Voisitko jossain tilanteessa hyväksyä miehesi pettämisen?
Laita peukkua ylös jos voit kuvitella syyn/tilanteen jossa hyväksyisit sen että miehesi/miesystäväsi pettäisi sinua ja laita peukkua alas jos sellaista syytä ei mielestäsi ole olemassa ja pettäminen on aina väärin, oli taustat mitkä tahansa.
M30
Kommentit (16)
Jos olisin haluton mieheni saisi hakea sen muualta. Sama tietty toisinpäin. Silloin ei toisaalta olisi kyse uskottomuudesta kun toinen sen tietää.
Pettämistä en hyväksy.
Johan nimitys " pettäminen" kertoo sen.
Ei ihmiset muutakaan pettämistä siedä, miksi sitten parisuhteessa.
Jos sairastuisin niin että seksi kertakaikkiaan loppuisi ja minusta tulisi vuodepotilas tms eli parisuhteesta tulisi joku hoivasuhde niin silloin ilman muuta antaisin luvan käydä vieraissa ja vaikka hankkia sivusuhde.
Toivoisin kuitenkin ettei mies jättäisi vaan hoitaisi asioitani edelleen.
Tämä ei siis olisi pettämistä.
Hyväksyisin maksullisissa käynnin tai satunnaisen baaripanon. Kunnon sivusuhdetta en. En osaa pitää seksiä minään pyhänä toimituksena, enkä näe maailmanloppuna seksin harrastamisen jonkun muun kanssa niin kauan kun kondomit on vastuullisesti käytössä ja kyse on puhtaasti pelkästä fyysisen tarpeen täyttämisestä ilman kummempia tunteita. Satunnaisen seksin harrastamisen takia en todellakaan alkaisi avioeroa puuhaamaan jos kummallakin kuitenkin on edelleen halu olla nimenomaan suhteessa toisen kanssa. Tietenkin tilanteessa pitäisi keskustella miksi tilanteeseen päädyttiin ja että millä pelisäännöillä suhde jatkuu.
Pettäminen on aina väärin. En osaa kuvitella tilannetta, että se olisi ok tai hyvä.
Eri asia on kun sovitaan yhdessä, että on avoin liitto/parisuhde - silloinhan muiden kanssa seksi ei ole pettämistä, eli ei voi käyttää tätä termiä; ei petetä. Tästä syystä pettäminen on aina väärin. Voisin olla avoimessa suhteessa - olen ollut lyhyessä sellaisella (ei kaatunut siihen että oli muitakin). Rehellisyys ja avoimuus - sopimuksien pitäminen - on oleellista.
Aina ehtii soittamaan ennen kuin panee uutta että muruli kulta, löysin hottiksen jota aion jyystää, jää siis hyvästi. Aina ero ensin ja sitten uusi. Ei pettämistä. Ei tule anteeksiantoa.
Itse en hyväksyisi missään tilanteessa pettämistä, ainakaan näin kärjistäen. Se, että pitkässä parisuhteessa joskus ihastuu johonkin ulkopuoliseen on ymmärrettävää, mutta jos tunteet syvenevät niin niistä pitäisi kyllä sille kumppanilleenkin pystyä puhumaan. En sano että pettäminen on aina väärin mutta itse en uskoisi semmoista hyväksyväni.
Joitakin erikoistapauksia tiedän joissa pettäminen on näennäisesti ok. Omaishoitaja-tilanteessa toinen osapuoli pitkässä avioliitossa kuormittuu ihan kohtuuttomasti mutta erokaan ei olisi reilu vaihtoehto. Tämmöisessä tilanteessa toki voisi kuormittunut osapuoli kertoa tilanteestaan puolisolleen mutta se saattaisi kyllä olla pikemminkin veitsen kääntämistä haavassa, etenkin jos toinen jo dementti tai kuolemaisillaan. Parempi saattaa kuitenkin olla että jatketaan yhteiseloa mutta puoliso käy välillä kodin ulkopuolella "tuulettumassa".
En hyväksy enkä itse henk.koht. jatkaisi suhdetta pettäjän kanssa, mutta en kivitä pettäjiä kuitenkaan. Siihen on aina syynsä ja suhteen molemmissa osapuolissa vikaa.
En hyväksyisi jos saisin tietää. Jos niin kävisi että minä pettäisin esimerkiksi silloin kun joudutaan olosuhteiden pakosta olemaan kauan fyysisesti erillämmä niin tekisin kaikkeni että mies ei saisi siitä ikinä tietää. Ja samaa edellytän myös mieheltä.
Valitettavasti se pettäminen tulee aina jossakin vaiheessa julki. Ennemmin tai myöhemmin. . Kannattaa miettiä etukäteen mikä on tärkeintä elämässä. Hetken hurmio vai loppuelämäsi turmio?
Jos olisin sairas enkä esim kipujen takia enää haluaisi tai voisi harrastaa enää ikinä seksiä, niin minäkin sallisin miehelle syrjähyppyjä. En kuitenkaan täysimittaista sivusuhdetta, koska he alkaisivat yhdessä päättää mieheni ja siis myös minun asioista.
Vaikka... Ehkä silloinkin ummistaisin silmäni etten joutuisi laitokseen.
Antaisin anteeksi jos mies antaisi ison summan rahaa vastineeksi. Win win.
Voisin hyväksyä. Olenhan itsekin pettänyt häntä.
Onhan se väärin jos ilman lupia käy Sirpaa panemassa, mutta ei tuo nyt mikään maailmanloppu olisi. En todellakaan rikkoisi perhettämme sen takia, että mies jossain tuhannen tuiskeessa olisi käynyt kuksasemassa Pirjoa pikkujouluissa. Loukkaantuisin varmasti, mutta siitä selvittäisiin. Pidän kyllä itseänikin riskialttiimpana pettäjänä kuin miestäni, että en tässä ihan kauheasti jaksa mustistella "varmuuden vuoksi" kuten monet tuntuu tekevän... :D
Jos taas oltaisi meille hyvästä syystä sovittu asia, se ei tietenkään olisi pettämistä.
Minä ainakin olen pettänyt vaimoa ja paljon. Niin siviili kuin maksullisia. Ja mielestäni kun käytän kumia en edes petä vähän sama kuin runkkaisin.
En hyväksyisi. Aina voi erota ennen kuin menee pettämään.