Tulevaisuus pelottaa kamalasti!

Rauhoitu - ongelmat kyllä yleensä on ratkaistavissa, pahemmatkin kuin sinun. Nyt istut alas ja teet kunnom suunnitelman miten tästä selviät. Jos yhtään matematiikan taidot on edes kohtalaiset niin hakeudu kirjanpidon opintoihin (merkinomi, tradenomi). Kirjanpitäjillä on aina töitä. Ja jos ei tuo ala jostain syystä sovi, niin mieti joku muu työllistävä ala.

22- vuotiaalla ei muutenkaan tarvitse vielä olla niin kamalasti työkokemusta - tosi harvalla sen ikäisellä on. Yleensä monet saa sen ekan työkokemuksen opintojensa työharjoittelun kautta.

Uskon, että selviät - olet vaan nuori ja paniikissa.

Tuota..

Sinun on saatava asunto sekä toimeentulotukea. Ihan oikeasti nyt vaatimaan.

Selität tilanteet rehellisesti sossulle ja vaadit heitä selvittämään tämän asuntoasian kanssasi.

Eivät voi heitteille jättää ja sinulla on oikeus toimeentuloon.

Lisäksi tuo ulosotto? Miten tuo on muka mahdollista? Ei ulosotto voi viedä sinulta mitään edes lain mukaan jos olet työtön ja ainoa tulonlähde on tuet?

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu - ongelmat kyllä yleensä on ratkaistavissa, pahemmatkin kuin sinun. Nyt istut alas ja teet kunnom suunnitelman miten tästä selviät. Jos yhtään matematiikan taidot on edes kohtalaiset niin hakeudu kirjanpidon opintoihin (merkinomi, tradenomi). Kirjanpitäjillä on aina töitä. Ja jos ei tuo ala jostain syystä sovi, niin mieti joku muu työllistävä ala.

22- vuotiaalla ei muutenkaan tarvitse vielä olla niin kamalasti työkokemusta - tosi harvalla sen ikäisellä on. Yleensä monet saa sen ekan työkokemuksen opintojensa työharjoittelun kautta.

Uskon, että selviät - olet vaan nuori ja paniikissa.

Opintoihin kuuluvia työssäoppimisjaksoja ei lasketa työkokemukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu - ongelmat kyllä yleensä on ratkaistavissa, pahemmatkin kuin sinun. Nyt istut alas ja teet kunnom suunnitelman miten tästä selviät. Jos yhtään matematiikan taidot on edes kohtalaiset niin hakeudu kirjanpidon opintoihin (merkinomi, tradenomi). Kirjanpitäjillä on aina töitä. Ja jos ei tuo ala jostain syystä sovi, niin mieti joku muu työllistävä ala.

22- vuotiaalla ei muutenkaan tarvitse vielä olla niin kamalasti työkokemusta - tosi harvalla sen ikäisellä on. Yleensä monet saa sen ekan työkokemuksen opintojensa työharjoittelun kautta.

Uskon, että selviät - olet vaan nuori ja paniikissa.

Työttömyys itsessään ei minua huoleta, vaan se, etten kelpaa vuokralaiseksi MIHINKÄÄN vaikka vuokravelkoja ei ole enkä ole ikinä häiriköinyt naapureita.. :( tahdon asunnon, ei kaverit jaksa majoitella loputtomiin enää... ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota..

Sinun on saatava asunto sekä toimeentulotukea. Ihan oikeasti nyt vaatimaan.

Selität tilanteet rehellisesti sossulle ja vaadit heitä selvittämään tämän asuntoasian kanssasi.

Eivät voi heitteille jättää ja sinulla on oikeus toimeentuloon.

Lisäksi tuo ulosotto? Miten tuo on muka mahdollista? Ei ulosotto voi viedä sinulta mitään edes lain mukaan jos olet työtön ja ainoa tulonlähde on tuet?

Lue aiemmat viestini, nykyään saan toimeentulotukea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt vaan tehdä itsari. Ei tuossa oikein ole muuta vaihtoehtoa. Elämäsi on selvästikin tullut tiensä päätökseen.

Hyi h*lvetti! Anteeksi nyt, mutta miten joku voi olla noin epäempaattinen? Toivon sinulle vastaavaa tilannetta, katsotaan miten suusi pannaan sen jälkeen! Ps, ap, olet vahva kun olet jaksanut asunnotta vuoden. Itse en kestäisi...

"Välillä käyn poikaystävän luona..."

"En ole keksinyt mihin hakea huonon fyysisen terveyden (skolioosi+kuulonalenema) ja masennuksen ja ahdistuksen takia. (Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä)"

AV-mammat: miesten ja naisten on ihan yhtä helppo löytää kumppani.

Vaikutat niin veltolta, etten näe sinulla olevan mitään tulevaisuutta.  Juu, ei työttömyys pelota.  Taitaa ne työt pelottaa paljon enemmän joten muuta vain sinne jumalan selän taakse.  Siellä tuskin työhön patistavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Sulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Hae ulkomaille töihin tai vaikka johonkin vapaaehtoistöihin. Eikä tarvi siis mihinkään Afrikkaan asti lähteä, esim. Euroopassakin on kohteita. Niitä on sellaisiakin paikkoja, mitkä tarjoaa majoituksen ja palkkaa muutaman satasen kuussa. Saisit kokemusta ja itseluottamusta lisää. Sitten olisi ehkä helpompi saada täältäkin töitä.

Olen 22. Ei työkokemusta. Ja alani on ihan väärä edes mennäkseni ulkomaille. En edes halua pois suomesta, paitsi siinä tapauksessa jos minulla ei olisi poikaystävää täällä suomessa ja jos voisin olla varma etten päätyisi kadulle ulkomaillakaan. Ap

Sori, en lukenut aloitusta ja ketjua heti kunnolla... *nolo*

Kuinka usein te nyt näette sun poikaystävän kans? Ei sinne ulkomaille tarvitse lähteä pitkäksi aikaa. Voi lähteä vaikka ihan muutamaksi kuukaudeksi. Eikä työn tarvi olla sun omalta alalta. Esimerkiksi noissa vapaaehtoishommissa on paikkoja laidasta laitaan.

Mm. tämmöisen löysin äkkiseltään: http://www.kvtfinland.org/vapaaehtoistyo-ulkomailla/

Ok, tos on toi maksu 270 e, mut majoitus ja ruoka ois ilmaiset. Lennot pitää myös ite maksaa, mut johonkin Eurooppaan niitä saisi halvalla.

En tahdo usuttaa sua, mut aattelin vaan, että toi vois olla yksi vaihtoehto.

Mä olin vähän saman oloinen kuin sinä nuorena lukion jälkeen ja itsetunto oli nollissa. Vaikeudet ja paha olo kasvoi siihen mittaan, että halusin pois Suomesta (vaikka vaikeuksia ei toisaalta ole hyvä paeta). Uskaltauduin lähteen ja se oli oikeasti parasta, mitä mulle ois ikinä saattanut tapahtua! Siellä oli pakko pärjätä ja pärjätessä itsekseen itsetunto nousi kohisten, kun huomasi, että osaa ja oppii sittenkin asioita. Tuota kautta voisit myös saada arvokasta työkokemusta, jota hyödyntää Suomessa.

Löytyisiköhän jotain tuohon tutkintion liittyvää työtä siis, kun sulla sellainen kuitenkin on? :) Entä asuuko vanhemmat missä? Pystytkö väliaikaisesti asumaan heillä, kunnes tilanne selkenee ja oma asunto löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat niin veltolta, etten näe sinulla olevan mitään tulevaisuutta.  Juu, ei työttömyys pelota.  Taitaa ne työt pelottaa paljon enemmän joten muuta vain sinne jumalan selän taakse.  Siellä tuskin työhön patistavat.

Jos kerran työt pelottaa, niin miksi ap edes yrittää hakea töitä kuten kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Löytyisiköhän jotain tuohon tutkintion liittyvää työtä siis, kun sulla sellainen kuitenkin on? :) Entä asuuko vanhemmat missä? Pystytkö väliaikaisesti asumaan heillä, kunnes tilanne selkenee ja oma asunto löytyy?

Vanhemmat asuvat tre, en ole heille tervetullut, huonot välit isään. :( ap

Ota sinne sossuun yhteyttä ja selitä tilanteesi. Sieltä pitäisi jonkun neuvoa, mitä teet seuraavaksi.

Toinen paikka, josta saa suoraa apua on kirkon diakoniatyö. Marssit kirkkoon ja kysyt, mihin pitäisi mennä.

Entä jos menet Rovaniemelle poikaystävän luo asumaan? Sieltä voisi löytää helpommin töitäkin, vaikka kassalta tai varastosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyisiköhän jotain tuohon tutkintion liittyvää työtä siis, kun sulla sellainen kuitenkin on? :) Entä asuuko vanhemmat missä? Pystytkö väliaikaisesti asumaan heillä, kunnes tilanne selkenee ja oma asunto löytyy?

Vanhemmat asuvat tre, en ole heille tervetullut, huonot välit isään. :( ap

Niin, enkä ole omaan alaan liittyviä töitä löytänyt, en ole löytänyt edes ilmoituksia, äitinikin sanoi että se ala kuolee, väkeä vähennetään eikä oteta uusia. painotalojakin on suljettu, esim forssaprint. (Tampereella)

Vierailija kirjoitti:

Ota sinne sossuun yhteyttä ja selitä tilanteesi. Sieltä pitäisi jonkun neuvoa, mitä teet seuraavaksi.

Toinen paikka, josta saa suoraa apua on kirkon diakoniatyö. Marssit kirkkoon ja kysyt, mihin pitäisi mennä.

Entä jos menet Rovaniemelle poikaystävän luo asumaan? Sieltä voisi löytää helpommin töitäkin, vaikka kassalta tai varastosta.

Poikaystäväni ja minä emme kannata yhteenmuuttoa vielä, olemme seurustelleet vasta 4kk ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Sulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Hae ulkomaille töihin tai vaikka johonkin vapaaehtoistöihin. Eikä tarvi siis mihinkään Afrikkaan asti lähteä, esim. Euroopassakin on kohteita. Niitä on sellaisiakin paikkoja, mitkä tarjoaa majoituksen ja palkkaa muutaman satasen kuussa. Saisit kokemusta ja itseluottamusta lisää. Sitten olisi ehkä helpompi saada täältäkin töitä.

Olen 22. Ei työkokemusta. Ja alani on ihan väärä edes mennäkseni ulkomaille. En edes halua pois suomesta, paitsi siinä tapauksessa jos minulla ei olisi poikaystävää täällä suomessa ja jos voisin olla varma etten päätyisi kadulle ulkomaillakaan. Ap

Sori, en lukenut aloitusta ja ketjua heti kunnolla... *nolo*

Kuinka usein te nyt näette sun poikaystävän kans? Ei sinne ulkomaille tarvitse lähteä pitkäksi aikaa. Voi lähteä vaikka ihan muutamaksi kuukaudeksi. Eikä työn tarvi olla sun omalta alalta. Esimerkiksi noissa vapaaehtoishommissa on paikkoja laidasta laitaan.

Mm. tämmöisen löysin äkkiseltään: http://www.kvtfinland.org/vapaaehtoistyo-ulkomailla/

Ok, tos on toi maksu 270 e, mut majoitus ja ruoka ois ilmaiset. Lennot pitää myös ite maksaa, mut johonkin Eurooppaan niitä saisi halvalla.

En tahdo usuttaa sua, mut aattelin vaan, että toi vois olla yksi vaihtoehto.

Mä olin vähän saman oloinen kuin sinä nuorena lukion jälkeen ja itsetunto oli nollissa. Vaikeudet ja paha olo kasvoi siihen mittaan, että halusin pois Suomesta (vaikka vaikeuksia ei toisaalta ole hyvä paeta). Uskaltauduin lähteen ja se oli oikeasti parasta, mitä mulle ois ikinä saattanut tapahtua! Siellä oli pakko pärjätä ja pärjätessä itsekseen itsetunto nousi kohisten, kun huomasi, että osaa ja oppii sittenkin asioita. Tuota kautta voisit myös saada arvokasta työkokemusta, jota hyödyntää Suomessa.

Pyrimme näkemään kerran kuussa niin että olen kylässä viikon. Pidempi aika erossa tuntuu molemmista pahalta :( ap

Vierailija kirjoitti:

Ota sinne sossuun yhteyttä ja selitä tilanteesi. Sieltä pitäisi jonkun neuvoa, mitä teet seuraavaksi.

Toinen paikka, josta saa suoraa apua on kirkon diakoniatyö. Marssit kirkkoon ja kysyt, mihin pitäisi mennä.

Entä jos menet Rovaniemelle poikaystävän luo asumaan? Sieltä voisi löytää helpommin töitäkin, vaikka kassalta tai varastosta.

Niin, ja olen ottanut sossuun/kelaan/kirkkoon yhteyttä, mutta vastaus on tyyliin "emme voi asunnoksi muuttua" no niin, en niin olettanutkaan, huoh...

Etsi netistä organisaatioita, jotka vuokraavat asuntoja toimeentulotuen varassa eläville asunnottomille. Yksi on ainakin Y-Säätiö. Muitakin varmasti on. Oletko jo hakenut kämppää Helsingin kaupungilta? Kunnalla on kyllä velvollisuus auttaa. Tärkeintä on nyt varmaan sen asunnon löytäminen, keskitä voimasi siihen. Onko sinulla ketään sukulaista, joka voisi jotenkin auttaa? Oletko ihan yksin? Asiat alkavat kyllä järjestyä, kun saat yhden ongelman ratkaistua. Töihin tai opiskelemaan ehdit myöhemminkin, kun olet siinä kunnossa, että pystyt opiskelemaan tai työskentelemään. Toisaalta jos pääsisit jonnekin kouluun, voisit hakea opiskelija-asuntoa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Sulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Hae ulkomaille töihin tai vaikka johonkin vapaaehtoistöihin. Eikä tarvi siis mihinkään Afrikkaan asti lähteä, esim. Euroopassakin on kohteita. Niitä on sellaisiakin paikkoja, mitkä tarjoaa majoituksen ja palkkaa muutaman satasen kuussa. Saisit kokemusta ja itseluottamusta lisää. Sitten olisi ehkä helpompi saada täältäkin töitä.

Olen 22. Ei työkokemusta. Ja alani on ihan väärä edes mennäkseni ulkomaille. En edes halua pois suomesta, paitsi siinä tapauksessa jos minulla ei olisi poikaystävää täällä suomessa ja jos voisin olla varma etten päätyisi kadulle ulkomaillakaan. Ap

Sori, en lukenut aloitusta ja ketjua heti kunnolla... *nolo*

Kuinka usein te nyt näette sun poikaystävän kans? Ei sinne ulkomaille tarvitse lähteä pitkäksi aikaa. Voi lähteä vaikka ihan muutamaksi kuukaudeksi. Eikä työn tarvi olla sun omalta alalta. Esimerkiksi noissa vapaaehtoishommissa on paikkoja laidasta laitaan.

Mm. tämmöisen löysin äkkiseltään: http://www.kvtfinland.org/vapaaehtoistyo-ulkomailla/

Ok, tos on toi maksu 270 e, mut majoitus ja ruoka ois ilmaiset. Lennot pitää myös ite maksaa, mut johonkin Eurooppaan niitä saisi halvalla.

En tahdo usuttaa sua, mut aattelin vaan, että toi vois olla yksi vaihtoehto.

Mä olin vähän saman oloinen kuin sinä nuorena lukion jälkeen ja itsetunto oli nollissa. Vaikeudet ja paha olo kasvoi siihen mittaan, että halusin pois Suomesta (vaikka vaikeuksia ei toisaalta ole hyvä paeta). Uskaltauduin lähteen ja se oli oikeasti parasta, mitä mulle ois ikinä saattanut tapahtua! Siellä oli pakko pärjätä ja pärjätessä itsekseen itsetunto nousi kohisten, kun huomasi, että osaa ja oppii sittenkin asioita. Tuota kautta voisit myös saada arvokasta työkokemusta, jota hyödyntää Suomessa.

Pyrimme näkemään kerran kuussa niin että olen kylässä viikon. Pidempi aika erossa tuntuu molemmista pahalta :( ap

Kauanko te ootte tunteneet? Minkä ikäinen poikaystäväsi on ja mitä tekee? Asuuko hän omassa asunnossa? Miksi et ole jo muuttanut sitten hänen luokseen?

Vierailija kirjoitti:

"Välillä käyn poikaystävän luona..."

"En ole keksinyt mihin hakea huonon fyysisen terveyden (skolioosi+kuulonalenema) ja masennuksen ja ahdistuksen takia. (Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä)"

AV-mammat: miesten ja naisten on ihan yhtä helppo löytää kumppani.

Ohis, mutta mitä ihmettä sönkötät? Ja ap, ihan varmasti saat vielä asunnon, koita jaksaa, sulla on ilmeisen hyvä mies kun jaksaa tukea sua. :) ajattele häntä ja teidän suhdettanne.