Miten ilmaista nätisti, "kiitos kutsusta, mutta ei kiinnosta"?

Ei sitä kiinnostuksenpuutetta tarvitse mitenkään ilmaista, sanot vain kiitokset kutsusta, mutta ikävä kyllä et pääse osallistumaan.

Miksi pitää sanoa ettei kiinnosta? Jos et halua mennä, sano että sinulla on jo muuta menoa sovittuna.

Ei sinun sitä tarvitse ilmaista, ettei sinua kiinnosta. Sano, että kiitos kutsusta, mutta et pääse tulemaan.

Kiitos kutsusta, mutta valitettavasti en pysty osallistumaan.

Ei tarvii selitellä enempiä.

Ei sinun pidä mitään kiinnostuksenpuutteita ilmaista, vaan kieltäytyä kutsusta tyyliin "kiitos kutsusta, mutta valitettavasti en pääse osallistumaan".

Jos millään tapaa ilmaiset ettei kiinnosta, niin voit saman tien ilmoittaa, että tuttavuutenne on kokonaan ohi.

"Kiitos kutsusta! Valitettavasti minulla on jo muuta, ennalta sovittua menoa tuona ajankohtana. Mutta tavataan joskus toiste paremmalla ajalla! Viettäkää hauskat juhlat." Tai jotain.

Ap, tuliko asia selväksi? ;)

Olen miettinyt monesti samaa. Monilla ihmisillä on ärsyttävä tapa aloittaa keskustelu kysymällä "Mitä suunnitelmia viikonlopulle?" ja kun erehdyt vastaamaan, ettei ole vielä mitään suunnitelmia ja seuraavaksi tulee pyyntö johonkin joka ei yhtään kiinnosta, ei tilanteesta ole käytännössä hyvää poistumistietä. Olen itse ottanut tästä opikseni, ja kysyn aina ihmisiä paikkoihin ilmaisten heti alkuun selkeästi mitä missä ja milloin jotta toisella on helppo kieltäytyä vastaamalla että on muita suunnitelmia. Ihan sama onko oikeasti, tällaisissa tilanteissa pieni valhe on ihan sallittua enkä siitä pahoita mieltäni. Paljon tympeämpää on, että toinen kohteliaisuuttaan lupautuu jonnekin ja sitten peruu joko viime tingassa tai tulee ja ihmisestä näkee ettei oikeasti haluaisi olla paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti samaa. Monilla ihmisillä on ärsyttävä tapa aloittaa keskustelu kysymällä "Mitä suunnitelmia viikonlopulle?" ja kun erehdyt vastaamaan, ettei ole vielä mitään suunnitelmia ja seuraavaksi tulee pyyntö johonkin joka ei yhtään kiinnosta, ei tilanteesta ole käytännössä hyvää poistumistietä. Olen itse ottanut tästä opikseni, ja kysyn aina ihmisiä paikkoihin ilmaisten heti alkuun selkeästi mitä missä ja milloin jotta toisella on helppo kieltäytyä vastaamalla että on muita suunnitelmia. Ihan sama onko oikeasti, tällaisissa tilanteissa pieni valhe on ihan sallittua enkä siitä pahoita mieltäni. Paljon tympeämpää on, että toinen kohteliaisuuttaan lupautuu jonnekin ja sitten peruu joko viime tingassa tai tulee ja ihmisestä näkee ettei oikeasti haluaisi olla paikalla.

Meillä töissä pomo nakittaa ylimääräisiä vuoroja kysymällä "mitä suunnitelmia?", "onko jotain erikoista viikonloppuna?" jne. ("Ei mitään erityistä" -> "no sitten voitkin tulla iltavuoroon".)

Opin joku aika sitten, ettei tuollaisiin kysymyksiin kannata muuta kuin kysyä vastaan "ai kuinka niin?"  tms. mahdollisimman ystävällisesti.

On sitä kummia ihmisiä. Totta kai on aina loukkaavaa, jos ilmaistaan, ettei kiinnosta. Sitä ei voi sanoa niin, ettei toinen pahastu.

Mielestäni silloin, jos haluaa ylläpitää jotakin ihmissuhdetta niin silloin kannattaa yleensä mennä, kun kutsutaan, vaikka itse juhla tai toiminta ei niin kiinnostaisikaan. Jos myy koko ajan ei oota, niin fiksu kaveri lakkaa pitämästä yhteyttä ja se ihmissuhde on siinä. Tämä voi olla hyväkin, jos kiinnostumattomuus on koskenut koko kaveria. Jos taas kaveri on tärkeä, suhteesta pitää pitää huolta ja yhteyttä yllä. Kaikki ihmissuhteet ovat kompromisseja, joissa ei voi miettä vain sitä, mikä itseä kiinnostaa.

aNo kuka nyt on hirveän kiinnostunut vaikka ystävän lapsen rippijuhlista. Voi vain miettiä, miltä itsestä tuntuisi järjestää synttäreitä, tupareita, lakkiaisia tms. ja ystävät ja sukulaiset ilmoittaisivat, ettei kiinnosta.

" kiitos kutsusta, mutta en pääse".

Vierailija kirjoitti:

On sitä kummia ihmisiä. Totta kai on aina loukkaavaa, jos ilmaistaan, ettei kiinnosta. Sitä ei voi sanoa niin, ettei toinen pahastu.

Mielestäni silloin, jos haluaa ylläpitää jotakin ihmissuhdetta niin silloin kannattaa yleensä mennä, kun kutsutaan, vaikka itse juhla tai toiminta ei niin kiinnostaisikaan. Jos myy koko ajan ei oota, niin fiksu kaveri lakkaa pitämästä yhteyttä ja se ihmissuhde on siinä. Tämä voi olla hyväkin, jos kiinnostumattomuus on koskenut koko kaveria. Jos taas kaveri on tärkeä, suhteesta pitää pitää huolta ja yhteyttä yllä. Kaikki ihmissuhteet ovat kompromisseja, joissa ei voi miettä vain sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Näkökanta riippuu tietysti aina siitä omasta tuttavapiiristä, mutta olen tästä kyllä eri mieltä.

Minulla esim. on ystävä (hyvä, rakas ja tärkeä ihminen), joka tykkää kutsua minua milloin mihinkin. Olen vahvasti introvertti ja inhoan kaikkia sosiaalisia tapahtumia. Ystäväni myös tietää tämän. Hän taas on erittäin sosiaalinen ja tykkää mennä ja tavata ihmisiä ja pitää isoista porukoista ja järjestää jatkuvasti erilaisia kutsuja, naisteniltoja jne. 

Hän kutsuu minut aina kohteliaisuudesta mukaan kaikkeen mitä järjestää, ja varmaan 90% ajasta kieltäydyn kohteliaasti. Samoin minä tiedän, että ystäväni inhoaa metsässä samoilua, puutarhanhoitoa, eläintenhoitoa jne. joista minä nautin, mutta kohteliaisuudesta jätän hänet kutsumatta, koska tiedän, että hän kokee velvollisuudekseen tulla vaikka ei kiinnostaisi.

Näistä eroista huolimatta olemme olleet ystäviä vuosikausia ja olemme erittäin läheisiä. Kun molemmille sopii, tapaamme kotona kahvitellen ja rauhassa jutellen.

Luonnollisestikin kaikki tärkeät juhlat (häät, hautajaiset, ristiäiset, ylioppilasjuhlat, rippujuhlat yms.) ovat eri asia, niihin mennään aina jos vaan pystytään, vaikka ei yhtään kiinnostaisi.

Minäkään en sanoisi mitään siitä kiinnostavuuden määrästä. Valitettavasti minulla on jo aiemmin sovittu tapaaminen samana ajankohtana, jota en voi perua tms. Sitten tietysti jos ei kiinnosta yhteydenpidot koko tyyppiin joka kutsuu, niin olisi ehkä aiheellista sanoa jotain tyyliin olemme niin erilaisia persoonia, ja vietämme aikaa niin kovin eri tavoin, ettei ehkä kannata pitää yhteyttä.

Sitten on olemassa sekin juttu tosiaan, että jos toivot muiden tulevan sinun juhliin, on sinun käytävä toisten juhlissa. Mutta jos et aio pitää mitään juhlia, niin sitten on ihan ok jättää menemättä muidenkin juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sitä kummia ihmisiä. Totta kai on aina loukkaavaa, jos ilmaistaan, ettei kiinnosta. Sitä ei voi sanoa niin, ettei toinen pahastu.

Mielestäni silloin, jos haluaa ylläpitää jotakin ihmissuhdetta niin silloin kannattaa yleensä mennä, kun kutsutaan, vaikka itse juhla tai toiminta ei niin kiinnostaisikaan. Jos myy koko ajan ei oota, niin fiksu kaveri lakkaa pitämästä yhteyttä ja se ihmissuhde on siinä. Tämä voi olla hyväkin, jos kiinnostumattomuus on koskenut koko kaveria. Jos taas kaveri on tärkeä, suhteesta pitää pitää huolta ja yhteyttä yllä. Kaikki ihmissuhteet ovat kompromisseja, joissa ei voi miettä vain sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Näkökanta riippuu tietysti aina siitä omasta tuttavapiiristä, mutta olen tästä kyllä eri mieltä.

Minulla esim. on ystävä (hyvä, rakas ja tärkeä ihminen), joka tykkää kutsua minua milloin mihinkin. Olen vahvasti introvertti ja inhoan kaikkia sosiaalisia tapahtumia. Ystäväni myös tietää tämän. Hän taas on erittäin sosiaalinen ja tykkää mennä ja tavata ihmisiä ja pitää isoista porukoista ja järjestää jatkuvasti erilaisia kutsuja, naisteniltoja jne. 

Hän kutsuu minut aina kohteliaisuudesta mukaan kaikkeen mitä järjestää, ja varmaan 90% ajasta kieltäydyn kohteliaasti. Samoin minä tiedän, että ystäväni inhoaa metsässä samoilua, puutarhanhoitoa, eläintenhoitoa jne. joista minä nautin, mutta kohteliaisuudesta jätän hänet kutsumatta, koska tiedän, että hän kokee velvollisuudekseen tulla vaikka ei kiinnostaisi.

Näistä eroista huolimatta olemme olleet ystäviä vuosikausia ja olemme erittäin läheisiä. Kun molemmille sopii, tapaamme kotona kahvitellen ja rauhassa jutellen.

Luonnollisestikin kaikki tärkeät juhlat (häät, hautajaiset, ristiäiset, ylioppilasjuhlat, rippujuhlat yms.) ovat eri asia, niihin mennään aina jos vaan pystytään, vaikka ei yhtään kiinnostaisi.

Aika eri asia, mitä tarkoitin. Te olette läheisiä ystäviä ja osaatte kommunikoida ja tulkita toisianne niin, että kumpikaan ei loukkaannu. Ja ap mainitsi nimenomaan juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sitä kummia ihmisiä. Totta kai on aina loukkaavaa, jos ilmaistaan, ettei kiinnosta. Sitä ei voi sanoa niin, ettei toinen pahastu.

Mielestäni silloin, jos haluaa ylläpitää jotakin ihmissuhdetta niin silloin kannattaa yleensä mennä, kun kutsutaan, vaikka itse juhla tai toiminta ei niin kiinnostaisikaan. Jos myy koko ajan ei oota, niin fiksu kaveri lakkaa pitämästä yhteyttä ja se ihmissuhde on siinä. Tämä voi olla hyväkin, jos kiinnostumattomuus on koskenut koko kaveria. Jos taas kaveri on tärkeä, suhteesta pitää pitää huolta ja yhteyttä yllä. Kaikki ihmissuhteet ovat kompromisseja, joissa ei voi miettä vain sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Näkökanta riippuu tietysti aina siitä omasta tuttavapiiristä, mutta olen tästä kyllä eri mieltä.

Minulla esim. on ystävä (hyvä, rakas ja tärkeä ihminen), joka tykkää kutsua minua milloin mihinkin. Olen vahvasti introvertti ja inhoan kaikkia sosiaalisia tapahtumia. Ystäväni myös tietää tämän. Hän taas on erittäin sosiaalinen ja tykkää mennä ja tavata ihmisiä ja pitää isoista porukoista ja järjestää jatkuvasti erilaisia kutsuja, naisteniltoja jne. 

Hän kutsuu minut aina kohteliaisuudesta mukaan kaikkeen mitä järjestää, ja varmaan 90% ajasta kieltäydyn kohteliaasti. Samoin minä tiedän, että ystäväni inhoaa metsässä samoilua, puutarhanhoitoa, eläintenhoitoa jne. joista minä nautin, mutta kohteliaisuudesta jätän hänet kutsumatta, koska tiedän, että hän kokee velvollisuudekseen tulla vaikka ei kiinnostaisi.

Näistä eroista huolimatta olemme olleet ystäviä vuosikausia ja olemme erittäin läheisiä. Kun molemmille sopii, tapaamme kotona kahvitellen ja rauhassa jutellen.

Luonnollisestikin kaikki tärkeät juhlat (häät, hautajaiset, ristiäiset, ylioppilasjuhlat, rippujuhlat yms.) ovat eri asia, niihin mennään aina jos vaan pystytään, vaikka ei yhtään kiinnostaisi.

Aika eri asia, mitä tarkoitin. Te olette läheisiä ystäviä ja osaatte kommunikoida ja tulkita toisianne niin, että kumpikaan ei loukkaannu. Ja ap mainitsi nimenomaan juhlat.

Ei minusta.

Ap kylläkin puhui tapaamisista/juhlista. Ja sinä sanoit, että "Mielestäni silloin, jos haluaa ylläpitää jotakin ihmissuhdetta niin silloin kannattaa yleensä mennä, kun kutsutaan, vaikka itse juhla tai toiminta ei niin kiinnostaisikaan."

Eli ap puhui muistakin tapaamisista kuin tärkeistä juhlista, ja sinun viestistäsi saa vahvasti sen kuvan, että aina olisi hyvä mennä jos kutsutaan, tai muuten ystävyys katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää sanoa ettei kiinnosta? Jos et halua mennä, sano että sinulla on jo muuta menoa sovittuna.

Eli sinun tapasi elää on valehteleminen. Jos ei halua mennä, sanoo sen syyksi, eikä valehtele.

Ei sitä oikein voi ilmaista nätisti (ellei joku jo kysyessään ennalta varmuudella tiedä, ettei sinua kiinnosta hänen järjestämänsä Tupperware-kutsut tai kirjallisuuspiiri).

Ystävyyssuhteita ei sitäpaitsi tarvitse yleensä erikseen katkaista, voi vain lakata pitämästä yhteyttä, jos ei kiinnosta.

No sanopa vaikka, että "kiinnostaa juhlanne kuin kilo kakkaa"...

Huoh, on se elo joillakin hankalaa.