Miten toimit jos alkuun kivalta vaikuttanut uusi kaveri osoittautuu inhottavaksi?

Jotkut ihmiset näkee jatkuvasti narsisteja eikä heissä itsessään ole mitään vikaa

Ei kannata tuhlata aikaa tuollaisiin. Eri asia jos on masokistisia taipumuksia. Miten kauemmin suhde jatkuu sitä suuremmaksi henkiseksi energiasyöpöksi tyyppi muuttuu. Kohta jokaisen tapaamisen jälkeen alat kaivata terapiaa, että pääset tasapainoon. 

Onhan noita pari tullut vastaan elämän aikana. Ekan tapauksen kohdalla olin nuori, tuli riitoja ja menin mukaan siihen peliin ja lopulta välit poikki, riitaisan räiskyvästi. Seuraavalla kerralla olinkin jo viisaampi ja osasin ottaa etäisyyttä huomaamattomammin ja tietoisesti olin provosoitumatta mistään. Väleistä tuli mun puolelta näennäisen kohteliaan ystävälliset, "kaveri" kyllä suoltaa suustaan mikä likaisimpia juttuja. Olen niin "kiireinen" etten ehdi juuri nähdä ja on etsinyt tilalleni uudet hyväksikäytettävät likasangot. Mä taidan olla enää hyvän päivän tuttu vaikka välillä yrittääkin lämmitellä välejä, mulla aina "kiire".

Pari tällaista on itsenikin kohdalle sattunut ja nyt tiedän miksi heidän ystävät ovat yksi toisensa jälkeen kaikonneet. Pidän etäisyyttä enkä lankea enää toista kertaa heidän ansaansa.

Jos ei ole pakollisia yhdistäviä tekijöitä, katkaisen välit kokonaan. En vastaa puheluihin, poistan facekavereista jne. Jos on työkaveri/sukulainen/naapuri, otan etäisyyttä ja hammasta purren käyttäydyn itse normaalisti kun ollaan tekemisissä.

Mullekin on näitä "kavereita" jokunen tielleni aina siunaantunut. Nuorempana tein yleensäkin ihmisten kanssa aina sen virheen, että päästin melkein kenet tahansa mukavalta vaikuttavan ihmisen liian lähelle liian aikaisin. Sitten oltiinkin pulassa, kun nää tietyt ajatteli olevansa elämässäni jo siinä asemassa, että pystyivät vaatimaan multa kaikenlaista, pompottelemaan, käyttäytyivät inhottavasti.

Kilttinä ja naiivina jäin näihin suhteisiin. Ajattelin että heillä on ehkä nyt huono päivä tai sitten itse olen tehnyt jotain väärin jne. Kerta kerran jälkeen aina huomasin olevani tällaisessa kaverisuhteessa, missä voin pahoin ja olin lopen uupunut. Lopulta aina silmäni avautuivat ja tajusin, ettei tämä ihmissuhde ole enää kyllä minun hallittavissani millään tavalla. Tunsin itseni tyhmäksi, kun olin taas antanut itseni ajautua tällaiseen tilanteeseen, enkä ollut oppinut mitään.

No, nyt olen oppinut ja olen aika tarkka siitä kenen kanssa kaveeraan ja kuinka paljon. Siitä onkin ollut hyötyä, sillä tapasin opiskelujen kautta edellämainitun kaltaisen ihmisen. Onneksi olin pitänyt hänet hyvän matkan päässä ja pääsin hänestä eroon suht nopeasti. Tämän kaveriporukan muut jäsenet jäivät vielä kärvistelemään hänen kanssaan. Tunnistan heissä menneisyyden itseni.