Lapset käyttäytyvät häiriintyneesti isällä vietetyn viikonlopun jälkeen

No mitäpä luulet? Ei kai vanhempien ero ole yhdellekään lapselle mikään pikku juttu, totta kai reagoivat. Ja anna reagoida ja yritä puhua heidän kanssaan miltä heistä tuntuu.

Me ollaan "onnellinen ydinperhe" ja lapset reagoivat samaan tapaan jo toisen vanhemman alle viikon kestävään matkaan...

Lapsillakin on tunteet!

Lapset luonnollisesti oireilee. Ei ole kummankaan vanhemman vika baan ihan yhteinen mokanne.

Miksi erositte lasten ollessa liian pieniä käsittämään kokemaansa hylkäämistä ja eroa toisesta vanhemmasta? Tottakai lapset oireilevat. Varmasti oireilevat myös ap:n luona ikävää toista vanhempaa kohtaan.

Normaalia erolapsen oireilua, vaikka kivahan se olisi laittaa lasten ongelmat täysin hullun exän syyksi. Minkä ikäisiä ovat? Toivottavasti ette tee lapsistenne kiistakapuloita omien ongelmienne myötä.

Yllätyitkö?

Vierailija kirjoitti:

Yllätyitkö?

En yllättynyt, mutta käytös on pahempaa kuin se, mitä oletin. Yritän kannustaa lapsia olemaan isänsä luona, mutta exäni on melko tuulellakäypä ja yleensä ei kestä lapsia luonaan kovin kauan. Silti hän halusi sopimuksen, jonka mukaan lapset olisivat hänen luonaan lähes kolmasosan kuukaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi erositte lasten ollessa liian pieniä käsittämään kokemaansa hylkäämistä ja eroa toisesta vanhemmasta? Tottakai lapset oireilevat. Varmasti oireilevat myös ap:n luona ikävää toista vanhempaa kohtaan.

Exäni oli mua kohtaan fyysisesti ja henkisesti erittäin väkivaltainen sekä nöyryytti mua, joten oli aivan pakko erota hänestä. Sama jatkuu edelleen lähes aina, kun kommunikoin hänen kanssaan, vaikka olisin kuinka asiallinen ja ystävällinen itse. Ollessaan hyvällä tuulella hän sanoo, että musta lehahtaa ällöttävä "naisen haju", vaikka olisin suihkunraikas, puhtaissa vaatteissa ja ilman parfyymia. Muuten (95% ajasta) hän haukkuu ja kiroilee sekä solvaa mua samaan tapaan kuin avioliitossa sekä tönii ja retuuttaa, kunhan lapset eivät ole lähellä. Jos lapset ovat lähellä, hän ei katso silmiin, tervehdi tai ole kuulevinaankaan, mitä sanon.

Oireilevatko muilla tavoin? Mitä itse kertovat ajastaan isän luona?

Ja tällaiselle "löydölle" piti kuitenkin tehdä useampi lapsi?

Miten lapset voivat olla yksin väkivaltaisen ihmisen seurassa??????

Vastaus löytyy aloituksesta: "exäni oli ainakin täysin raivoissaan siitä, että joutui viettämään kokonaisen viikonlopun heidän kanssaan".

Ei se siellä ole niitä hyvin kohdellut. En nyt tarkoita ettäkö olisi laiminlyönyt tms, mutta exän asenteesta päätellen on ollut kokoajan huonolla tuulella tai vetänyt tekohymyä (lapset huomaa tällaiset asiat ja reagoi niihin), isomman lapsen riehumisen ja nuoremman hellyydenkipeyden perusteella luultavasti ei ole antanut lapsille huomiota vaan keskittynyt omiin asioihinsa ja hätistellyt lapsia tai istuttanut esim. tv:n ääreen, tai muuten ei ole ollut vaan lapsille läsnä.

Tiedä vaikka hakkaisi lapsiaki, sinuna en antaisi ollenkaa heitä isälleen.Tee vaikka sossuille ilmotus, ettei se voi vaatia lapsia käymään, jos se on tommoinen seko.

Toi edestakas reissaaminen on oikeasti raskasta lapsille. Olen itsekin eronnut alakouluikäisenä ja aina viikonlopunvietosta kotiin palattua sitä oli ylivirittyneessä tilassa sunnuntai-illan ja äksyily jatkui maanantainakin. Tiistaihin mennessä palattiin normaaliin arkeen ennen seuraavaa tapaamisviikonloppua. Ja erosta huolimatta, mulla oli ihan normaalit vanhemmat, kumpikaan ei haukkunut toista ja tapaamisia oli hyvin säännöllisesti sopimuksen mukaan. Mä myös tykkäsin viikonlopputapaamisista, siitä huolimatta kotiinpaluu ja arkimoodiin siirtyminen oli raskasta pitkälle teini-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus löytyy aloituksesta: "exäni oli ainakin täysin raivoissaan siitä, että joutui viettämään kokonaisen viikonlopun heidän kanssaan".

Ei se siellä ole niitä hyvin kohdellut. En nyt tarkoita ettäkö olisi laiminlyönyt tms, mutta exän asenteesta päätellen on ollut kokoajan huonolla tuulella tai vetänyt tekohymyä (lapset huomaa tällaiset asiat ja reagoi niihin), isomman lapsen riehumisen ja nuoremman hellyydenkipeyden perusteella luultavasti ei ole antanut lapsille huomiota vaan keskittynyt omiin asioihinsa ja hätistellyt lapsia tai istuttanut esim. tv:n ääreen, tai muuten ei ole ollut vaan lapsille läsnä.

Ilmeisesti exällä on taas konsolipeliaddiktio päällä ja hän ilmeisesti pelaa konsolilla samaan aikaan, kun lapset ovat siellä. Kun asuimme vielä yhdessä, mies käytti lähes kaiken vapaa-aikansa konsolipelaamiseen ja ärhenteli sitten muille, jos joku kysyi jotain tai sattui kävelemään television edestä. Luulin, että mies olisi pelaamatta edes ne päivät, kun lapset ovat hänen luonaan, mutta väärässä olin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedä vaikka hakkaisi lapsiaki, sinuna en antaisi ollenkaa heitä isälleen.Tee vaikka sossuille ilmotus, ettei se voi vaatia lapsia käymään, jos se on tommoinen seko.

Meillä on se sopimus olemassa, joten tekisin itse väärin, jos rikkoisin sitä. Haluaisin, että lapsilla olisi hyvä yhteys isäänsä ja vastoin eron myötä kokemiani omia tunteita, yritän aina kannustaa heitä olemaan keskenään hyvässä hengessä. Mies myös jaksaa yleensä tsempata vähän aikaa, mutta hänellä menee hermot aika vähästä. Tällä hetkellä onneksi asumme melko lähellä toisiamme myös.

Kotona ne taas kokeilee rajoja. Isän luona niitä ei ilmesesti ole. Hämmentävää lapsille, ei ihme, että ovat sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Toi edestakas reissaaminen on oikeasti raskasta lapsille. Olen itsekin eronnut alakouluikäisenä ja aina viikonlopunvietosta kotiin palattua sitä oli ylivirittyneessä tilassa sunnuntai-illan ja äksyily jatkui maanantainakin. Tiistaihin mennessä palattiin normaaliin arkeen ennen seuraavaa tapaamisviikonloppua. Ja erosta huolimatta, mulla oli ihan normaalit vanhemmat, kumpikaan ei haukkunut toista ja tapaamisia oli hyvin säännöllisesti sopimuksen mukaan. Mä myös tykkäsin viikonlopputapaamisista, siitä huolimatta kotiinpaluu ja arkimoodiin siirtyminen oli raskasta pitkälle teini-ikään.

"Olen itsekin eronnut alakouluikäisenä." :D

Lapset oireilevat monesti ensimmäisen päivän ajan muutoksen jälkeen..teillä erosta vielä noin lyhyt aika.

Uskotko, että lapset kertoisivat suoraan jos siellä olisin jotain ikävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi edestakas reissaaminen on oikeasti raskasta lapsille. Olen itsekin eronnut alakouluikäisenä ja aina viikonlopunvietosta kotiin palattua sitä oli ylivirittyneessä tilassa sunnuntai-illan ja äksyily jatkui maanantainakin. Tiistaihin mennessä palattiin normaaliin arkeen ennen seuraavaa tapaamisviikonloppua. Ja erosta huolimatta, mulla oli ihan normaalit vanhemmat, kumpikaan ei haukkunut toista ja tapaamisia oli hyvin säännöllisesti sopimuksen mukaan. Mä myös tykkäsin viikonlopputapaamisista, siitä huolimatta kotiinpaluu ja arkimoodiin siirtyminen oli raskasta pitkälle teini-ikään.

"Olen itsekin eronnut alakouluikäisenä." :D

Kyllä, olen eronnut alakouluikäisenä eikä se ollut mikään naurunasia. Ero koskee myös niitä perheen lapsia, eivät he ole ulkopuolisia.

Itse muutin eron yhteydessä maalaiskunnasta Helsinkiin. Koti vaihtui, koulu vaihtui, äiti meni palkkatöihin, tuli uudet kaverit, uusi puhekieli ja miljoona pienempää muutosta elämään.

Univelka, sokeriöveri, ihan nälkäkin jos ei ole ollut kunnon aterioita.