Millaisia huolia sinulla on tällä hetkellä?

Miehen terveys, oma terveys, taloudellinen tilanne niin paha että pitää myydä koti... siinä pahimmat.

Lisäksi töissä stressiä, koulutukseen liittyvä lopputyö pitäisi ehtiä tehdä, tavaraa on liikaa, pitäisi ehtiä siivota ja myydä tavaraa pois, ystävillä ongelmia joissa en pysty auttamaan.

Suurin stressin aiheuttaja on kuitenkin se raha, voisi olla että jos sitä ei olisi, ei olisi terveyskään niin huono.

Putoan ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle kesäkuun alusta. 

En ymmärrä, miten sen jälkeen elän. Ja töitä olen etsinyt niin aktiivisesti kuin ikinä saattaa. Ei huolita minnekään... pari kertaa olen haastatteluun päässyt, mutta ei tärpännyt. 

Olen jo 52-vuotias, niin ehkä yksinkertaisesti siitä kiinni. Työkokemusta on ja olen täysin terve. 

Nyt alan katsoa ihan yksityisten kotien lastenhoitopaikkoja, luulisi kesällä olevan tarvetta esim. pikkukoululaisten hoidolle. 

Kokemusta tästä? Ikä ja neljän lapsen äitiys voisi olla etukin, vaikka alan koulutusta ei ole. 

1. Työt loppuvat, eikä tietoa uudesta työstä

2. Ei ole varaa asuntoon

Kolmatta huolta en keksi, koska asiat ovat muuten aika hyvin.

Loppuu ehkä työt enskuussa, tai siis töiden jatkuminen on epävarmaa ihan minusta riippumattomista syistä ja stressaahan se ihmistä.

Ei koulutusta, ei työtä, mielenterveys mennyt jne. Itken ja kiljun yöt, kun ei pysy pää enää koossa. Psykoterapia ei auttanut. Tuntuu, kuin olisi umpikujassa, kun on muutenkin niin kunnianhimoinen ihminen. Syö sisältä tällainen. Toki voisi huonomminkin mennä, mutta tuntuu, että koko elämänhallinta on aivan sekaisin. Ystäviä tai edes minkäänlaista seuraa ei löydy ja olen niin väsynyt, etten saa aikaan oikein mitään, vaikka haluaisin. Tosin aikaa elämässä on vielä, kun olen vasta sen 20v.

Mies juo vähän liikaa. Toivon ettei lipeä alkoholistiksi.

Avioero.

Ei varaa lähteä yhteisestä kodista, vasta ostettu ok- talo, kaikki rahat kiinni tässä. Haluaisin lähteä lasten kanssa, mut ei oo varaa maksaa sekä vuokraa että talon lainan lyhennyksiä. Olen ihan umpikujassa, joudun kärvistelemään ukon samassa talossa ties kuinka kauan ja jos talo joskus menee kaupaksi niin löydänkö just sillon vuokrakämppää tästä läheltä ettei koulu vaihdu.

Vierailija kirjoitti:

Miehen terveys, oma terveys, taloudellinen tilanne niin paha että pitää myydä koti... siinä pahimmat.

Lisäksi töissä stressiä, koulutukseen liittyvä lopputyö pitäisi ehtiä tehdä, tavaraa on liikaa, pitäisi ehtiä siivota ja myydä tavaraa pois, ystävillä ongelmia joissa en pysty auttamaan.

Suurin stressin aiheuttaja on kuitenkin se raha, voisi olla että jos sitä ei olisi, ei olisi terveyskään niin huono.[/quote

Eli jos rahaa ei olisi niin terveys ei olisi niin huono.

Ihme ristiriitaisuus koko viesti.

Up

Vaikuttaa siltä etten saa suikkaria. :(

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä etten saa suikkaria. :(

Pitikö pilata koko ketju?

Putkiremontti pamahtaa päälle elokussa. 

Ei mitään paikkaa, minne mennä sen ajaksi. Raha ei riitä toisen asunnon vuokraamiseen puhumattakaan hotelliasumisesta. Ystäviä on, mutta vihonviimeinen vaihtoehto lähteä kykkimään toisten nurkkiin. 

Pitääkö tässä myydä asunto, sitä pähkäilen yökaudet. 

Ihan kehuskelematta asiani sujuvat nyt niin hyvin, että ainoa huolenaihe on se, että herääköhän vauva jo kun vasta itse pääsin sänkyyn. Inahtelee ja pyörii kovasti, toivottavasti jatkaa vielä uniaan. Tsempit teille muille!

Vierailija kirjoitti:

Putkiremontti pamahtaa päälle elokussa. 

Ei mitään paikkaa, minne mennä sen ajaksi. Raha ei riitä toisen asunnon vuokraamiseen puhumattakaan hotelliasumisesta. Ystäviä on, mutta vihonviimeinen vaihtoehto lähteä kykkimään toisten nurkkiin. 

Pitääkö tässä myydä asunto, sitä pähkäilen yökaudet. 

Olisko vakuutusyhtiön kautta asunto.?

Minulla on nyt se onnellinen tilanne, ettei minulla ole mitään varsinaisia huolia. Puolen vuoden päässä häämöttää eräs terveydentilaan liittyvä tutkimus, joka sitten lähempänä alkaa ainakin ajatteluttaa, jollei myös vähän huolestuttaakin. Sitä ei voi nyt hoitaa alta pois, joten en nyt voi tehdä asialle mitään. Muuten on asiat oikein hyvin. 

Työt ei suju, naisystävää ei löydy, enkä saa pyristellyksi irti vanhempieni asettamista, elämääni rajoittavista odotuksista ja vaatimuksista. Kaiken kattava häpeä vaikeuttaa ongelmien taustalla olevien puutteellisten ihmissuhdetaitojeni kehittämistä.

Oma mielenterveys on aika palasina. Odotan psykiatrikäyntiä b-lausuntoa varten ja sen jälkeen alkaa terapia. Viime viikkojen aikana olen monta kertaa miettinyt vakavasti osastohoitoa, mutta päättänyt aina lopulta yrittää vielä pärjätä kotona.

Puolisollakin menee huonosti mutta hän aikoo palata normaaliin arkeen kun hänen sairaslomansa parin viikon päästä loppuu ja uskon että se on hyväksi meille molemmille. On raskasta kun kotona on kaksi ahdistunutta. Minä kyllä yritän opiskella niin paljon kuin jaksan, mutta huonoina päivinä jään vaan kotiin itkemään.

Muita huolia on veljen paha masennus, johon hän ei halua apua sekä äidin fyysiset terveysongelmat. Pelkään että jossain kohtaa jommalle kummalle tulee raja vastaan eivätkä he enää pysty toimimaan arjessaan sisun voimalla.

Kaikki perusasiat hyvin, rahaan, työhön ja lapsiin liittyvät. Siksi kai onkin aikaa miettiä parisuhdetta, ja sen pulmia. Mies on ok, mutta suhde on kaverisuhde. Tässä mietin, että kauanko näin voi jatkua, loppuelämä ilman fyysistä kontaktia. Lähteäkään en halua. Blaah. Muilla tuntuu olevan asiat paljon huonommin tässä ketjussa, voimia teille.

Miehen vakava sairaus josta "tuomiopäivä" ensi kuussa.

Arki kolmen pienen lapsen kanssa uuvuttaa, tällä hetkellä pyöritän sen 80% yksin.

Odotan yhtä päätöstä, se ratkaisee aika paljon asioita.