Erosin ja nyt pelkään iltaisin sekä öisin omassa kodissani :(
Mielikuvitus on aina ollut vilkas ja pimeän tullen se riistäytyy käsistä! Telkka on päällä ja joka huoneessa valot.. suihkuverho auki ja kaappien ovet kiinni! Nukkumaan käyminen on vaikeaa nyt, kun ei ole selkää jota vasten painautua ja hädin tuskin uskallan sammuttaa pöytälamppua. Ottaisin mielelläni kissan tai parikin, jotta öiset äänet voisi pistää lemmikkien piikkiin, mutta lapseni on allerginen ...
Silloin kun lapset ovat luonani on vähän helpompaa.. ja samalla vaikeaa, kun yrittää olla näyttämättä lapsille että äiti pelkää, Omassa kodissa. Mörköjä.
Kommentit (50)
Sama! Ikää lähes 40 ja iltaisin täysvalaistus sekä kaappien ovet kiinni. Ja yöllä ei katsota peiliin ! Vessaan menen loikalla, ettei mikään ota nilkasta kiinni ja samoin takaisin tullessa loikkaan sänkyyn .D
Mikä teitä oikein vaivaa? Aikuiset ihmiset pelkää pimeätä ja jokaista kolinaa.
Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Että lapset ei opi tuota käytöstä teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä oikein vaivaa? Aikuiset ihmiset pelkää pimeätä ja jokaista kolinaa.
Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Että lapset ei opi tuota käytöstä teiltä.
Kun se pelko on niin voimakas, järki käskee lopettamaan muttei pysty!
ei ap
Kuulostaa hurjalta, mutta uskon, koska oma vaimo on samanlainen.
HYvä kuulla että meitä on muitakin. Olen jo 52vuotias mutta edelleen pelkään pimeää ja sitä, mitä siellä voi olla. Mielikuvitus käy ylikierroksilla. Silloin oli helpomaa, kun olin vielä naimisissa ja poika oli kotona mutta erosin 10v sitten ja poika muutti kotoa 5v sitten. Olen yksin pelkojeni kanssa.
Ja se kissa ei tosiaan auta, pahentaa vain kun alkaa tuijottaa johonkin tyhjään nurkkaan !
ja tasan kello 12 yöllä ei kannata lähteä vuoteesta vessaan.
Terapiaan, jos ei itsensä niin lasten vuoksi ❤
Vierailija kirjoitti:
ja tasan kello 12 yöllä ei kannata lähteä vuoteesta vessaan.
Eikun kolmelta aamuyöstä, silloin henget liikkuvat
Toivottavasti teidänlaisillanne skitsoilla ei oikeasti ole lapsia. Periytyy pian heille raukoillekin se sairaus tai ainakin lapsilla on todella raskasta, kun oma äiti pelkää vainoharhaisesti jokaista mahdollista ääntä kuvitellen sen olevan vähintään mielisairas moottirisahamurhaaja tai joku psykoosin aiheuttama hirviö.
Jos ap oot noin säikky, ei varmaan kannata ottaa kissaa. Mun kissa saattaa keskellä yötä säpsähtää hereille ja alkaa tuijottelemaan jonnekkin mun selän taakse. Tai katti menee suljetun vaatekaapin eteen vain seisomaan, ei edes avaa sitä. Vähän säikympi yksilö vois alkaa yöllä miettimään, mikähän mörkö siellä kaapissa luuraa :DD
:-( kirjoitti:
Toivottavasti teidänlaisillanne skitsoilla ei oikeasti ole lapsia. Periytyy pian heille raukoillekin se sairaus tai ainakin lapsilla on todella raskasta, kun oma äiti pelkää vainoharhaisesti jokaista mahdollista ääntä kuvitellen sen olevan vähintään mielisairas moottirisahamurhaaja tai joku psykoosin aiheuttama hirviö.
kyllä niitä kuule oikeesti on koteihin tunkeutunut ihmisiä ,joka viikko sa lukea että ihmiset on sidottu ja ahoinpodelty kun joukko on tullut sisälle. Muista Auer keissi myös.
Omaan kotiinikin on tultu.
Nukun valo päällä.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan, jos ei itsensä niin lasten vuoksi ❤
Ja mitäköhän terapeutti voi tehdä liian vilkkaalle mielikuvitukselle? :D
Ei ole kyllä normaalia, jos aikuisen on pidettävä valoja päällä ja suihkuverho auki. Jos on lapsikin, ei ole edes oikeasti YKSIN, joten miten voi pelätä jokaista ääntä? Sellaisen iltaisin tulevan ahdistuksen toki ymmärrän. Iltaisin voi lukea kirjaa tai katsoa/kuunnella sängyssä jotain rentouttavaa ohjelmaa. Avara luonto on aika hyvä :D
en katso yöllä peiliin. Tästä syystä en voi ripustaa vuoteeni viereen peiliä. Enkä asettaa peilejä mitenkään niin että saattaisin vahingossakaan yöllä katsoa peiliin-esim. vuoteen vastapäätä.
Mä laittaisin kädet ristiin ja rukoilisin. Jeesus pystyy poistamaan kaikki pelot. 👆
Vaikka kuulostais tyhmältä, sinisilmäiseltä tai miltä lie, niin suosittelen miettimään asiaa: mitä sä oikeasti voit menettää sillä että huokaiset sen yksinkertaisen rukouksen? Siis kokeile.
Vastauksista näkee, ettei moni ymmärrä. Sitä TIETÄÄ, ettei siellä ole mitään( Ok, joku raiskaaja voi murtautua sisään mutta se on epätodennäköistä). Järki käskee lopettaa, käyttäytymään kuin aikuiset mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ei pääse eroon tunteesta että joku, tai jokin, on pimeässä saunassa, sängyn alla, komerossa. Odottaen, että valot sammuvat. Päivisin käyt töissä, olet tehokas ja järkevä aikuinen nainen mutta illan tullen muutut pelokkaaksi pikkulapseksi etkä voi sille mitään .
Mä olin ennen samanlainen. Mutta silloin katselin mielelläni kaikenlaisia kauhu- ja jännityselokuvia ja -ohjelmia. Pelkäsin pimeää, yksin kotona olemista ja näin painajaisia. Pelkäsin jopa suihkussa käymistä suihkuverhon takana, vaikka poikaystävä oli kotona kuitenkin muualla asunnossa.
Sitten lopetin niiden elokuvien ja ohjelmien katsomisen täysin vuosiksi. Pelot loppuivat täysin ja erottuani ja asuttuani ekaa kertaa elämässäni yksin, ei ole ollut mitään ongelmaa. Nykyään voin jopa satunnisesti katsoa kaveriporukalla jonkun kauhuleffankin, eikä aiheuta ongelmia kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä oikein vaivaa? Aikuiset ihmiset pelkää pimeätä ja jokaista kolinaa.
Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Että lapset ei opi tuota käytöstä teiltä.
Aikuisella ihmisellähän ei saa/voi olla fobioita?
Varmuusketju ulko-oveen. Sitten tämähetki-harjoituksia: Mitä näet tässä hetkessä, mitä todellisuudessa tilassa näet ja mitä siinä on. Pölyä, hiekkaa, muovimatto, ovi, likaa ovenkahvassa jne.
mulla sama. Jopa makuuhuoneen ovi täytyy tekjetä kiinni, ettei kukan tule sisään yöllä.