Rakensin elämässäni kaiken ulkonäköni varaan ja jossain vaiheessa iski paniikki, että mitä teen kun vanhenen ja ulkonäkö rupsahtaa.
Mutta nyt olen oppinut, että sisältö on paljon tärkeämpää kuin se miltä näytän. Olen lopettanut sen överin laittautumisen ja en koko ajan ajattele, että mitä muut minusta ajattelee.
Kommentit (7)
Käytät säästösi kauneusleikkauksiin, säännöllisiin botoksi-pistoksiin ja postaat kuviasi someen kiihtyvällä tahdilla kuten muutkin vanhenevat ulkonäkökeskeiset naiset.
Ehkä yrität myös päästä Seiskaan tai Ilta-paskaan jollain verukkeella ja hakkaat F5:sta lukijakommenttien toivossa - se auttaa hetkeksi unohtamaan vääjäämättömästi etenevän solubiologisen käymisprosessin.
Ulkonäkökeskeinen äitimuorini ratkaisi tämän vanhenemisongelman katkeroitumalla ja kahdehtimalla omia tyttäriään.
Ulkoinen kauneus on katoavaista, sisäinen ei :)
Sitten kun noin käy niin se on jo liian myöhäistä toimia. Vanhenet kyllä mutta rupsahtaa ei tarvitse.
Vanheneminen on kyllä paljon helpompaa, kun ei ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen. En ole ikinä itse ollut, enkä myöskään koskaan laittautunut, enkä rakentanut mitään ulkonäön varaan. Nyt neljänkympin lähestyessä kykenen siis edelleen olemaan onnellinen, kun monet muut ikäiseni potevat selkeästi jonkinlaista ikä- ja ulkonäkökriisiä postaillessaan somen täyteen rankasti photoshopattuja kuvia, joissa yrittävät näyttää epätoivoisesti teineiltä.
Miksi kukaan aikuinen haluaa näyttää teiniltä? Aika surullista.
Aloittajalta haluaisin kysyä, mitä olet saavuttanut ulkonäöllä? Töitä, koulutusta, varakkaan miehen, turvatun tulevaisuuden, ystäviä, arvostusta, jotain muuta?
Ikä tuo viisautta :)