En ehtinyt asua Amerikassa viikkoa pidempään, kun heti löysin poikaystävän toisin oli Suomessa
Yhdessä 4 vuotta ja mies kosi minua tänään. Olen ikionnellinen.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko hän tietää, missä Suomi sijaitsee?
Olkoon yritysjohtaja tai duunari niin luultavasti on asennoitunut olemaan perheen mies ja kantamaan perheestään huolta. Sen rinnalla on pientä, oliko maantiedon seikat hallussa vai ei.
Siis noihan on just noita 24/7 töissä ihmisiä,eli nainen hoitaa perheen ja kodin,he tuovat leivän pöytään,onpa tosi onnellista perhe elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. Suomessa miehille en kelvannut. Sitten menin Englantiin ja sain tosi nopeasti miehen jonka kanssa nyt yhdessä 3.5v ja kihloissa ollaan oltu reilu puoli vuotta. Muutti mies minun perässä suomeen.
Mikä tästä tekee huvittavan on se että nyt suomalaisia miehiä vituttaa ja saa kommentteja kuten se kuuluisa patja ilmaus ja "eikö suomalainen kyrp.. kelvannut?" Ja kaikkea epäilyä siitä että mies käyttää hyväksi ja on mun kanssa vain saadakseen pysyä täällä vaikka ei mitään lupia tarvitse kun on eu:n asukas.
Onnea ap! Teit loistavan valinnan kun otit muun maalaisen. Toivottavasti tekin olette yhtä onnellisia kun minä ja minun mies :)
No ei varmasti sano suomimiehet noin englantilaisesta miehestä.. nyt kyllä lisäsit hiukan omiasi :D
Minä tulin täällä kerran maininneeksi omasta brittimiehestäni, suhde oli silloin tuore ja tapailuasteella. Sain aivan uskomattomia määriä lokaa niskaan ja ketju poistettiinkin kun asia herätti niin paljon vihaa suomimiehissä.
Kuulostaa ihanalta! Joskus elämä voi yllättää noinkin hienolla tavalla. Minkähän ikäisiä olette? Missä tapasitte miehen kanssa?:) Onpa katkeria kommentteja täällä:D
Vierailija kirjoitti:
Joo sama, ulkomailla aina riittää poikaystäväksi haluavia, jotka kohtelevat minua hyvin. Suomessa en kelpaa miehille ja kyllä masentaa
Suomessa on vain erilainen, sulkeutuneempi kulttuuri. Vieraille ei tohdita juuri puhua, saati tehdä aloitteita. Moni varmasti olisi sinusta kiinnostunut, mutta eivät vain tee aloitteita sosiaalisesti sulkeutuneen kulttuurin takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko hän tietää, missä Suomi sijaitsee?
Olkoon yritysjohtaja tai duunari niin luultavasti on asennoitunut olemaan perheen mies ja kantamaan perheestään huolta. Sen rinnalla on pientä, oliko maantiedon seikat hallussa vai ei.
Siis noihan on just noita 24/7 töissä ihmisiä,eli nainen hoitaa perheen ja kodin,he tuovat leivän pöytään,onpa tosi onnellista perhe elämää
Tiesitkö, että perheestään vastuunkantamisen ja perheen kanssa olemisen voi yhdistää. Olen kotiäiti, mutta mies on pitänyt pitkät isyyslomat, rajannut työnteon niin, että voi olla perheensä kanssa normaalisti. Juuri teki puoli vuotta osa-aikaisena töitä, jotta saattoi viettää aikaa lapsen kanssa. Emmekä ole mikään sossuperhe vaan ihan omilla rahoilla elelevä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, olin kuukauden lomamatkalla jenkeissä joka on nyt venähtänyt kahdeksi vuodeksi, ihana, välittävä, hellä mies löytyi kahvilasta, ihan selvinpäin tuli juttelemaan ja siitä se lähti :))
Kuulostaa niin ihanalta! Millainen hän on? Jaksaisitko kertoa vähän lisää, saisi hiukan romanttista vappulukemista:)
Onnea ap kihlauksen johdosta :).
Ystäväni on naimissa brittimiehen kanssa, ja heidän seurustelun alkuaikoina elivät vielä tahoillaan eri maissa. Ystävä alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan suomalaisia miehiä kun kuulivat että on poikaystävä Englannissa. Siihen mennessä sai ihan rauhassa olla, ei nuoruudessa ollut poikaystävää Suomessa ollenkaan. Ihan tavallinen nuori nainen, ei siiderivalas.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta! Joskus elämä voi yllättää noinkin hienolla tavalla. Minkähän ikäisiä olette? Missä tapasitte miehen kanssa?:) Onpa katkeria kommentteja täällä:D
Tapasimme lentokentällä. :) Minä olen 28v ja mies 34v. <3 ap
Miettikää nyt äidit ja isät millaisia miehiä pojistanne kasvatatte, kasvatuksesta on paljon kiinni tuollainen junttimainen käytös, mistä tässäkin ketjussa keskustellaan.
Suomimies nimittää naista lehmäksi, femakoksi, lompakkoloiseksi.. Avioliitossa tärkeintä on laatia avioehto, nuoren pillun kaato sivusuhteena on meriitti.. Ja elaripulla on lapsi, jota ei suunniteltu.
Yleistäen, mutta 30 h työtä viikossa ja niin väsynyt, niin väsynyt.
T. 40 plus kanttura, joka saa edelleen ulkomailla seuraa vaivatta ulkona, enkä puhu mistään turkkilaisesta rantapojasta, vaan kohteliasta ja keskustelevaa seuraa.
Suomimies on joko seonnut ituhippeilijä, katkera punaniska tai nk alfa joka pyörittää haaremia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sama, ulkomailla aina riittää poikaystäväksi haluavia, jotka kohtelevat minua hyvin. Suomessa en kelpaa miehille ja kyllä masentaa
Suomessa on vain erilainen, sulkeutuneempi kulttuuri. Vieraille ei tohdita juuri puhua, saati tehdä aloitteita. Moni varmasti olisi sinusta kiinnostunut, mutta eivät vain tee aloitteita sosiaalisesti sulkeutuneen kulttuurin takia
Mikä perkele tätäkin naista estää juttelemasta miehille oma-aloitteisesti?
Tämä vaikean pariutumisen kulttuuri on muutenkin aivan yhtä lailla naisten syytä. Täällä ollessaan naiset ovat tympeitä ja nakkelevat niskojaan, jos lähestytään. Ulkomaille sitten laitetaan lomamoodi päälle ja ollaan niin iloisia ja "tarjolla", joten totta kai huomiota tulee.
Mitä jos täälläkin olisitte lähestyttäviä, ettekä kehonkielellänne torjuisi kaikkia (pl. komeimmat)?
Naiset kirkkain silmin väittävät, että he eivät kelpaa Suomessa tai (yrityksistä huolimatta?) "saa seuraa"? Huutonaurua!
Paitsi tietysti jos kyse on siitä, että halutaan olla kukkulan kuningattaria, jotka suvaitsevat liihottaa paikalle ja miehet lankeavat jalkoihin. Sellainen nyt vaan ei kuulu tasa-arvoiseen kulttuuriin, vaan päin vastoin täällä romanttisista eleistä (oven avaaminen tms) syntyy vain vihaa, koska se koetaan alistavaksi tai patriarkaaliseksi.
Se ihana huomioiminen syntyy siitä, että on selkeät sukupuoliroolit. Meillä ne on haluttu häivyttää. Onneksi, jos minulta kysytään.
Ulkomailla yleisesti miehet uskaltavat tulla juttelemaan ja tehdä aloitteen.Suomessa saa olla kyllä sinkkuna hamaan hautaan asti, kun miehet niin passiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kirkkain silmin väittävät, että he eivät kelpaa Suomessa tai (yrityksistä huolimatta?) "saa seuraa"? Huutonaurua!
Paitsi tietysti jos kyse on siitä, että halutaan olla kukkulan kuningattaria, jotka suvaitsevat liihottaa paikalle ja miehet lankeavat jalkoihin. Sellainen nyt vaan ei kuulu tasa-arvoiseen kulttuuriin, vaan päin vastoin täällä romanttisista eleistä (oven avaaminen tms) syntyy vain vihaa, koska se koetaan alistavaksi tai patriarkaaliseksi.
Se ihana huomioiminen syntyy siitä, että on selkeät sukupuoliroolit. Meillä ne on haluttu häivyttää. Onneksi, jos minulta kysytään.
Höpö höpö. Kyllä minä arvostan kun mies avaa oven ja kantaa kauppakassit. Se ei tarkoita sitä, että luovuttaisin jollekin toiselle päätösvallan ruumiistani tai elämänmahdollisuuksistani kuten urasta, koulutuksesta tms. Silloin kun suomalainen mieskin ymmärtää, että voi olla sekä kohtelias että kunnioittaa toista sukupuolta omana itsenään ja tämän omia valintoja, ollaan vasta tasa-arvossa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kirkkain silmin väittävät, että he eivät kelpaa Suomessa tai (yrityksistä huolimatta?) "saa seuraa"? Huutonaurua!
Paitsi tietysti jos kyse on siitä, että halutaan olla kukkulan kuningattaria, jotka suvaitsevat liihottaa paikalle ja miehet lankeavat jalkoihin. Sellainen nyt vaan ei kuulu tasa-arvoiseen kulttuuriin, vaan päin vastoin täällä romanttisista eleistä (oven avaaminen tms) syntyy vain vihaa, koska se koetaan alistavaksi tai patriarkaaliseksi.
Se ihana huomioiminen syntyy siitä, että on selkeät sukupuoliroolit. Meillä ne on haluttu häivyttää. Onneksi, jos minulta kysytään.
Ketjun tarkoitus on vain purkaa pahaa oloa haukkumalla muita. Pieni boosti omaan surkeuteen - ainakin suomalainen mies on vielä huonompi ihminen kuin minä. Kuten yleistä on, solvaamisen kohde halutaan läheltä. Tarinat sinänsä ovat tai eivät ole keksittyjä, se on sivuseikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kirkkain silmin väittävät, että he eivät kelpaa Suomessa tai (yrityksistä huolimatta?) "saa seuraa"? Huutonaurua!
Paitsi tietysti jos kyse on siitä, että halutaan olla kukkulan kuningattaria, jotka suvaitsevat liihottaa paikalle ja miehet lankeavat jalkoihin. Sellainen nyt vaan ei kuulu tasa-arvoiseen kulttuuriin, vaan päin vastoin täällä romanttisista eleistä (oven avaaminen tms) syntyy vain vihaa, koska se koetaan alistavaksi tai patriarkaaliseksi.
Se ihana huomioiminen syntyy siitä, että on selkeät sukupuoliroolit. Meillä ne on haluttu häivyttää. Onneksi, jos minulta kysytään.
Höpö höpö. Kyllä minä arvostan kun mies avaa oven ja kantaa kauppakassit. Se ei tarkoita sitä, että luovuttaisin jollekin toiselle päätösvallan ruumiistani tai elämänmahdollisuuksistani kuten urasta, koulutuksesta tms. Silloin kun suomalainen mieskin ymmärtää, että voi olla sekä kohtelias että kunnioittaa toista sukupuolta omana itsenään ja tämän omia valintoja, ollaan vasta tasa-arvossa.
Sinä ehkä, mutta erittäin suuri osa ei. Siksi tavasta on luovuttu.
Vinkki: se, että sinä ja sinun napasi on jotain mieltä ei tee isosta kuvasta höpöhöpöä. Yrotä sinäkin olla hyvä keskustelija, jos sitä mieheltä vaadit.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 4 vuotta ja mies kosi minua tänään. Olen ikionnellinen.
Kerrot kosinnasta vauvapalstalle? Täytyy olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. Suomessa miehille en kelvannut. Sitten menin Englantiin ja sain tosi nopeasti miehen jonka kanssa nyt yhdessä 3.5v ja kihloissa ollaan oltu reilu puoli vuotta. Muutti mies minun perässä suomeen.
Mikä tästä tekee huvittavan on se että nyt suomalaisia miehiä vituttaa ja saa kommentteja kuten se kuuluisa patja ilmaus ja "eikö suomalainen kyrp.. kelvannut?" Ja kaikkea epäilyä siitä että mies käyttää hyväksi ja on mun kanssa vain saadakseen pysyä täällä vaikka ei mitään lupia tarvitse kun on eu:n asukas.
Onnea ap! Teit loistavan valinnan kun otit muun maalaisen. Toivottavasti tekin olette yhtä onnellisia kun minä ja minun mies :)
Minkä takia englantilainen muka haluaisi pysyä täällä? LOL
Millainen sinä sitten olet?