Kannattaako lapsia hankkia, jos haluaa elämän olevan ensisijaisesti helppoa ja mukavaa?

En usko, että yksikään vanhempi voi sanoa elämänsä muuttuneen helpommaksi ja mukavammaksi ja yksinkertaisemmaksi lasten myötä. Vanhemmuus voi olla monella muulla tavalla antoisaa mutta jos tuntuu että arki on lapsettomanakin raskasta niin kyllä se on vielä sata kertaa raskaampaa kun vastuulla on toinen ihminen.

Jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen, älä tee lapsia.

Lapset vaativat ja tarvitsevat.

Palkinnoksi saa kiintymyksen, läheisyyden ja rakkauden.

Mutta minusta paljon omaa aikaa tarvitsevan ihmisen elämä tulee olemaan pientä kärsimystä jos hankkii monta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset vaativat ja tarvitsevat.

Palkinnoksi saa kiintymyksen, läheisyyden ja rakkauden.

Mutta minusta paljon omaa aikaa tarvitsevan ihmisen elämä tulee olemaan pientä kärsimystä jos hankkii monta lasta.

Kiintymystä, läheisyyttä ja rakkautta saa myös kumppanlta, ja kumppani vaatii ja tarvitsee paljon vähemmän. Itsenäinen, omat asiansa hoitava, omilla jaloillaan seisova seurustelukumppani myös tekee elämästä aidosti helpompaa, kun on toisen ihmisen emotionaaliset ja sosiaaliset resurssit käytössä.

Kyllä on helpompaa ja mukavanpaa, jos on lapsia. Se on vain ajasta kysymys. Se helpompi ja mukavampi tulee sitten vanhuksena, kun lapset auttavat sua toimimaan sen ajan tietoyhteiskunnan kanssa, kun itse olet täysin pudonnut ja sormet on koppurat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on helpompaa ja mukavanpaa, jos on lapsia. Se on vain ajasta kysymys. Se helpompi ja mukavampi tulee sitten vanhuksena, kun lapset auttavat sua toimimaan sen ajan tietoyhteiskunnan kanssa, kun itse olet täysin pudonnut ja sormet on koppurat.

Tai sitten voit itse pysyä lapsettomana ja kiinnostuneena elämästä ja opettaa itse nuoremmillesi, miten teknologia toimii. Aika hullu ajatus, että joku kuvittelee vielä vuonna 2017, että lapsia kannattaa hankkia vanhuuden turvaksi.

Pitää olla suurempi oikeus päättää lapsettomuudesta ja lapsimäärästä. 

Kansalaisaloite oikeudesta sterilointiin ei ole saanut julkisuutta mediassa. 

Suomessa vasta 30-v pidetään tarpeeksi kypsänä päättämään, ettei halua kolmea tai ei ollenkaan lapsia. 

Muissa pohjoismaissa jo 25-v saa päättää lisääntymiskyvystä luopumisesta. 

Nyt voi kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.

"Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401 

Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.

Kuulostat erityisherkältä, ap. Oletko tehnyt testin: http://heliheiskanen.fi/test/herkkyystesti/ ?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat erityisherkältä, ap. Oletko tehnyt testin: http://heliheiskanen.fi/test/herkkyystesti/ ?

Uskoisin olevani. Olen tuosta testistä saanut 19/23.

Kaikkia palvelutia voi tietysti ostaa, mutta ainakin minulla on lapsista ollut iloa ja samalla hyötyä vanhemmiten. 

Toinen poika tuli juuri laittamaan pyörän kesäkuntoon ja sellaista pientä aina. Sitten on vain niin kiva syödä yhdessä lasten kanssa ja tavata lapsenlasta, sellainenkin on. 

En voi ajatella elämää ilman lapsia, vaikka on ihan mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja rahaa. Kaikkein tärkeintä ovat lapset aina olleet ja tulevat olemaan. 

-kuusikymppinen

Ei kannata. Eikä koiraakaan.

Ihminen, jolla on omiakin ongelmia ei voi olla vastuussa toisesta elävästä olennosta. Se vaatii rutiineja, oman edun sivuuttamiskykyä, kykyä rakastaa ja jaksaa, vaikka toinen olisi kuinka hankala.

Jos esim.oma lapsuus oli turvaton ja rakkaudeton, on melko huono ennuste jaksaa olla hyvä vanhempi itse jollekin. Omat vanhemmuuskokemukset ovat ne, joita ihminen matkii. Poikkeuksia toki tässäkin.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on helpompaa ja mukavanpaa, jos on lapsia. Se on vain ajasta kysymys. Se helpompi ja mukavampi tulee sitten vanhuksena, kun lapset auttavat sua toimimaan sen ajan tietoyhteiskunnan kanssa, kun itse olet täysin pudonnut ja sormet on koppurat.

Vanhuspuolella työskentelevän voin vain sanoa, että harvoilla ne lapset mitään auttaa... Valitettavasti. Useimmilla käydään vain jouluna ja jussina. Asiat voi olla jopa paremmin, jos on edunvalvoja kaupungin puolelta eikö suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vaativat ja tarvitsevat.

Palkinnoksi saa kiintymyksen, läheisyyden ja rakkauden.

Mutta minusta paljon omaa aikaa tarvitsevan ihmisen elämä tulee olemaan pientä kärsimystä jos hankkii monta lasta.

Kiintymystä, läheisyyttä ja rakkautta saa myös kumppanlta, ja kumppani vaatii ja tarvitsee paljon vähemmän. Itsenäinen, omat asiansa hoitava, omilla jaloillaan seisova seurustelukumppani myös tekee elämästä aidosti helpompaa, kun on toisen ihmisen emotionaaliset ja sosiaaliset resurssit käytössä.

... paitsi jos kumppani sairastuu ja siitä tulee kiviriippa. Onneksi voi vaihtaa parempaan, toisin kuin lasta.

No korkeintaan yksi lapsi, ja siinäkin vielä niin että puoliso ottaa paljon vastuuta. 

Mulla on lapsia, ja kissoja, mutta koirasta en jaksaisi huolehtia. Omat rajat pitää tietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen herkkä ja asioihin voimakkaasti reagoiva ihminen, ja nuoruus ja varhainen aikuisuus on ollut minulle melkoista kamppailua. Puhe mukavuusalueelta poistumisen tärkeydestä huvittaa, kun itse koetan päivittäin tasapainoilla, jotta pääsisin sinne edes hetkeksi. Kannattaako tällaisen ihmisen hankkia lapsia? Oletan, että lasten hankinta lisää elämän kuormittavuutta, monimutkaisuutta ja raskautta joka tapauksessa vaikka voikin tarjota isoja tunnekokemuksia sellaisia kaipaaville.

Jos tiedät että nyt elämä on helppoa ja mukavaa niin sitten ei. Yleensä ihminen tottuu samaan ja kaikesta pienestä tulee sitten epämukavaa ja sellaista että tekee mieli sanoa perkele tai potkaista roskapönttöä.

Lasten kanssa elämä tulee olemaan 10x vaikeampaa mutta tavallaan sitten tietää ne hetket kun on oikeasti helppoa. Eli se helppous ja vaikeus on aina vakio. Ihminen mukautuu tilanteeseen nopeasti.

Laotse aikoinaan mainitsi paljon viisauksia mutta haluaisin jakaa kanssasi kahden kesken tämän viisauden.

Raskaus on keveyden perusta. Rauhallisuus on kiireen hallitsija. Siksi mestari kulkee koko päivän, eikä kuitenkaan luovu raskaasta taakastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Eikä koiraakaan.

Ihminen, jolla on omiakin ongelmia ei voi olla vastuussa toisesta elävästä olennosta. Se vaatii rutiineja, oman edun sivuuttamiskykyä, kykyä rakastaa ja jaksaa, vaikka toinen olisi kuinka hankala.

Jos esim.oma lapsuus oli turvaton ja rakkaudeton, on melko huono ennuste jaksaa olla hyvä vanhempi itse jollekin. Omat vanhemmuuskokemukset ovat ne, joita ihminen matkii. Poikkeuksia toki tässäkin.

❤️

Herkkyys ei johdu lapsuuden turvattomuudesta ja rakkaudettomuudesta, se on synnynnäinen ominaisuus, joita tosilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Joillakin herkkyys on poikkeuksellisen voimakasta, ja silloin puhutaan erityisherkkyydestä. Erityisherkkä kuormittuu paljon helpommin kuin vähemmän herkkä ihminen, tarvitsee enemmän omaa aikaa eikä ole samalla lailla voimakkaiden tunnekokemusten perään.

Vierailija kirjoitti:

Olen herkkä ja asioihin voimakkaasti reagoiva ihminen, ja nuoruus ja varhainen aikuisuus on ollut minulle melkoista kamppailua. Puhe mukavuusalueelta poistumisen tärkeydestä huvittaa, kun itse koetan päivittäin tasapainoilla, jotta pääsisin sinne edes hetkeksi. Kannattaako tällaisen ihmisen hankkia lapsia? Oletan, että lasten hankinta lisää elämän kuormittavuutta, monimutkaisuutta ja raskautta joka tapauksessa vaikka voikin tarjota isoja tunnekokemuksia sellaisia kaipaaville.

Boldatut lauseet saavat minut ajattelemaan, että jäsentäisin kysymyksen itse ehkä eri tavalla kuin sinä, ap. Ethän sinä jättäisi lapsia hankkimatta kai sen takia, että "haluat elämän olevan helppoa ja mukavaa", vaan sen takia, ettet jaksaisi vielä raskaampaa elämää kuin mitä elät jo nyt? Tuskin kukaan, jonka elämä jo valmiiksi on "melkoista kamppailua", haluaisi sen olevan vielä vaikeampaa. Jokainen elää voimavarojensa mukaan.

Tämän vuoksi otsikko viittaa mielestäni erilaiseen tilanteeseen kuin viestin sisältö.

Kyllä kannattaa hankkia lapsia. Et kuitenkaan ymmärrä mitään todellisesta onnesta ellet sitä tee. Kyllä sinä nyt sen verran jaksat sinnitellä. Lapsenlapset tulevat sitten moikkaamaan vanhainkotiin kun olet kupsahtamaisillasi. Silloin viimeistään tajuat, että kyllä se tuska oli kaiken sen arvoista!

Itämainen viisaus nuhtelee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen herkkä ja asioihin voimakkaasti reagoiva ihminen, ja nuoruus ja varhainen aikuisuus on ollut minulle melkoista kamppailua. Puhe mukavuusalueelta poistumisen tärkeydestä huvittaa, kun itse koetan päivittäin tasapainoilla, jotta pääsisin sinne edes hetkeksi. Kannattaako tällaisen ihmisen hankkia lapsia? Oletan, että lasten hankinta lisää elämän kuormittavuutta, monimutkaisuutta ja raskautta joka tapauksessa vaikka voikin tarjota isoja tunnekokemuksia sellaisia kaipaaville.

Jos tiedät että nyt elämä on helppoa ja mukavaa niin sitten ei. Yleensä ihminen tottuu samaan ja kaikesta pienestä tulee sitten epämukavaa ja sellaista että tekee mieli sanoa perkele tai potkaista roskapönttöä.

Lasten kanssa elämä tulee olemaan 10x vaikeampaa mutta tavallaan sitten tietää ne hetket kun on oikeasti helppoa. Eli se helppous ja vaikeus on aina vakio. Ihminen mukautuu tilanteeseen nopeasti.

Laotse aikoinaan mainitsi paljon viisauksia mutta haluaisin jakaa kanssasi kahden kesken tämän viisauden.

Raskaus on keveyden perusta. Rauhallisuus on kiireen hallitsija. Siksi mestari kulkee koko päivän, eikä kuitenkaan luovu raskaasta taakastaan.

Kiitos kommentistasi. Elämäni ei ole tällä hetkellä helppoa ja mukavaa, eikä se ole ollut sellaista koko aikuisikääni, mutta pienin askelin olen sitä kohti menossa, karsimalla elämästä turhaa ja kuuntelemalla tarkemmin omia tarpeitani.

Sanot, että ihminen tottuu kaikenlaiseen ja että vaikeus on vakio, mutta kyllä minun elämässäni on ainakin ollut tilanteita ja jaksoja, jotka ovat olleet erityisen kuormittavia ja joihin en ole sopeutunut. Tuntuu, että useimmilla muilla ihmisillä se skaala tilanteita, joihin voi sopeutua, on laajempi kuin minulla. Kuten sanottu, en useinkaan pääse omalle mukavuusalueelleni, ja kun pääsen, lipeän helposti sieltä pois.

Meillä on helppoa ja mukavaa. On vain yksi lapsi. Lapsi on helppo luonne. Lapsi osaa käyttäytyä. Meillä on hyvä tukiverkko.

Raskaus ja ensimmäiset kolme vuotta oli ihan horroria ensin ennenaikaisuuden pelon takia ja sitten lapsen uniongelmien takia. Selviäisimme hengissä ja nyt elämä ei poikkea merkittävästi lapsettomien saman henkisten kavereiden elämästä. Paitsi, että on se yksi hauska persoona lisää. Joka nyt sattuu olemaan oma lapsi.

Lapsen teko on kuitenkin aika lottoa. Voi tulla vaikka millainen ja elämä voi muuttua kamalaksi. Siksi emme uskalla tehdä toista.