Tyttäreni odottaa minusta aina pahinta - onko normaalia?
Tätä on alkanut tapahtua enenevissä määrin, enkä ymmärrä mistä se voi johtua. Hän on 15-vuotias. Esimerkkejä eiliseltä:
Leivoimme munkkeja ja hän lähti käymään vielä kavereillaan. Kun hän tuli kotiin, kerroin että oli kyllä hyviä munkkeja ja söin niitä aivan liikaa. Hän oletti, että olin syönyt kaikki enkä jättänyt hänelle yhtään - mitä en tietenkään ollut tehnyt. 20 munkista olin syönyt viisi.
Olemme lähdössä ulkomaanmatkalle ja lapsen mummi antoi haltuuni 500 euroa, joista osa piti käyttää matkaa edeltäviin hankintoihin ja osa reissun päällä. Eilen lapsi ehdotti, että voisimme tehdä noita reissua edeltäviä hankintoja nyt viikonloppuna ja samaan hengen vetoon säikähti, että olen varmaan tuhlanut sen 500 euroa - mitä en ole tehnyt. Raha on tallessa ja valmiina käyttöön, vaikka nyt viikonloppuna.
En ymmärrä mistä tämä kumpuaa. En ole koskaan vienyt lapsen rahoja tai muutakaan omaisuutta. Mielestäni ei kukaan mukaan. Olen omasta mielestäni ihan ok vanhempi, autan kokeissa, olen kotona ja läsnä arjessa - meillä on samoja harrastuksiakin. Jostain syystä lapsi kuitenkin odottaa minusta pahinta ja se on vähän loukkaavaakin, kun aina ei ole niin helppo todistaa, etten ole toiminut lapsen olettamusten mukaisesti.
Onko tämä taas joku murrosikään liittyvä juttu?! Sen tiedän, että hän ei pidä minua hyvänä vanhempana, mutta ei osaa perustella sitä kunnolla (perustelut ovat: en anna tarpeeksi rahaa, pukeudun huonosti, meillä on liian pieni asunto jne.) ja oletan tuon kuuluvan nimenomaan murkkuikään, eli sitä kyllä eletään tällä hetkellä.
Kommentit (11)
Mitä ilmeisimmin stressaan turhasta. No. Ehkä tämä menee ohi kun vaan jaksaa kerta toisensa jälkeen näyttää kaiken olevan kunnossa. Turhauttaa vaan aina tehdä tiliä tekemisistään kun pohjaa syytöksille ei ole.
On ihan normaalia. Teinit on välillä ihan ufoja. T: Neljän jo aikuisen äiti.
Murrosikäähän tuo on. Tyttö on katsellut elokuvia ja testaa niissä näkemiään ihmistyyppejä peilaamalla niitä sinuun.
Oletko varma ettei teini vaan vitsaile?
Kyllä sinä olet jollain tavalla pettänyt lapsen luottamuksen
Oletko ylipainoinen ja ahne? Tuo vois olla syy miksei luota suhun.
Voi olla myös luonnekysymys? Onko muuten pessimismiin taipuvainen? Meillä on sisarusparvesta yksi lapsi tuollainen töksäyttelijä, ei tarkoita pahaa mutta onnistuu loukkaamaan muiden mielen. Ei ole sosiaalisesti lahjakkain, ja muissakin asioissa taipuvainen näkemään sen ikävän puolen.
Muistelen että olin itsekin vähän tuollainen teininä.
Lapsena vanhemmat on sankareita, tietävät kaiken, osaavat kaiken, ovat lapsen silmissä täydellisiä.
Jossain vaiheessa sitä huomaa että ei se äiti tiedäkään kaikkea, sekin tekee virheitä. Ehkäpä kun sen on huomannut on helppo olettaa että tuo tekee aina kaiken väärin. Jossain vaiheessa hän oppii luottamaan siihen että et kämmää aina, vaikka joskus kämmäätkin.
Ap, miksi ihmeessä koet tarpeelliseksi "tehdä tiliä tekemisistäsi", jotta lapsesi hyväksyisi sinut? Kumpi teistä on se vanhempi ja kumpi alaikäinen huollettava?
T. Läheisriippuvaisen äidin tytär, joka sai puistatuksia tekstistäsi
Notta alas voi äänestää mutta ei kommentoida... Tarkennettakoon, että vappuhenkisestä esimerkistä huolimatta kyseessä ei ole provo vaan olen ihan aidosti huolissani siitä, että tyttärelläni on elämässään jotain joka aiheuttaa epäluottamusta ja epävarmuutta minua ja mahdollisesti muitakin kohtaan.