Lapsesta ei saa huolehtia, sanoo mieheni

Olimme uimarannalla, jossa 8-10 vuotiaat vieraat pojat olivat uimassa. Mieheni yllytti poikia hyppäämään puuhun sidotusta köydestä järveen. Yllytyshullut pikkupojat tietenkin päättivät moista kokeilla. Ensimmäinen poika päästi köydestä irti väärässä paikkaa ja löi säärensä täysillä järvenpohjaan. Mieheni totesi, että nyt sattui pahasti. Katsoin poikaa, joka kyynelsilmissä linkutti rantaan, sääret haavoilla. Pyysin pojan istumaan kivelle, kerroin olevani hoitaja ja kysyin pojalta saanko tarkistaa sääret. Poika antoi luvan. Pintanaarmuilla selvisi ja mustelmilla, henkisillä ja fyysisillä. Kysyin selviääkö kotiin pyörällä vai annetaanko kyyti? Sanoi selviävänsä. Jatkoimme siitä mieheni kanssa matkaa. Hänen mielestään nolasin pojan, hän olisi kyllä selvinnyt kaveriensa avustuksella ja turhaa lässytin ja huolehdin mukulasta. Toimintani sai hänet myös pohtimaan olenko hänen teini-ikäisille lapsilleen lainkaan hyvää seuraa, kun olen tällainen lässyttäjä ja huolenpitäjä.

En ymmärtänyt mitä tein väärin ja mistä tällainen negatiivinen purkaus? Kysyessäni miten nolasin pojan ei hän osaa antaa perusteluja. Ainoa mitä sanoi, oli että en olisi saanut mennä pojan "iholle". ts, nostaa säärtä ja tarkastaa sitä LUVAN kanssa.

Esitin kysymyksen, jossa 25 vuotias nainen kaatuu pyörällä nähtemme ja saa sääreensä haavan? Jättäisikö hän tämänkin täysin huomiotta ja minun tulisi myös jättää? Muuten nolaamme naisen ? Ei, siinä tapauksessa HÄNKIN kysyisi sattuiko ja voiko auttaa? Yhtä lailla kuin minunkin tulisi kysyä.

En voinut ymmärtää miten helvetissä 8-10 vuotias lapsi pitäisi tyystin jättää huomiotta , mutta vastaavassa tilanteessa 25 v nainen pitää huomioida. Ainoa vastaus mitä saan, että mieheni ARVIOI TILANTEET TAPAUSKOHTAISESTI JA ARVIONSA MUKAAN NAINEN TARVITSEE EM TILANTEISSA ENEMMÄN APUA JA HUOLENPITOA

EN VOI YMMÄRTÄÄ MITÄ HELVETTIÄ ÄIJÄN PÄÄSSÄ LIIKKUU JA MITEN EDESVASTUUTON AIKUINEN VOI OLLA?

MISTÄ TÄLLASESSA AIVOTOIMINNASSA TAI SEN PUUTTEESSA ON KYSE????