Miksi väitetään, että vauvavuosi on rankka ja pahin vaihe, kun näin ei useinkaan ole?!

No jokainen tietenkin puhuu oman kokemuksensa pohjalta. Joillakin se vauvavuosi on se rankin, joillakin taas helpoin, mitä sitä nyt ihmettelemään.

Meillä esikoisen kanssa vauvavuosi oli rankka, kun oli koliikkia ja valvottiin päivät ja yöt. Nuorimmaisen kanssa vauvavuosi oli helppo, saatiin nukkua yöt. Mutta sitten 1v- 3v valvottu joka ikinen yö ja se oli rankkaa. Nyt nuorempi on 7 ja vieläkin useampana yönä viikossa herättää, mutta useimmiten onneksi nukahtaa nopeasti, kun käy silittelemässä.

Esikoinen taas on nukkunut vauvavuoden jälkeen yöt läpeensä, paitsi muutaman kerran on ollut painajaisia johon on herännyt.

Laitappa ap ihan tavallista rasvaista rasvaa riittävän paljon ja useasti. Vältä ilmastointipuhaltimien vieressä oleskelua ja tuulta. Käytä osaavalla ihotautilääkärillä. Kortisonit voi auttaa tai sitten ei. Itse taisin saada aikoinaan sisäisesti jotakin kun oli oikein paha. Pidä iho puhtaana, mutta koska se ei saisi kuivua voi saippua sijaan käyttää pesussa perusrasvaa.

Oma lapseni on jo yläkoululainen. Vauva-aika oli aika raskas koliikin vuoksi. Taaperona lapsi oli ihan tolkuttoman villi. Mutta silti raskaimpina aikoina muistan alakouluajan. Synttäreitä, kaverikuskauksia, vanhempainvartteja ja -iltoja, jääkiekkoa, sählyä, fudista, läksyjä, kokeita, liikuntavarusteita, pelejä, treenejä, uimahallia, hoploppia... Ihan loputon lista tehtävää ja muistettavaa. No, omapa vika tietysti kun kaikkeen häntä riemulla kuskasin, mutta kun halusin ja suht nuorena äitinä oli paljon virtaa. Nyt huokaistaan, kun lajina on "pelkkä" lätkä.

Aa.. Mun kaikki vauvat 5kpl on olleet tosi iisejä. Ei ongelmia. Tosin asenteella on iso merkitys. Nyt kun ovat teinejä niin saan kaiken raskaan kokea korkojen kera..:( Odotan että aikuistuvat.

Up

Mä olen vain kuullut pikkulapsiajasta, että se on rankin ja tottahan se on ihan tutkitustikin. Sillon ollaan onnettomimmillaan, erotaan paljon jne, toinen piikki oli muistaakseni esimurkkujen kanssa. Ihan sama mitä just mulla on ollut jos nyt halutaan puhua oikeasti yleisesti.

Murrosikä on. Et saa ikina halia sitä kiukkupussia, eikä se ikinä pyydä anteeksi.

Tämähän on täysin kiinni siitä miten vauva nukkuu.

Neljä lasta minulla.

-Esikoisen kohdalla oli kyllä rankin vaihe se koliikkiaika ja sen jälkeen, vähän isompana, sairaan kova ja pitkä uhmaikä. 

-Toisen lapsen vauva-aika oli ihanan helppoa ja rauhallista, uhmaiästä ei tietoakaan. Teini-ikä oli, ja on yhä, vaikka onkin juuri täysi-ikäistynyt, yhtä helvettiä ja ehdottomasti rankinta aikaa mitä olen joutunut koskaan kokemaan. Sitä yöllä kaupungilla ajelua ja soitteluja sekä nukkumattomia öitä kun olen murehtinut missä mennään ei mielellään muistele. Koulujen vanhempainilloissa oltiin huolissaan nuorten ruutuajasta ja oltiin huolissaan kaupunkiin rantautuneista huumeista. tTeki mieli nousta pois salista, koska olin jo kurkkua myöten täynnä huumenuorten elämänmenoa.

-Seuraavat lapset ovat olleet rauhallisia ja helppoja tai sitten se on vaan tuntunut siltä.

Minusta pahin oli se 1-2 v-aika, johtuen siitä että menin töihin ja lapsi päiväkotiin. Samaan aikaan ajoittui huonojen öiden aika, heräilyä monta kertaa yössä. Olimme isännän kanssa molemmat vuorotöissä ja lapsen eka pv olikin vuoropk. Se työvuorojen ja hoitoaikojen sumpliminen oli hirveää, kun halusimme pitää lasta hoidossa mahdollisimman vähän. Totesinkin aika pian, että niin emme voi elää ja onneksi sain päivätyön. Helpotti kummasti ja lapsikin vaihtoi sitten peruspk:iin. Mutta näin meillä.

Niimpä. Lasten kanssa on rankkaa ihan kokoajan. Siksi en lapsia tee.

Vauva-aika oli kaikkein raskainta. Vieläkin näen painajaisia, että vauva tulisi taloon. En kyllä enää jaksaisi, mutta onneksi se ei ole enää mahdollistakaan. Viisi lasta kuitenkin tein, vaikka kaikkien kanssa vauva-aika oli uuvuttavaa, pahinta esikoisen ja kuopuksen kanssa, koska he olivat koliikkivauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Aa.. Mun kaikki vauvat 5kpl on olleet tosi iisejä. Ei ongelmia. Tosin asenteella on iso merkitys. Nyt kun ovat teinejä niin saan kaiken raskaan kokea korkojen kera..:( Odotan että aikuistuvat.

Siis onko sulla nyt 5 teini-ikäistä (13-19 v) lasta? Ei ihme jos on raskasta..

Vanha sanonta ," pienenä lapsi polkee syliä,vanhempana sydäntä" pitää niin paikkansa. Vanhemmuus on koko elämän mittainen se ei lopu johonkin tiettyyn ikään. Joistain vaan saa kantaa huolta loputtomiin ikään katsomatta,

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on jo yläkoululainen. Vauva-aika oli aika raskas koliikin vuoksi. Taaperona lapsi oli ihan tolkuttoman villi. Mutta silti raskaimpina aikoina muistan alakouluajan. Synttäreitä, kaverikuskauksia, vanhempainvartteja ja -iltoja, jääkiekkoa, sählyä, fudista, läksyjä, kokeita, liikuntavarusteita, pelejä, treenejä, uimahallia, hoploppia... Ihan loputon lista tehtävää ja muistettavaa. No, omapa vika tietysti kun kaikkeen häntä riemulla kuskasin, mutta kun halusin ja suht nuorena äitinä oli paljon virtaa. Nyt huokaistaan, kun lajina on "pelkkä" lätkä.

Sama! Ja meidän lapset olivat vielä ihan hyviä koulussa. Jos tuohon löisi päälle vielä esim. oppimisvaikeudet, niin en tiedä miten jaksaisi nuo vuodet.

Okei, teillä on nyt 1kpl lapsia joka ei nuku kun iho on paskana, 2kpl vanhempia joiden hermot ja liitto ratkeilee ja 1kpl lapsi joka oireilee stressiä muun perheensä takia.

Hoitakaa atooppinen kuntoon ja menkää terapiaan purkamaan aikuisten välisiä tuntoja. Kun te muut olette nukkuneet vähän aikaa kunnolla niin kuopuskin alkaa nukkumaan rauhallisemmin. Tällä hetkellä hän purkaa stressiä unessa, isompana alkaa oireilla payykkisesti.

Tiedän, ei helppo tehtävä, mutta 30 vuotta pahan atooppisen ihottuman kanssa eläneenä sanon, että kaikenlaista apua löytyy. Nykyään paljon enemmän kuin 30v sitten...