, jotka olette vapautuneet kahlitsevista säännöistä, mutta olette yhä liikkeessä mukana, tekisitte työtä sen eteen, että ne, jotka ovat vielä kahlittuna turhiin sääntöihin, vapautuisivat niistä elämään omannäköistänsä elämää. Olen sitä mieltä, että vllien piirissä nyt esiintyvä tapojen huomattava erilaisuus ei ole seurausta niinkään vapaasta valinnasta, vaan siitä, että kaikki eivät USKALLA elää kuten tahtoisivat. Siinä on teille vllät työkenttää: vapauttakaa kaikki kanssasisaret ja -veljet turhista taakoista!

Siitä tulee taas jossain vaiheessa väistämättä eriseurojen paikka ja ryhmät hajoavat erillisiksi. Vaikka meitä jäisi vain kaksi, jäisin sen toisen kanssa "sääntöjen kahlitsemaksi". 

Sellainen hajoaminen olisi sitten paikallaan, jollei muuten voi selvitä yhtenä yhteisönä. Tärkeintä kuitenkin olisi, että jokainen voisi elää omannäköistänsä elämää. 

Näitä jakautumisia on aina säännöllisesti. 70-luvun eriseurojen arvet ovat vielä niin kipeitä, että ehkä siksi tätä tilannetta katsotaan vähän läpi sormien, kun se ei ole mitenkään niin akuutti, että siihen olisi pakko kummankaan osapuolen puuttua välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa että lestoissa on niin paljon hyväksikäyttöjuttuja. Olen itse siis ex-vl ja en olisi ikinä uskonut että nimenomaan lestaperheissä tuollaista olisi, koska seksikin on niin tabu ja lapset on tosi rakkaita ja tärkeitä yhteisössä.

Mutta niin, ehkä juuri sen takia niitä sitten on jonkin verran. Ärsyttävää että koko porukka leimataan pedareiksi joidenkin sairaiden hullujen takia..

Ei varmaankaan ole ihan näin, että leimattaisiin! Suurin kritiikki kohdistuu siihen, että liike katsoo voivansa hoitaa näitä asioita sisäisesti omassa organisaatiossaan ja rikoksen kohteenkin pitää antaa anteeksi rikoksen tekijälle. Tällöin tämä organisaatio asettuu Suomen lakien yläpuolelle toteuttaen omaa oikeusjärjestelmää ja se ei pitäisi olla sallittua! Tämä toiminta on sinne sisäänkirjoitettu tapa, jota noudatetaan. Organisaatiossa pitäisi olla selkeästi julkistettu tapa, että rikolliset viedään virallisen lain eteen ilman mitään hoitokokouksia ja anteeksipyyntejä ja -antoja!

Muistan kysyneeni 90- luvulla lapsena äidiltäni, että mitä jos tekee rikoksen ja pyytää sen anteeksi? Huomasin siis jo lapsena tämän mahdollisen ristiriidan. Äiti sanoi että se ei riitä vaan rikos pitää sovittaa maallisen lain edessä. Tuttuni on samaan aikaan ollut töissä srk.lla ns. "Johtavassa asemassa" ja hänelle on esitetty sama kysymys, tuttu on sanonut että ehdottomasti rikosilmoitus. Eli olen kasvanut pienestä asti siihen että anteeksipyynnöllä ei rikoksista selviä.

Ei tämä ole mikään organisaatioiden/srk.n ongelma että anteeksipyynnöllä yritettäisiin selvitä vaan niiden henkilöiden jotka ovat rikokseen syyllistyneet tai muutoin sotkeutuneet asiaan ja tällaisethan muutenkin yrittävät peitellä jälkiään tavalla tai toisella. Siinä olen samaa mieltä että kun anteeksipyyntöä ja rippisalaisuutta käytetään väärin, se on tehokas keino jälkien piilotteluun. Mutta srk ja rauhanyhdistykset eivät missään määrin tällaista opeta. Eri asia jos jollekin ry.lle on pesiytynyt lauma sekopäitä joilla ei ole oikein puhtaat jauhot pussissa.

T. Lapsesta asti vl

Mitä siinä tapauksessa jos rikoksen uhri ei ole uskossa vaan syntinen ja teidän näkökulmasta arvoton. Pitäisikö rikos silloinkin sovittaa vai koskeeko tämä vain viattomia uhreja?

Koskee kaikkia, esimerkiksi siksi kerron aina ravintolassa, jos huomaan että jotain on laskuttamatta, en kertakaikkiaan halua mennä sinne jälkikäteen kertomaan, että sain liikaa rahaa tai halua tuollaista mitätöntä asiaa painamaan mieltäni. Ja koska ei-uskovalta ei voi saada synninpäästöä pitää lisäksi tunnustaa asia jollekin uskovalle, jotta saa synnin pois.