Vakava masennus ja toimintakyky
Olen työterveyslääkärin ja psykiatrin mukaan vakavasti masentunut. En ole eri mieltä, väsymys on valtava ja mieliala alavireinen. Luonteeltani olen melko rauhallinen, kyyninenkin, mutta esimerkiksi huumorintaju on vielä tallella.
Joka aamu nousen töihin, tulen kotiin tekemään kotitöitä ja nukkumaan. En jaksaisi nähdä ketään tai lähteä mihinkään. Työ on hektistä lapsiryhmässä tehtävää vuorovaikutustyötä, tiukka aikataulu, henkilöstöpula ja resurssipula. Vastuu painaa. Työstä kadonnut mielekkyys.
Miten te muut vakavasti masentuneet oireilette, mitä jaksatte tai ette jaksa tehdä päivisin?
Kommentit (23)
Olen vakavasti masentunut, myös ptsd, ja sairaslomalla. En jaksa mitään. Jos ei olisi "pakko" aamulla nousta hoitamaan lemmikkejä en nousisi lainkaan. Tämän jälkeen yritän pitää kiinni päivän rutiineista ja illalla sänkyyn, mutta uni ei tule tuon traumahäiriön takia. Jos tulee on se painajaisia ja aamulla sama uudestaan. En toivoisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään.
No olisin minäkin puolikuollut jos olisin jossain päiväkodissa töissä.
introvertti
Et kuulosta vaikeasti masentuneelta, miksi valehtelet?
Ei kyllä kuulosta vakavalta masennukselta, jos jaksat käydä töissä. Itselleni ei ole diagnosoitu masennusta, mutta en jaksa edes viikoittain käydä suihkussa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta vakavalta masennukselta, jos jaksat käydä töissä. Itselleni ei ole diagnosoitu masennusta, mutta en jaksa edes viikoittain käydä suihkussa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
En oikein jaksakaan. Mutta laskut on pakko maksaa. Olen taloudellisessa vastuussa itseni lisäksi kahdesta nuoresta opiskelijasta.
Masennukseni oireilee muistiongelmilla, keskittymisvaikeuksilla, uniongelmilla, voimakkaana uupumuksena sekä voimakkaina fyysisinä kipuina. Esim. Invalidisoivat vatsa- ja selkäkivut, sekä lihasten jännitystilat.
Hyvin sulla vielä menee. "Olet häpeäksi masennukselle".
Elokuvasta Elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta vakavalta masennukselta, jos jaksat käydä töissä. Itselleni ei ole diagnosoitu masennusta, mutta en jaksa edes viikoittain käydä suihkussa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Et ole kuullut sitten korkean toimintakyvyn masennuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta vaikeasti masentuneelta, miksi valehtelet?
Joo varmaan sinä tiedät psykiatreja paremmin kuka on mitenkin masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta vakavalta masennukselta, jos jaksat käydä töissä. Itselleni ei ole diagnosoitu masennusta, mutta en jaksa edes viikoittain käydä suihkussa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Et ole kuullut sitten korkean toimintakyvyn masennuksesta?
Jep, mutta se ei ole vakava-asteista.
Jaksan juuri ja juuri olla palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta vakavalta masennukselta, jos jaksat käydä töissä. Itselleni ei ole diagnosoitu masennusta, mutta en jaksa edes viikoittain käydä suihkussa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Et ole kuullut sitten korkean toimintakyvyn masennuksesta?Jep, mutta se ei ole vakava-asteista.
No, en lähtisi nyt kuitenkaan kahden lääkärin diagnoosia kumoamaan sun mutun perusteella.
Minulla päivät vaihtelee. Olen toisinaan aikaansaava, toisinaan makaan vaan. Käyn myös töissä.
Tällä hetkellä lääkityksen ansiosta pahin masennus taka-alalla ja pystyn sentään käymään töissä. Vapaa-aikana jaksan katsoa jotain sarjaa yhden jakson verran ja muuten vain makaan sängyssä silmät kiinni. Menen nukkumaan klo 18 ja nukun klo 6 asti ja silti olen aina väsynyt. N35
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä lääkityksen ansiosta pahin masennus taka-alalla ja pystyn sentään käymään töissä. Vapaa-aikana jaksan katsoa jotain sarjaa yhden jakson verran ja muuten vain makaan sängyssä silmät kiinni. Menen nukkumaan klo 18 ja nukun klo 6 asti ja silti olen aina väsynyt. N35
Kadehdin untasi. Itse en meinaa saada unta ja herään aamuyöstä joten unet jäävät usein lyhyiksi.
Toimintakykyyn töissä ja kotona vaikuttaa vahvasti pakko. Jos on töissä jossa työt kirjaimellisesti lävähtää naamalle niin ne on pakko hoitaa. Mutta jos työ on esimerkiksi projektiluontoista, kehitystyötä ja pitkälti oma-alotteista niin ne jää paljon helpommin hoitamatta ja voi kestää pitkäänkin ennenkuin ongelma huomataan. Kotona käy samoin, ne täysin pakolliset askareet järjestyy mutta kaikki normaalit rutiini kotityöt jotka ei ole täysin välttämättömiä siirtyy ja siirtyy.
Miksi niin moni valittaa potilaalle lääkärin tekemästä diagnoosista, että eipäs ole? Sille lääkärillehän siitä pitäisi valittaa ,Eivät masentuneet diagnosoi itse itseään.
Olen tällä hetkellä todella vakavasti masentunut, haudon jopa its t u h ajatuksia.
Takana on mm. kolmen vuoden kognit. psykoterapia ja lääkitys edelleen päällä. Lääkitys on auttanut, mutta ei enää viime aikoina.
En oikein jaksa enää hakea apua, koska koen, että olen kaikki keinot jo käyttänyt. Inhoan lääkäreitä enkä jaksa mennä heidän kanssaan keskustelemaan, koen etteivät he voi ymmärtää tilannettani.
Töissä pärjään, koska pidän työstäni ja se pitää ajatuksia poissa masennusta lisäävistä asioista, tosin viime aikoina on mietityttänyt, että tuleekohan jokin totaaliromahdus ja menee työkyky.
kotona on vaikeampaa. Teen vain aivan pakolliset kotityöt, hoidan lapset ja heille ruoan, koitan jotain puuhailla välillä heidän kanssaan, mutta mies ja harrastukset hoitavat heidän aktiviteetit, siivoan vessat ja vaihdan lakanat sekä pyykkään. Mitään muuta en jaksa. Koitan kysellä lasten kuulumisia.
Oma ruokahalu on tällä hetkellä olematon. Esim nyt olen ollut kohta 2 vrk syömättä, satunnaisia paloja lukuunottamatta. Uniongelmat ovat palanneet (herään aamuyöstä kolmen maissa ja valvon 2-4 h, yleensä aamulla nukun ehkä tunnin vielä). Ahdistaa ja en jaksa ihmisiä.
En ole aloitteellinen ihmissuhteissa, mutta kun on pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä, minusta ei varmasti mitenkään arvaa, että olen vakavasti masentunut. Minulla on aina huoliteltu ulkonäkö, meikki, kampaus ja kauniit vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä todella vakavasti masentunut, haudon jopa its t u h ajatuksia.
Takana on mm. kolmen vuoden kognit. psykoterapia ja lääkitys edelleen päällä. Lääkitys on auttanut, mutta ei enää viime aikoina.
En oikein jaksa enää hakea apua, koska koen, että olen kaikki keinot jo käyttänyt. Inhoan lääkäreitä enkä jaksa mennä heidän kanssaan keskustelemaan, koen etteivät he voi ymmärtää tilannettani.Töissä pärjään, koska pidän työstäni ja se pitää ajatuksia poissa masennusta lisäävistä asioista, tosin viime aikoina on mietityttänyt, että tuleekohan jokin totaaliromahdus ja menee työkyky.
kotona on vaikeampaa. Teen vain aivan pakolliset kotityöt, hoidan lapset ja heille ruoan, koitan jotain puuhailla välillä heidän kanssaan, mutta mies ja harrastukset hoitavat heidän aktiviteetit, siivoan vessat ja vaihdan lakanat sekä pyykkään. Mitään muuta en jaksa. Koitan kysellä lasten kuu
tein BDI testin viime viikolla ja tulos oli 37.
Lisään vielä että muistin heikkenemisessä huomaan selvästi muutoksia. En muista enää nykyään mitään!
ap