Pelastakaa parisuhteeni! Kaipaan neuvoja, miten parhaista ystävistä takaisin rakastavaisiksi?
Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, josta 3 vuotta asuneetkin yhdessä. Suhteemme oli noin pari vuotta niin ihanteellinen kuin voi olla; rakkautta ja intohimoa oli hirmuisesti. Ensitapaamisesta asti tiesimme molemmat tahtovamme olla toistemme seurassa ja rakkaus syttyi suunnilleen heti kummallakin. Toki riitojakin oli joskus, mutta ne olivat sellaisia "asiat riitelee, emme me"-tyylisiä. Viimeiset pari vuotta sitten taas on koko ajan menty alamäkeä. Emme enää niinkään ole toistemme kumppaneita tai rakastajia, vaan parhaita ystäviä.
Suhteemme on siis arkipäiväistynyt liikaakin. Seksiä on, muttei se ainakaan minusta ole yhtään samanlaista kuin aiemmin, lähinnä yksi näistä yhdessäasumisen rutiineista. Tavallaan tuntuu pahalta edes valittaa miehestä, koska sikäli hän on todella hyvä minulle ja kohtelee kuin parasta ystäväänsä. Se vaan häiritsee minua, kun en koe enää olevani se rakastettu, vaan pelkkä ystävä. En usko mihinkään pettämisjuttuihin suhteessamme, koska kunnioitamme toisiamme paljon ja mies ainakin tahtoo olla kaiken vapaa-aikansa minun kanssani, vaikka välillä seurassamme ystäviämme onkin. Kai sitten olemme toisillemme liiaksi itsestäänselvyyksiä.
En usko meidän olevan ainut pari, jolla tällaisia ongelmia on. Oletteko löytäneet näihin ratkaisuja?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu sentään, saat siis JOKA päivä seksiä ja kehtaat valittaa?! Minä en saanut maaliskuussa kertaakaan, huhtikuussa yhden pikapanon.
No tällainen intohimoton seksi kuten meillä ei ole mitenkään kadehdittavaa. ap
Aika tylsää, että vain 2 vuotta oli kiihkoa. 4 vuotta yhdessä ja ei mitään vipinää enää? Ei ihan nyt vaikuta, että kannattaa jatkaa?
Teillä on seksiä ja muutenkin ok, niin ihmettä sä lässytät jostain pelkästä ystävyydestä?
Vittu mikä idari sä ap oot. Kuten itse sanoit viestissä 20, niin olet kiittämätön paska.
Ap et ole tarpeeksi kypsä pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Ja olet selvästi päättänyt erota joten ei teitä enää voi pelastaa.
Kuulostaa siltä että mies ahdistaa sinut nurkkaan tuolla kun on jatkuvasti yhteydessä. Kyllä me miehen kanssa tarvitaan aikaa erillään ja niin ettei toisesta kuulu hetkeen.
Jos yllätyksiä on jatkuvasti ne ei tunnu enää samalta ja alkaa nekin ahdistaa.
Romantiikka silloin tällöin on ok, ei jatkuvasti.
Kuulostaa läheisriippuvaiselta ja lahjat yritykseltä pitää sinut siinä.
Kaikkeen turtuu, jos saa liikaa. Se on ihan normaalia. Kukaan ei kestäisi jatkuvaa yhteydessä oloa ja jatkuvia lahjoja. Ei se suklaalevy tunnu enää miltään, jos on jo 3 saanut samalla viikolla.
Pahinta kyllä on juuri tuo, että satunnaisista ihanuuksista tehdään jatkuva rutiini. Silloin satunnaisiksi yllätyksiksi odottaa jotain entistä suurempaa, koska ne suklaalevyt ja kukat vaan on jo normaalia arkea, eikä enää yllätä.
Semmoista se on.
Siksi köyhä ja rikas ilahtuu eri asioista erimäärin. Kultainen keskitie kaikessa.
Ja vietätte liikaa aikaa yhdessä.
No miten huonoja ne huonot miehet sitten ovat, joista saa valittaa jos kerran rakkaus-sanojen ja yllätyksellisyyden puute suhteessa eivät ole sellaisia? ap
Vierailija kirjoitti:
No miten huonoja ne huonot miehet sitten ovat, joista saa valittaa jos kerran rakkaus-sanojen ja yllätyksellisyyden puute suhteessa eivät ole sellaisia? ap
Et oo tosissas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten huonoja ne huonot miehet sitten ovat, joista saa valittaa jos kerran rakkaus-sanojen ja yllätyksellisyyden puute suhteessa eivät ole sellaisia? ap
Et oo tosissas.
Ihan yhtä tosissani kuin tuo 25 ja kumppanit, jotka haukkuivat minua idiootiksi ja kiittämättömäksi paskaksi ilman ainuttakaan perustelua. Ihan ensimmäisestä viestistä asti olen sanonut miestä parhaaksi ystäväkseni, eikä sellaista kohdella kiittämättömästi. Myös minä autan aina miestäni jos vain pystyn ja huomioin häntä arjessa kuten hänkin minua. Eli huomaavaisesti ajattelemme toisiamme. Se vaan on sitä samaa kuin ystävillekin "tuolla on sinulle kalja jääkaapissa", "kiitti Pentti! aletaanko nyt katsella matsia yhdessä?". ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten huonoja ne huonot miehet sitten ovat, joista saa valittaa jos kerran rakkaus-sanojen ja yllätyksellisyyden puute suhteessa eivät ole sellaisia? ap
Et oo tosissas.
Ihan yhtä tosissani kuin tuo 25 ja kumppanit, jotka haukkuivat minua idiootiksi ja kiittämättömäksi paskaksi ilman ainuttakaan perustelua. Ihan ensimmäisestä viestistä asti olen sanonut miestä parhaaksi ystäväkseni, eikä sellaista kohdella kiittämättömästi. Myös minä autan aina miestäni jos vain pystyn ja huomioin häntä arjessa kuten hänkin minua. Eli huomaavaisesti ajattelemme toisiamme. Se vaan on sitä samaa kuin ystävillekin "tuolla on sinulle kalja jääkaapissa", "kiitti Pentti! aletaanko nyt katsella matsia yhdessä?". ap
No anna ultimatum. Käske sanoa rakastavansa ja tehdä ostamistaan lahjoista joka kerta iso numero tai muuten otat eron. Seksin yhteydessä on revittävä hiuksista ja käytettävä molemmilla anustappeja tai osoitat ovea.
Mitä sä oikein haluat? Pistää ärsyttämään nämä sun epärealistiset odotukset.
Jep, jep. Päästä se mies menemään jollekin joka osaa arvostaa. Voit sitten tilalle ottaa miehen joka vetää turpaan, ja sitten sanoo rakastavansa. Ei puhu mieltä vaivaavista asioista, eikä oikeastaan mistään muustakaan. Purkaa sitten kasaantunutta pahaa oloaan riehumalla, ja hakkaamalla, kun et ole ajatustenlukija. Ryyppää, pelaa tai muuten tuhlaa vuokrarahat. Valehtelee. Häipyy kesken treffien eikä vastaa puhelimeen. Häipyy kotoa muutamaksi päiväksi milloin minnekin ryyppäämään ilmoittamatta. Siinä saat ikävöidä ja huolehtia. Pääasia että on jännää ja sanoo rakastavansa. Ehkä muutaman selkäsaunan jälkeen tajuat, että se tylsä ja yllätyksetön äijä, jonka ilmeestä jo näki että on ostanut lahjan, oli parasta mitä sinulla on koskaan ollut. Toivottavasti mies on siihen mennessä löytänyt arvoisensa naisen rinnalleen.
Olet kiittämätön idiootti, kuten sinulle jo perusteluineen kerrottiin. Miehellesi et ole kauhtunut takki etkä itsestäänselvyys. Sinä kyllä pidät hyvää miestä itsestäänselvyytenä. Ei todellakaan kannattaisi.
T: Nainen, jolla oli tässä viestissä kuvattu urpo, mutta on nyt onnellinen miehesi kaltaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin kun me todellakin tehdään asioita yhdessä, ollaan suunnilleen kiinni toisissamme. Jos minulla on vaikka työkeikkakin toisessa kaupungissa, niin mies järjestää mielellään itsensäkin mukaan. Tosin antaa minun myös mennä yksin jos tahdon. Hänellä vaan on se ajatus, että olemme koko ajan yhtä ja teemme asiat yhdessä, vaikka siinä olisi ystäviämmekin mukana. Tuntuu kuin olisin pelkkä hänen paras ystävänsä tai joku kauhtunut takki, joka nyt vaan pidetään aina mukana.
Ne pienet lahjatkin, joita hän antaa, voisi antaa sellaisella oikealla tavalla kuten ennen eikä vaan huikata, että pöydällä on sinulle suklaata tai ostinpa nyt kukkia, kun oli tarjouksessa. Sellaista aitoa romantiikkaa kaipaan, jota suhteemme alussa oli paljon. Aiemmin myös se seksi oli sellainen yllätys, nyt se on pelkkä jokailtainen rutiini. ap
Jokailtainen??? Wat :D
Tätä palstaa lukemalla tuun entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että liki jokaisen naisen pitäisi kokea ensin ne 1-2 kusipäämiestä ennen hyvää miestä
No. Tän täytyy olla keksitty. Mutta silti: palaa asiaan 5-10 vuoden kuluttua kasvettuasi vähän. Odotuksesi pitkälle parisuhteelle on epärealistisia ja keskittyvät täysin epäolennaisiin asioihin suhteen toimivuuden kannalta, joten viisainta kypsytellä omaa näkökulmaa vielä ajan kanssa. Pikavinkkiä ei ole, aikuiseksi kasvaminen ottaa aikansa.
Vierailija kirjoitti:
No miten huonoja ne huonot miehet sitten ovat, joista saa valittaa jos kerran rakkaus-sanojen ja yllätyksellisyyden puute suhteessa eivät ole sellaisia? ap
No, viestissä 32 jo aika hyvin kuvailtiin niitä huonoja miehiä, joista moni meistä on valitettavasti saanut "kunnian" saada kokemuksia. Oikeastaan väkivaltaakaan ei tarvitse olla, tai ainakin toivon että viimeistään silloin ne muutkin naiset älyävät lähteä, kuten itse onneksi tajusin. Se kaikki ennen sitä oli jo riittävän pahaa. Se on välinpitämättömyyttä, ilkeyttä, nollaamista, lyttäämistä, itsekkyyttä, joustamattomuutta, lapsellisuutta, kyvyttömyyttä todelliseen sitoutumiseen, lämpöään ja hyvyyteen. Ei puhettakaan noista herkuista, mitä sinä saat suhteessasi kokea. Ja silti niinä hyvinä hetkinä se toinen valehtelee ummet ja lammet, kuinka se rakastaa ja välittää ja nyt asiat lähtee parempaan. Ja sitä haluaa uskoa ja luottaa, koska kokee rakastavansa.
Siinä ei kuule ne yksittäiset "mä oikeesti rakastan sua" -lauseet paina oikeasti paskaakaan, kun käytös on jotain ihan muuta. Tämänkin asian tajuaa vasta jälkeenpäin.
Sitten nuollaan pari vuotta haavoja yksin ja luvataan itselle, että seuraavaksi mieheksi en ota ilkeää. Mut paljon muuta ei ole tarjolla, tai ehkä ne aiemmat huonot miehet on minut rikkonut sen verran säpäleiksi, että joku magneetti minussa on, joka poimii taas seuraavaksikin sen huonon, joka tajuaa, että tätä naista voi kohdella huonosti ja se sietää sen.
Sulla on käsissäsi nyt sellaista kultaa, josta minä osaan vain uneksia. Monen muun tavoin en kuitenkaan toivo, että päästät sen käsistäsi että sen saisi joku, joka osaisi arvostaa. Minä toivon, että juuri sinä löytäisit jostain sisuksistasi sen arvostuksen häntä kohtaan. Maailmalla on tarjota hyviä ja huonoja miehiä, sulla on nyt se hyvä.
N40
Me järjestettiin samanlaisessa tilanteessa kuin AP:lla, että ei tehty asioita niin paljon kahdestaan, vaan keskityttiin omiin juttuihin.
Meillä oli myös lupa kummallakin olla myös jonkun muun kanssa. Mutta siitä luovuttiin, koska itse oon niin mustasukkainen, etten kestänyt sitä ajatusta :D
Teidän pitää vaan ottaa vähän etäisyyttä ja saada kipinää ja sitä kautta uutta roihua. Joku jo aiemmin totesikin, että alkuhuuma voisi olla sellainen tunne, jota kaipaatkin. Voisiko ratkaisu olla ero ja uusi alkuhuuma saman ihmisen kanssa?
Parinvaihtoa kannattaisi kokeilla.
Voi vittu sentään, saat siis JOKA päivä seksiä ja kehtaat valittaa?! Minä en saanut maaliskuussa kertaakaan, huhtikuussa yhden pikapanon.