Lue keskustelun säännöt.
Millä sinä jaksat perheen arkea?
01.05.2017 |
En ole lapsuudessa kokenut tavallisen perheen arkea ja nykyään, kun sitä pitäisi elää, en tiedä, mitä tehdä. Vuoden ovat vierineet ja kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. En osaa suhtautua tavalliseen arkeen, kun se puuduttavaa saman toistamista. Älä nyt vastaa, että aloita uusi harrastus. Millä sinä jaksat perheen arkea? Miten jaksat käydä töissä, kun arki on niin puuduttavaa? Mikä tämän homman tarkoitus oikein on? Millä te jaksatte vuodesta toiseen?
Kommentit (10)
Vitun huonosti, koska mies ei anna seksiä. Jaksan erosta ja uudesta halukkaasta miehestä haaveilun voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetään keksiä aina kivaa tekemistä vapaapäiviin ja suunnitellaan lomareissuja joita on kiva odottaa ja ne antaa voimaa. Itsellä auttaa jaksamaan kun syön terveellisesti ja urheilen ja viikonloppuisin nukutaan miehen kanssa vuorotellen pidempään niin saa univelkoja kuitattua jos semmosia välillä kertyy. Välillä lapset hoitoon mummolaan että saadaan parisuhdeaikaa ja välillä omien kavereiden kanssa tuulettumista.
Rakastan arkea ja rutiineja, eli kestän sitä loistavasti!
En mitenkään. Kaipaan entistä elämääni.
Paljon työmatkoja ulkomaille, nuorempi himokas rakastajatar joka reissaa usein mukana, harrastuksia, ryyppäämistä ja hauskanpitoa kavereiden kanssa. Jos pitäisi olla jossain 8-16 paskaduunissa ja kyyhöttää illat ja viikonloput himassa vaimon käskytettävänä niin ampuisin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HYvin. Rakastan lapsiani ja miestäni. Pidän työstäni. Pidän myös itsestäni - ja tuossa viimeisessä ehkä sinulle miettimistä, oletko kyllästynyt muihin elämässäsi vai itseesi ja kuinka voisit oppia pitämään enemmän itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Millaista perheesi arki oli lapsuudessa? Entä nyt?
Lapsuus oli rikkonainen. Mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman kanssa. En saanut olla lapsi. Piti olla kova tai tulla sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset asuvat minun luona vuoroviikoin. Arki heidän kanssaan läksyineen, harrastuskiireineen jne on ihanaa juurikin siksi, että se ei ole kokoaikaista. Jokatoinen viikko elän täysin itselle, eli käyn töissä, tapaan ystäviä, urheilen, syön ulkona jne.
Tunnistan kyllä ap:n ajatukset muutaman vuoden takaa. Meistä ei kummastakaan ex-mieheni kanssa ollut kokopäivä lapsiarkeen. Eksäni on yhtä tyytyväinen, ollaan hyvissä väleissä.
Pidän työstäni, lapsistani ja kodistani. Teen 75% työviikkoa joten on aikaa tehdä monenlaista ihan arkenakin. Arki ei ole minusta puuduttavaa vaan ihan kivaa. tosin lomatkin om aina tervetulleita ja niitä tarvitsee. Tosi paljon arjen laatua kohotti se, kun vaihdoin työpaikkaa ja vähensin työaikaa.
Millaista perheesi arki oli lapsuudessa? Entä nyt?