Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa jo tuleva kesä ampiaisten takia!
02.05.2017 |
Pelkään niitä todella paljon. Parempi olisi varmaan pysyä sisätiloissa koko kesä. Ovatkohan taas loppukesästä yhtä äkäisiä kuin viime kesänä. Lentäväiä paholaisia! Muita ampiaiskammoisia?
Kommentit (16)
Hei mulla on sama pelko! Jos olen yksin kotona kesällä, en todellakaan avaa ikkunaa, vaikka olisi kuinka kuuma, koska amppari saattaa lentää sisään (asun kerrostalossa). Kesällä ulkoilen lähinnä iltaisin, kun ampiaiset eivät enää lentele. Missään ulkona en todellakaan tahdo kesällä syödä, koska amppari takuulla haistaisi ruuan. Busseihinkin saattaa joskus amppari eksyä ja silloin kyllä tämä nainen poistuu. Syksyllä huokaisen aina helpotuksesta, kun olen taas selvinnyt yhdestä kesästä ilman ampparin pistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rupesin muutamia vuosia sitten pelkäämään amppareita, kun istuin luokassa tunnilla (maatalousoppilaitos) ja amppari takertu huppariin niskaan. No yritin hätistää pois mutta se pistikin niskaan.
Hetken istuttuani siinä, alkoi ihoon tulla valkoisia laikkuja ja koin että tuli epämukav olo. Opettaja ei noteerannut tapahtumaa ja poistuin luokasta.
Kehoa alkoi kutittamaan ja joltain sitten sainkin kyydin terveyskeskukseen.
Olin muuttunut täysin tunnistamattomaksi. Olin kauttaaltaan ja varsinkin naamasta täysin punaisten laikkujen peitossa. Väri muuttui siis valkoisests punaiseen.
Kun lääkäri tuli ja lähin kävelee huoneeseen, lähti siinä matkalla näkö. En nähnyt mitään.
Mutta selvisin huoneeseen ja sain adrenaliinipistoksen. Ja se auttoi.
Tosin vielä myöhemmin samana päivänä koko kehoa kutitti enkä voinut osallistua tunneille.
Tuon jälkeen olen juossut amppareita pakoon.
Kuulin että kerran kun on saanut kohtauksen, niin se tulee seuraavalla kerralla nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Mä rupesin muutamia vuosia sitten pelkäämään amppareita, kun istuin luokassa tunnilla (maatalousoppilaitos) ja amppari takertu huppariin niskaan. No yritin hätistää pois mutta se pistikin niskaan.
Hetken istuttuani siinä, alkoi ihoon tulla valkoisia laikkuja ja koin että tuli epämukav olo. Opettaja ei noteerannut tapahtumaa ja poistuin luokasta.
Kehoa alkoi kutittamaan ja joltain sitten sainkin kyydin terveyskeskukseen.
Olin muuttunut täysin tunnistamattomaksi. Olin kauttaaltaan ja varsinkin naamasta täysin punaisten laikkujen peitossa. Väri muuttui siis valkoisests punaiseen.
Kun lääkäri tuli ja lähin kävelee huoneeseen, lähti siinä matkalla näkö. En nähnyt mitään.
Mutta selvisin huoneeseen ja sain adrenaliinipistoksen. Ja se auttoi.
Tosin vielä myöhemmin samana päivänä koko kehoa kutitti enkä voinut osallistua tunneille.
Tuon jälkeen olen juossut amppareita pakoon.
Kuulin että kerran kun on saanut kohtauksen, niin se tulee seuraavalla kerralla nopeammin.
Muistan kun kävin siinä terkkarin luukulla ilmottautumassa ja kun olin selvinnyt lääkäristä niin kävin jotakin siinä luukulla sitten kysymässä, ja tuo nainen ihmetteli että kukas mä oon...kerroin sitten ja se sano ettei tunnistanut mua kun olin aika erinäkönen tullessa sinne...
Kun ampiainen tulee näkösälle se kannattaa heti tappaa. Pääsee maanvaivasta kerralla eroon. Varsinkin keväällä kannattaa listiä jokainen näkyvä paskiainen , koska kohta on iso pesä jossain ja silloin on myöhäistä. Viime kesä oli aika paha ampiaiskesä edellisenä kesänä ei näkynyt kuin pari ampiaista, vaikka olin ulkohommissa koko kesän.
En pysty nauttimaan loppukesän terassi-illoista näiden pistävien paholaisten takia! Viime kesänä ulkonakaan ei voinut syödä, kun huomasin niitä uiskentelevan salaattiannoksessani. Yäk!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo viikonlopusta alkaen nähnyt peräti jopa painajaisia öisin ampiaisista...
En tiiä miksi ees niitä niin paljon kammoan. Ja luulin jo että pelko oli hellittänyt, kun yhen kesän olin postinjakohommissa ja siinä joutu reitilläni parikin selvää pesäpaikkaa postilaatikoitten luona jakamaan, samalla kun mokomat teki lähestymisyrityksiä...
Mutta kerrostalosta rivariin muutettuani ne on alkaneet tulemaan sisälle tyyliin kun ulko-ovesta ulos menee tai sisään tulee, vaikka kuinka koittaisi olla nopea... siitä se kammo kai nyt pahentunut. Kun ei ees kotona ole ns. turvassa niiltä, aina kesäsin joku tulee sisälle :(
Ulkona ei ole niin paha, juoksen aina pois kun voin jos ne nään ja vältän syömistä jne ulkona, etenkin heinä-elokuussa. Sisällä ei oikein pääse karkuun vaa mokoma on tapettava - ja mielellään ennenkuin kissani ovat sen kertaalleen kanveesiin lyöneet ja suututtaneet. Tähän mennessä kissat on aina huomanneet sisään tulleen ampparin ennen minua ja sitten lyöneet kanveesiin ja aina se on herännyt siitä... siinä on kauhea olo kun pitää toimia nopeasti ja lähestyä kiukkusta ötökkää tappomielellä ennenkuin se tyyliin pistää eläimiäni vaikka tekisi mieli juosta pois talosta ja olla menemättä sisälle enää...
Mä pärjään nykyään amppareiden, mehiläisten ja niiden karvaperseiden kanssa. Ne ei oikeasti ole mitään pahoja. En iholle ottais, mutta pärjään lähellä huitomatta.
Hyttyset ja paarmat sen sijaan ovat perkeleestä. Miten niistä päästä eroon? Niillä ei ole mitään virkaa ekosysteemissä, eivät kuulemma ole edes linnuille hyväksi ravinnoksi (luontoillan mukaan).
Hämähäkkien kanssa pärjäilen. Lumikot ovat myös henkilökohtainen ongelmani. Nättejähän ne on, mutta... APUA?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää valepesä tai pari ja pitäkää toista kestosti mukana. Näppärän valepesän saa esim. tennispallosta: laita tennispallo muovipussin pohjalle ja jesarilla pyöristä pallo. Pussi on näppärä kiinnittää mihin vaan, terassille yms.
Ymmärrän sinua AP.
Opiskelin yliopistossa ja olimme keväällä akvarellimaalauksen kursilla. Tuo kurssi oli sisätiloissa, missä oli suuret ikkunat.
Työtilasta avattiin yksi ikkuna.
Lähes välittömästi tuon jälkeen avoimesta ikkunasta ampaisi suunnattoman suuri kimalainen/mehiläinen.
Se syöksyi välittömästi minun kimppuuni. Kävi ylhäällä katonrajassa ja syöksyi taas. Yhä uudestaan ja uudestaan, salaman nopeudella. Muut opiskelijat se jätti rauhaan.
Toinen kokemus.
Menin ystäväni kanssa puhelinliikkeeseen. Heti kun astuin ovesta sisään, ampiainen lenteli minua päin.
Sanoin tuosta jotain myyjälle, joka tuli palvelemaan ystävääni. Hän pahoitteli ampiaista ja kertoi ettei se kellekään mitään pahaa ole tehnyt.
Menin istumaan tuolille ja tuo ampiainen alkoi aivan saatanallisen henkilökohtaisen hyökkäyksen.
Tosiaan siellä istui kymmenittäin ihmisiä tuolella kuten minäkin. Silti tuo ampiainen alkoi kiertää minua. Vain ja ainoastaan minua. Hyökkäsi. Ja kierteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen asuntoni tuntuu vetävän herhiläisiä puoleensa kuin magneetti. Kuvittelisi, että eivät kymmenenkerroksisen talon katonrajaan tekisi pesää, mutta ilmeisesti tekee juuri tänne. Alkukesästä tuli ampiaiset ja loppukesästä kimalaiset. Ampiaisia oli kohtalaisen vähän, mutta kimalaisia oli aivan järkyttävät määrät. Talon seinässä yhtä aikaa varmaan kymmenen. Tapoin jokaisen aina kun näin. Aikamoinen läjä noita oli jossain vaiheessa, mutta eivät silti loppuneet ennen kuin tuli kunnolla kylmä. Jonain päivinä niitä ei näkynyt juurikaan ja joskus oli seinä täynnä.
Minua pisti kerran ohimoon ampiainen sen lennettyä moottorpyöräkypärän sisälle, kevytmoottorpyörällä ajelin silloin valtatiellä. Huomasin, että lensi joku kypärään ja ravistelin sitä äkkiä toisella kädellä, mutta ei auttanut, vaan pisti ohimoon. En silti hallintaa menettänyt. Muuten kyllä nykyisin saalistan sisällä ne lasipurkkiin tai juomalasiin ikkunasta ja pihalle päästän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on pistänyt pari mehiläistä kaulaan. Sattui ihan kivasti, tais joku kyynelkin vierähtää. Mutta en kanna kaunaa. Maailma muuttuisi melkoiseksi helvetiksi jos nämä elintärkeät pölyttäjäkaverimme jostain syystä katoaisivat planeetaltamme. Tärkeätä työtä tekevät!
Minua pelottaa kans ampparit älyttömästi, koska viime kesänä pisti yksi reiteen. Se turvotus oli12 senttiä halkaisijaltaan, ja punainen länttikin 7-8 senttiä. Kipeä oli useamman viikon.
Pelottaa seuraava pistokerta, että miten voimakas reaktio siitä tulee. Siirryn ainakin täysin tuoksuttomaan kosmetiikkaan ja pesuaineeseen kesäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimalaiset on paljon leppoisempia kavereita. Söpöjä pikku palleroita, joita voi seurata vaikka kameralla läheltäkin, ei ne kiukustu. Lähes korvaamattomia Suomalaisen hyvän marjasadon aikaansaajia. Eikä niitä ihminen eikä ihmisen ruokatarjoilut kiinnosta. Pari kimalaisten pesää jossain kesämökin rakenteissa on itseasiassa helpotus. Pysyy ampiaiset paremmin loitolla.
Ei ne ole nekään kimalaiset mitään leppoisia kavereita. Kaksi vuotta sitten kesällä olin Järvenpään yhdeltä rannalta kävelemässä kaverin kanssa takaisin vaunulle, käveltiin kukkivalta niiltyltä poikki. Taisi olla sandaalit jalassa... Ja ehkä vähän potkin juostessa niitä kukkia.. Yhtäkkiä tunsin varpaassani ikävän piston, heräsin oikeaan maailmaan. Katsoin alleni ja sitten taakseni, kimalainenhan se siellä oli tuupertumassa maahan (ja sehän tarkoittaa sitä, että se pisti, koska nehän kuolee pistämisen jälkeen). Kipu taisi olla niin kova, että käskin kaveria juoksemaan, minkä pääsee vaunulle takaisin (halusin tietää, ettei mitään vakavaa tapahtunut). Onneksi en saanut mitään reaktiota tai yms, mutta traumat jäi. Myönnän, että olisin voinut alusta alkaen kävellä sitä tietä pitkin siellä niityn laidalla, muutenkin kävellä sievästi ilman kukkien potkimista. Kai sen ampiaisen piti vähän sivistää mua :D
Nykyään tietty pelkään ampiaisia, jähmetyn paikoilleen tai juoksen karkuun tai piiloon. Nään niitä unissakin ja pistävät vielä kaiken lisäksi niissä. Onneksi edes hämähäkkikammo on vähän helpottanut.
Tarpeellisempia ampiaiset ovat ekosysteemille kuin ihmiset.