Juhlarahat ja historian vääristely tai siitä tietämättömyys

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, jos kuitenkin lopetetaan se höpön höpö kuinka monarkiaa ja diktatuuria kannattavat valkoiset olisi olleet joku Suomen pelastaja. Itseasiassa Suomen pelasti muualla maailmassa tapahtuneet asiat kuin se, että suomalaiset lahtasivat toisiaan.

Joku joka väittää valkoisten saavuttaneen yhtään mitään tai pelastaneen Suomen kärsii senverran pahoista harhoista, että ei tajua historiasta ja asioiden kulusta yhtään mitään. Ilman muualla maailmassa tapahtuneita asioita Suomi olis tuomittu ja koko maa mennyt täysin päin helvettiä, olimme siis onnekkaita emme mitään muuta.

Tuomittu mistä? Oletat, että jääkäreitä koulutettiin Saksassa huvin vuoksi?

Fakta on, että punainen Suomi tapettiin Neuvostoliitossa. Tänne jäivät elinkelpoisimmat ja ne, joilla ei ollut mitään utopiayhteiskuntaa mielessään.

Punaisten vallassa koko maa olisi mennyt päin helvettiä. Heidän johtomiestensä kirjoitukset ja päiväkirjamerkinnät kun kertovat diktatuurista, jossa he johtavat maata eikä kukaan omista mitään. Paitsi he itse.

Mutkia suoriksi vedetään myös yleistämällä. Kaikki valkoiset eivät kannattaneet monarkiaa ja monarkian kannatuskin tuli kyseeseen vasta sisällissodan alkamisen jälkeen. Joulukuun 6. päivän itsenäisyysjulistuksessa Suomi oli tasavalta ja tämän julistuksenhan laati porvarihallitus Svinhufvudin johdolla. Se, että kyseinen herra päätyi kannattamaan monarkiaa sisällissodan tapahtumien takia on paljon monisyisempi juttu kuin vain se, että valkoiset olisivat monarkian kannattajia ja punaiset tasavallan. Itse asiassa Suomen ensimmäinen presidentti Ståhlberg oli tasavallan kannattaja ja myöskin valkoinen. Pääosittain monarkian ja tasavallan kannattajat menivät puoluejaon mukaan eli Vanhasuomalaiset ja RKP kannattivat monarkiaa sisällissodan JÄLKEEN, Maalaisliitto, Nuorsuomalaiset ja SDP tasavaltaa ja tynkäeduskunnan takia sitten se monarkki valittiin.

Ilman sisällissotaa Suomi olisi ollut tasavalta, koska näin ilmoitettiin itsenäisyysjulistuksessa. Vaikka Svinhufvud ja kumppanit olisivatkin jostain syystä keksineet monarkia-ideansa ilman sisällissotaakin, niin ei se olisi mennyt läpi eduskunnassa, koska enemmistö kannatti tasavaltaa. Eduskunta ei olisi ollut tynkä ilman sisällissotaa, joten koko monarkia-seikkailu on pikemminkin sisällissodan tulosta eikä niin että Suomen tasavalta olisi sisällissodan tulosta.

Historiaa kannattaa opiskella ihan sen oman poteron ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, jos kuitenkin lopetetaan se höpön höpö kuinka monarkiaa ja diktatuuria kannattavat valkoiset olisi olleet joku Suomen pelastaja. Itseasiassa Suomen pelasti muualla maailmassa tapahtuneet asiat kuin se, että suomalaiset lahtasivat toisiaan.

Joku joka väittää valkoisten saavuttaneen yhtään mitään tai pelastaneen Suomen kärsii senverran pahoista harhoista, että ei tajua historiasta ja asioiden kulusta yhtään mitään. Ilman muualla maailmassa tapahtuneita asioita Suomi olis tuomittu ja koko maa mennyt täysin päin helvettiä, olimme siis onnekkaita emme mitään muuta.

Tuomittu mistä? Oletat, että jääkäreitä koulutettiin Saksassa huvin vuoksi?

Fakta on, että punainen Suomi tapettiin Neuvostoliitossa. Tänne jäivät elinkelpoisimmat ja ne, joilla ei ollut mitään utopiayhteiskuntaa mielessään.

Punaisten vallassa koko maa olisi mennyt päin helvettiä. Heidän johtomiestensä kirjoitukset ja päiväkirjamerkinnät kun kertovat diktatuurista, jossa he johtavat maata eikä kukaan omista mitään. Paitsi he itse.

Valkoisen Suomen vallastahan tämä kansamme puolestaan vapautui oikeastaan sitten vasta vuonna 1944.

Silloin siis  kun ne Suojeluskunnat ja Lottajärjestöt oli lakkautettu rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja puolue-elämä sodan jälkeen vapautui.

Sotakorvausten maksaminen alkoi ja moni teollisuus sai alkunsa silloin.

Kauppasuhteet luotiin uudelleen ja elinkeinoelämän pyörät lähtivät jälleen liikkeelle.

Yhteiskuntaa hallitsevan militarismin aika maassamme  päättyi ja 'ikkunat taas avautuivat' vapaasti Eurooppaan ja länteen.

Olympiavuosi 1952 oli monessa mielessä tärkeä 'vedenjakaja'-vuosiluku siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, jos kuitenkin lopetetaan se höpön höpö kuinka monarkiaa ja diktatuuria kannattavat valkoiset olisi olleet joku Suomen pelastaja. Itseasiassa Suomen pelasti muualla maailmassa tapahtuneet asiat kuin se, että suomalaiset lahtasivat toisiaan.

Joku joka väittää valkoisten saavuttaneen yhtään mitään tai pelastaneen Suomen kärsii senverran pahoista harhoista, että ei tajua historiasta ja asioiden kulusta yhtään mitään. Ilman muualla maailmassa tapahtuneita asioita Suomi olis tuomittu ja koko maa mennyt täysin päin helvettiä, olimme siis onnekkaita emme mitään muuta.

Tuomittu mistä? Oletat, että jääkäreitä koulutettiin Saksassa huvin vuoksi?

Fakta on, että punainen Suomi tapettiin Neuvostoliitossa. Tänne jäivät elinkelpoisimmat ja ne, joilla ei ollut mitään utopiayhteiskuntaa mielessään.

Punaisten vallassa koko maa olisi mennyt päin helvettiä. Heidän johtomiestensä kirjoitukset ja päiväkirjamerkinnät kun kertovat diktatuurista, jossa he johtavat maata eikä kukaan omista mitään. Paitsi he itse.

Valkoisen Suomen vallastahan tämä kansamme puolestaan vapautui oikeastaan sitten vasta vuonna 1944.

Silloin siis  kun ne Suojeluskunnat ja Lottajärjestöt oli lakkautettu rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja puolue-elämä sodan jälkeen vapautui.

Sotakorvausten maksaminen alkoi ja moni teollisuus sai alkunsa silloin.

Kauppasuhteet luotiin uudelleen ja elinkeinoelämän pyörät lähtivät jälleen liikkeelle.

Yhteiskuntaa hallitsevan militarismin aika maassamme  päättyi ja 'ikkunat taas avautuivat' vapaasti Eurooppaan ja länteen.

Olympiavuosi 1952 oli monessa mielessä tärkeä 'vedenjakaja'-vuosiluku siinä suhteessa.

Valkoisen Suomen valta. Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Jos tällä tarkoitetaan sisällissodassa valkoisten puolella olleita, niin aika väärässä olet. Suomen presidenttinä kun toimi vuosina 1944-1946 lahtari Mannerheim eli valkoisten ylipäällikkö. Presidentin asema oli tuolloin toinen kuin nyt eli hän todellakin johti politiikka ja Suomi oli tosiaan presidenttivaltainen maa. Tämän lisäksi pääministerinä hyöri Kokoomuksen Paasikivi, joten vaikea tajuta, miten tässä vapauduttiin valkoisesta vallasta.

Kyseinen kokoomuslainenhan oli mukana Suomen itsenäisyyssenaatissa, sisällissodassa valkoisten puolella ja vahva monarkian kannattaja vuoden 1918 aikana (toimien myös pääministerinä tuolloin). Hänet valittiin vuodesta 1946 Suomen presidentiksi 10 vuodeksi. Se, että hän kumarteli enemmän itään kuin länteen ei pessyt hänestä valkoisuutta pois. 50-luvun hallituksissa pääministerinä muuten oli Kekkonen, hänkin tunnettu valkoinen, joka osallistui niin taisteluihin kuin Haminan punaisten teloituksiin teloitusryhmän päällikkönä. Kekkonen oli meillä presidenttinä 25 vuotta. Miten hänet nyt on pesty pois valkoisuudesta?

Toivonkin, että määrittelisit tarkemmin tämän valkoisen Suomen vallan, josta Suomi vapautui vuonna 1944. Kun presidentteinä ja pääministereinä oli valkoisten tärkeimpiä toimijoita (valkoisen armeijan ylipäällikkö, monarkiaa ajavan hallituksen pääministeri, punaisten teloitusryhmän päällikkö) seuraavien 35 vuoden ajan, niin hämmästyttää ajatuksesi valkoisen vallan vapautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Homma meni pääpiirteittäin näin:

Jukka Rahja lastasi Leninin käskystä Pietarissa suuren asejunan, jonka tuomilla aseilla Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan.

Punaiset murhasivat 50 valkoista marraskuussa jo 1917. Punainen terrori räjähti käyntiin Kangasalan Suinulan verilöylyn muodossa 30. tammikuuta 1918 ja jatkui koko kansalaissodan ajan. Punaiset syyllistyivät joukkomurhiin koko kansalaissodan ajan. Punaiset teloituskeskukset, joista kuuluisimpia olivat Akaa (Toijala) ja Koria (Kouvola). Teloituskeskuksissa murhattiin lähiseudun luokkavihollisia ja pohjoiseen rintamalle pyrkineitä valkoisia, joista viimeksi mainitut ammuttiin joukkoteloituksissa ilman kuulusteluja, sairaanhoitajat mukaan lukien.

Punaiset teloituskomennuskunnat liikkuivat ratsain 10–80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi- ja tuhoa –käskyjä: teloittamassa luokkavihollisia, pappeja ja suntioita, tilanomistajia, opettajia, lihavia porvareita ja maltillisia vasemmistolaisia.

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Valkoiset murhasivat jo kesän 1917 maatalouslakkojen aikana mm. Simo Saarikon. Suinulasta punaiset veivät haavoittuneita valkoisia Tampereelle sairaalahoitoon – menettely, jollaista valkoiset eivät koskaan tehneet punaisille vangeille. Punaisia vangiksi jääneitä pääsi sairaalaan vain, jos sellainen oli lähettyvillä, eikä usein silloinkaan. Punaiset myös kielsivät useilla määräyksillä sotilailtaan terrorin, ja siitä jaettiin myös rangaistuksia. Valkoisella puolella tätkään ei tehty koskaan. Jos punaisesta terrorista tehtäisiin juhlaraha, sen pitäisi olla arvoltaan 40 senttiä, koska valkoiset tappoivat 5 kertaa enemmän.

Jotkut ajoivat monarkiaa, eivät kaikki valkoiset. Suurin osa punaisista oli yksinkertaisia, järjettömillä lupauksilla sotaan yllytettyjä, agitoituja ressukoita, joilla ei kyllä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä.

Jos ryysyressukat olisi voittaneet, Suomen ns. itsenäisyys olisi loppunut kovin lyhyeen. Sota on aina kokonaisuudessaan perseestä. Mutta punaiset aloitti ja joutui maksamaan kovan hinnan. Valkoiset yksinkertaisesti katsoivat punaisten olevan ryssiä tai ainakin ryssien puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, jos kuitenkin lopetetaan se höpön höpö kuinka monarkiaa ja diktatuuria kannattavat valkoiset olisi olleet joku Suomen pelastaja. Itseasiassa Suomen pelasti muualla maailmassa tapahtuneet asiat kuin se, että suomalaiset lahtasivat toisiaan.

Joku joka väittää valkoisten saavuttaneen yhtään mitään tai pelastaneen Suomen kärsii senverran pahoista harhoista, että ei tajua historiasta ja asioiden kulusta yhtään mitään. Ilman muualla maailmassa tapahtuneita asioita Suomi olis tuomittu ja koko maa mennyt täysin päin helvettiä, olimme siis onnekkaita emme mitään muuta.

Tuomittu mistä? Oletat, että jääkäreitä koulutettiin Saksassa huvin vuoksi?

Fakta on, että punainen Suomi tapettiin Neuvostoliitossa. Tänne jäivät elinkelpoisimmat ja ne, joilla ei ollut mitään utopiayhteiskuntaa mielessään.

Punaisten vallassa koko maa olisi mennyt päin helvettiä. Heidän johtomiestensä kirjoitukset ja päiväkirjamerkinnät kun kertovat diktatuurista, jossa he johtavat maata eikä kukaan omista mitään. Paitsi he itse.

Valkoisen Suomen vallastahan tämä kansamme puolestaan vapautui oikeastaan sitten vasta vuonna 1944.

Silloin siis  kun ne Suojeluskunnat ja Lottajärjestöt oli lakkautettu rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja puolue-elämä sodan jälkeen vapautui.

Sotakorvausten maksaminen alkoi ja moni teollisuus sai alkunsa silloin.

Kauppasuhteet luotiin uudelleen ja elinkeinoelämän pyörät lähtivät jälleen liikkeelle.

Yhteiskuntaa hallitsevan militarismin aika maassamme  päättyi ja 'ikkunat taas avautuivat' vapaasti Eurooppaan ja länteen.

Olympiavuosi 1952 oli monessa mielessä tärkeä 'vedenjakaja'-vuosiluku siinä suhteessa.

Valkoisen Suomen valta. Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Jos tällä tarkoitetaan sisällissodassa valkoisten puolella olleita, niin aika väärässä olet. Suomen presidenttinä kun toimi vuosina 1944-1946 lahtari Mannerheim eli valkoisten ylipäällikkö. Presidentin asema oli tuolloin toinen kuin nyt eli hän todellakin johti politiikka ja Suomi oli tosiaan presidenttivaltainen maa. Tämän lisäksi pääministerinä hyöri Kokoomuksen Paasikivi, joten vaikea tajuta, miten tässä vapauduttiin valkoisesta vallasta.

Kyseinen kokoomuslainenhan oli mukana Suomen itsenäisyyssenaatissa, sisällissodassa valkoisten puolella ja vahva monarkian kannattaja vuoden 1918 aikana (toimien myös pääministerinä tuolloin). Hänet valittiin vuodesta 1946 Suomen presidentiksi 10 vuodeksi. Se, että hän kumarteli enemmän itään kuin länteen ei pessyt hänestä valkoisuutta pois. 50-luvun hallituksissa pääministerinä muuten oli Kekkonen, hänkin tunnettu valkoinen, joka osallistui niin taisteluihin kuin Haminan punaisten teloituksiin teloitusryhmän päällikkönä. Kekkonen oli meillä presidenttinä 25 vuotta. Miten hänet nyt on pesty pois valkoisuudesta?

Toivonkin, että määrittelisit tarkemmin tämän valkoisen Suomen vallan, josta Suomi vapautui vuonna 1944. Kun presidentteinä ja pääministereinä oli valkoisten tärkeimpiä toimijoita (valkoisen armeijan ylipäällikkö, monarkiaa ajavan hallituksen pääministeri, punaisten teloitusryhmän päällikkö) seuraavien 35 vuoden ajan, niin hämmästyttää ajatuksesi valkoisen vallan vapautumisesta.

Suojeluskuntajärjestöllä oli ollut 1930-luvun Suomessa varsin näkyvä asema,eikä Lottajärjestön Lotta Svärd-lehdessäkään mitenkään peitelty sitä,että sitä pidettiin BDM:n (Bund Deutscher Mädel) = 'Saksan tyttöjärjestön' sisarjärjestönä. 

Nämä molemmat järjestöt  siis lakkautettiin eikä  Mannerheim,(joka jo presidentin virkaan astuessaan oli sairas,vanha ja väsynyt mies)  voinut kuin hyväksyä tuon lakkauttamisen.

Tavallisten kansalaisten arkielämälle niiden poistumisella vaatimuksineen maamme yhteiskuntaelämästä oli kuitenkin suuri vaikutus. Opettajat eivät enää kuuluneet Suojeluskuntaan eivätkä Lottiin,eikä lasten militarisointi voinut enää jatkua.

Työpaikkoihin pääsemiseen ei voitu enää asettaa vaatimukseksi Suojeluskuntaan kuulumista jne.(kaikki kansalaiset,ketään erottelematta,  tarvittiin silloin  maksamaan jo niitä sotakorvauksia)

Mannerheimkin erosi jo v. 1946 presidentintehtävästään ja virastaan (terveyssyistä) ja maassa piti valtaa Zdanovin johtama Valvontakomissio ja ns. ´Punainen Valpo'. Elettiin ns. 'vaaran vuosia' ja kommunistien vallankaappaustakin silloin  pelättiin.

Kun v. 1948 (Neuvostoliiton vaatimuksesta) solmittiin vielä se YYA-sopimuskin, niin siinä vaiheessa maa oli jo aivan selkeästi,virallisesti ja vahvistetusti sanoutunut irti siitä sotaa edeltäneen ajan äärioikeistolais-isänmaallisesta politiikastaan,sen

'Suur-suomi aatteesta ja  muusta sen suuntaisen 'hengen hegemonioistaan' ja uusi lehti oli todellakin jo kääntynyt maan poliittisessa ja yhteiskuntaelämän historiassa.

Edelleen et puhu valkoisesta vallasta vaan sodan jälkeisestä uudesta suunnasta jossa äärioikeistolaiset liikkeet oli kielletty (tai niihin rinnastettavat esim. Lotta-järjestöllä ei ollut poliittista ideologiaa eikä sotilaallista koulutusta/sotilaallisia tehtäviä ennen sotaa j sodan aikanakin kyseessä oli  ns. maanpuolustukselliset tehtävät joita totaalisessa sodassa aina tarvitaan) kun ennen sotaa äärivasemmistolaiset liikkeet oli kielletty. 40-luvulla vaaran vuosina oltiin tosiaan sitouduttu enemmän itään (kas kummaa kun valvontakomissio nökötti Suomessa ja miehityksen uhka oli erittäin realistinen) 50-luvulla aloitettiin sitten sitoutuminen länteen niissä puitteissa kun se oli suuren ja sotaisan naapurivallan vieressä mahdollista. Mutta näillä ei ollut mitään tekemistä valkoisen vallan päättymisellä vaan reaalipolitiikalla Paasikiven sanoin (Paasikivi-Kekkosen-linja). Kun puhutaan kulttuurisista arvoista ja demokratiasta, ei voida asioita rajoittaa valkoiseen valtaan tai punaiseen valtaan (kun puhut valkoisen vallan päättymisestä, vihjaat suoraan punaisen vallan ja äärivasemmiston valtaan mikä on täyttä kukkua jo vuoden 48 vaalien tuloksenkin perusteella) vaan on todettava että nämä kaikki (itsenäistyminen, sisällissota, talvisota, jatkosota, äärivasemmistolaiset suunnat ja äärioikeistolaiset suunnat) ovat muovanneet Suomen tämän päivän Suomeksi.

Mitä tulee juhlarahaan on idea mauton ja osoittaa vähäistä historian tuntemista, mutta eri syistä kuin itse perustelet. Syyllistyt mustavalkoisuuteen ja mutkien oikomiseen. Ei ollut olemassa mitään valkoista ylivaltaa, kun vuonna 1932 monarkiaa kannattanut Svinhufvud kielsi äärioikeistolaisen Lapuanliikkeen ja sitoutui julkisesti demokratiaan ja lailliseen valtaan. Toki ihan maailmantuulien mukaisesti äärioikeistolainen suuntaus oli vahvana täällä Suomessakin ihan niin kuin muuallakin maailmalla, mutta mikään poikkeuksellinen ilmiö se ei ollut eikä vain suomalaisuuteen rajoittunut niin kuin yrität väittää. Päinvastoin voidaan ajatella että suomalainen demokratia oli vahva verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan.

En kiistä, etteikö Suomi olisi ottanut uutta (ja erittäin terveellistäkin) uutta suuntaa 50-luvulle tultaessa mutta et voi yksinkertaistaa asioita. Vaikka meillä oli uusi suunta ja 30-luvun virheistä oli opittu, mikään 30-luvun suuntauksessa ei ollut vain Suomen omaa suuntausta vaan heijasteli maailman tilannetta. Sodan jälkeisessä maailmassa oli vallalla ihan yleisesti uusi suuntaus, kun uusi maailmansota haluttiin yhteisesti välttää. Lisäksi Suomen päättäjät olivat edelleen samoja kuin 30-luvullakin, itse asiassa samoja kuin itsenäistymisen aikoihin niin kuin aiemmin jo todistin.

Talvisota ja jatkosota yhtenäisti kansaa. Mutta se ei aloittanut mitään punaista valtaa tai lopettanut mitään valkoista valtaa eikä sitoutuminen todelliseen demokratiaankaan ollut sen vahvempaa kuin ennen sotia, sillä aivan samalla tavalla näitä diktaattorimaisia tuulia puhalteli myös idästä (yöpakkaset, noottikriisi ja Kekkosen hallinto noin ylipäätään) ja aivan samalla tavalla ne pystyttiin Suomen vahvan demokratiaperinteen mukaisesti torjumaan.

Jos nyky-Suomen juuria pitäisi jostain etsiä, niin ehdottomasti vuoden 1906 eduskuntauudistuksesta ja ensimmäisistä vaaleista vuotta myöhemmin, koska näiden ansioista sitoutuminen demokratiaan oli huomattavasti syvempää kuin monissa muissa Euroopan maissa puhumattakaan tuoreista valtioista. Sisällissota tai suojeluskuntien lakkauttaminen muovasi sitä mutta ei määritellyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla tavallaan mielenkiintoista, että toistuvasti nostetaan esiin punaisten vankileirit ja se, miten julmasti heitä kohdeltiin. Harvoin kerrotaan esim. siitä, miten punaiset nousivat Hämeessä junaan ja lahtasivat vaunussa istuneet nuoret koululaiset vain siksi, että näillä oli heidän mielestään liian hienot puheet. Miettikää vähän - 16v nuori matkalla kotiin ja koska samaan vaunuun tullut punikki riehui kännissä, kuoli viaton poika pistimeniskuihin.

Valkoiset tappoivat Lahden Hennalassa nuoria naisia. Ihan tyttöjäkin. Siitä on faktaakin olemassa. Vähän aikaa sitten asiasta oli uutisiakin. Löytynee goglaamalla.

Että silleen ne osas valkosetkin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen et puhu valkoisesta vallasta vaan sodan jälkeisestä uudesta suunnasta jossa äärioikeistolaiset liikkeet oli kielletty (tai niihin rinnastettavat esim. Lotta-järjestöllä ei ollut poliittista ideologiaa eikä sotilaallista koulutusta/sotilaallisia tehtäviä ennen sotaa j sodan aikanakin kyseessä oli  ns. maanpuolustukselliset tehtävät joita totaalisessa sodassa aina tarvitaan) kun ennen sotaa äärivasemmistolaiset liikkeet oli kielletty. 40-luvulla vaaran vuosina oltiin tosiaan sitouduttu enemmän itään (kas kummaa kun valvontakomissio nökötti Suomessa ja miehityksen uhka oli erittäin realistinen) 50-luvulla aloitettiin sitten sitoutuminen länteen niissä puitteissa kun se oli suuren ja sotaisan naapurivallan vieressä mahdollista. Mutta näillä ei ollut mitään tekemistä valkoisen vallan päättymisellä vaan reaalipolitiikalla Paasikiven sanoin (Paasikivi-Kekkosen-linja). Kun puhutaan kulttuurisista arvoista ja demokratiasta, ei voida asioita rajoittaa valkoiseen valtaan tai punaiseen valtaan (kun puhut valkoisen vallan päättymisestä, vihjaat suoraan punaisen vallan ja äärivasemmiston valtaan mikä on täyttä kukkua jo vuoden 48 vaalien tuloksenkin perusteella) vaan on todettava että nämä kaikki (itsenäistyminen, sisällissota, talvisota, jatkosota, äärivasemmistolaiset suunnat ja äärioikeistolaiset suunnat) ovat muovanneet Suomen tämän päivän Suomeksi.

Mitä tulee juhlarahaan on idea mauton ja osoittaa vähäistä historian tuntemista, mutta eri syistä kuin itse perustelet. Syyllistyt mustavalkoisuuteen ja mutkien oikomiseen. Ei ollut olemassa mitään valkoista ylivaltaa, kun vuonna 1932 monarkiaa kannattanut Svinhufvud kielsi äärioikeistolaisen Lapuanliikkeen ja sitoutui julkisesti demokratiaan ja lailliseen valtaan. Toki ihan maailmantuulien mukaisesti äärioikeistolainen suuntaus oli vahvana täällä Suomessakin ihan niin kuin muuallakin maailmalla, mutta mikään poikkeuksellinen ilmiö se ei ollut eikä vain suomalaisuuteen rajoittunut niin kuin yrität väittää. Päinvastoin voidaan ajatella että suomalainen demokratia oli vahva verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan.

En kiistä, etteikö Suomi olisi ottanut uutta (ja erittäin terveellistäkin) uutta suuntaa 50-luvulle tultaessa mutta et voi yksinkertaistaa asioita. Vaikka meillä oli uusi suunta ja 30-luvun virheistä oli opittu, mikään 30-luvun suuntauksessa ei ollut vain Suomen omaa suuntausta vaan heijasteli maailman tilannetta. Sodan jälkeisessä maailmassa oli vallalla ihan yleisesti uusi suuntaus, kun uusi maailmansota haluttiin yhteisesti välttää. Lisäksi Suomen päättäjät olivat edelleen samoja kuin 30-luvullakin, itse asiassa samoja kuin itsenäistymisen aikoihin niin kuin aiemmin jo todistin.

Talvisota ja jatkosota yhtenäisti kansaa. Mutta se ei aloittanut mitään punaista valtaa tai lopettanut mitään valkoista valtaa eikä sitoutuminen todelliseen demokratiaankaan ollut sen vahvempaa kuin ennen sotia, sillä aivan samalla tavalla näitä diktaattorimaisia tuulia puhalteli myös idästä (yöpakkaset, noottikriisi ja Kekkosen hallinto noin ylipäätään) ja aivan samalla tavalla ne pystyttiin Suomen vahvan demokratiaperinteen mukaisesti torjumaan.

Jos nyky-Suomen juuria pitäisi jostain etsiä, niin ehdottomasti vuoden 1906 eduskuntauudistuksesta ja ensimmäisistä vaaleista vuotta myöhemmin, koska näiden ansioista sitoutuminen demokratiaan oli huomattavasti syvempää kuin monissa muissa Euroopan maissa puhumattakaan tuoreista valtioista. Sisällissota tai suojeluskuntien lakkauttaminen muovasi sitä mutta ei määritellyt sitä.

No tuot kyllä esille monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta tuo  'sitoutuminen demokratiaan oli huomattavasti syvempää'-kohta vaikuttaa kuitenkin kaikesta historiankirjoituksesta ja lukuisista aikalaiskertomuksista päätellen unohtuneen aika tehokkaasti kokonaan 1930-luvulle tultaessa.

En nimittäin kyllä näe mitään syytä pitää sitä sen  ajan Suomea minään demokratian mallimaana.

Tuolla 'valkoisella vallalla' tarkoitin kyllä lähinnä niitä voimia jotka ennen sotia kalistelivat sitä 'henkistä sapelia'  itään päin (ja ihan harjoittelivatkin sitä säännöllisesti konkreettisemmilla ja silloin  uudemmillakin aseilla ).

1920-30 lukujen Suomi oli kyllä lähinnä  voittajien voitettujen kansakunta,jonka kaikki mahdollinen 'demokraattisuus' oli kyllä ihan sen voittajan sanelemaa.

Tuo 'demokratia' ja 'demokraattisus' ovat kyllä aika venyviä ja ympäripyöreitä  käsitteitä noin yleisesti ottaen.

(Onko sitä mielestäsi esim. 'Kongon demokraattinen tasavalta' ??

? Olivatko sitä ns. 'kansandemokratiat ? jne.)

Eli siitä sitä enemmän puhe,mitä enemmän se todellisuudesta loistaa vain poissaolollaan.

Olennaista on aina kiinnittää huomio vain siihen kuka sen 'demokratian'  ja sen rajat  kansalle jota sen nimissä sanotaan hallittavan ,kulloinkin sanelee ja määrittelee .

Kiitos Sinulle kuitenkin hienosta ja asiallisesta keskustelusta  ja ajatuksistasi aiheen luotaamisen tiimoilta.

Nämä ovat nimittäin luonteeltaan  juuri niitä ns. ikuisuusaiheita ja onneksi voimme vielä keskustella niistä tässä maassa vapaasti  näin kansalaisten kesken.

SE on mielestäni hyvin tärkeä osa sitä demokratiaa.

Puolueettomasti kirjoitti:

Jotkut ajoivat monarkiaa, eivät kaikki valkoiset. Suurin osa punaisista oli yksinkertaisia, järjettömillä lupauksilla sotaan yllytettyjä, agitoituja ressukoita, joilla ei kyllä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä.

Jos ryysyressukat olisi voittaneet, Suomen ns. itsenäisyys olisi loppunut kovin lyhyeen. Sota on aina kokonaisuudessaan perseestä. Mutta punaiset aloitti ja joutui maksamaan kovan hinnan. Valkoiset yksinkertaisesti katsoivat punaisten olevan ryssiä tai ainakin ryssien puolella.

Ei ne valkoiset pohjanmaan juntit sen sivistyneempiä olleet. Kun Tampereen porvarit tarjosi niille homejuustoa voiton juhlissa, niin ne luuli että se on pilaantunutta. :P

Idea kolikoissa oli hieno. Mutta ei juhlarahan tietysti pitäisi kauheasti jakaa kansaa. Mietin loukkaantuiko joku oikeasti näistä vai oliko vain perus someperseilyä. Ja poliitikkoja jotka halusivat kerätä irtopisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Homma meni pääpiirteittäin näin:

Jukka Rahja lastasi Leninin käskystä Pietarissa suuren asejunan, jonka tuomilla aseilla Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan.

Punaiset murhasivat 50 valkoista marraskuussa jo 1917. Punainen terrori räjähti käyntiin Kangasalan Suinulan verilöylyn muodossa 30. tammikuuta 1918 ja jatkui koko kansalaissodan ajan. Punaiset syyllistyivät joukkomurhiin koko kansalaissodan ajan. Punaiset teloituskeskukset, joista kuuluisimpia olivat Akaa (Toijala) ja Koria (Kouvola). Teloituskeskuksissa murhattiin lähiseudun luokkavihollisia ja pohjoiseen rintamalle pyrkineitä valkoisia, joista viimeksi mainitut ammuttiin joukkoteloituksissa ilman kuulusteluja, sairaanhoitajat mukaan lukien.

Punaiset teloituskomennuskunnat liikkuivat ratsain 10–80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi- ja tuhoa –käskyjä: teloittamassa luokkavihollisia, pappeja ja suntioita, tilanomistajia, opettajia, lihavia porvareita ja maltillisia vasemmistolaisia.

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Miksi ihmeessä ne sairaanhoitajat pitää mainita erikseen? Miksei vaikka hevostenhoitajat? Pitäisikö ammatin mukaan joku säästää sodassa?

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma meni pääpiirteittäin näin:

Jukka Rahja lastasi Leninin käskystä Pietarissa suuren asejunan, jonka tuomilla aseilla Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan.

Punaiset murhasivat 50 valkoista marraskuussa jo 1917. Punainen terrori räjähti käyntiin Kangasalan Suinulan verilöylyn muodossa 30. tammikuuta 1918 ja jatkui koko kansalaissodan ajan. Punaiset syyllistyivät joukkomurhiin koko kansalaissodan ajan. Punaiset teloituskeskukset, joista kuuluisimpia olivat Akaa (Toijala) ja Koria (Kouvola). Teloituskeskuksissa murhattiin lähiseudun luokkavihollisia ja pohjoiseen rintamalle pyrkineitä valkoisia, joista viimeksi mainitut ammuttiin joukkoteloituksissa ilman kuulusteluja, sairaanhoitajat mukaan lukien.

Punaiset teloituskomennuskunnat liikkuivat ratsain 10–80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi- ja tuhoa –käskyjä: teloittamassa luokkavihollisia, pappeja ja suntioita, tilanomistajia, opettajia, lihavia porvareita ja maltillisia vasemmistolaisia.

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Näinhän se meni. Omassa suvussani punaiset murhasivat kolme miestä ja neljäs pääsi pakenemaan junasta vankikuljetuksen aikana. Isoisän lapsuudenkoti piiritettiin ja ryöstettiin punaisten toimesta ja hänen tätinsä, joka oli vastavalmistunut opettaja tuomittiin kuolemaan jossain kyläkokouksessa. Onneksi joku ylempi punaisten esikunnassa kielsi teloituksen toimeenpanon.

Punainen terrori oli ihan järkyttävää.

Se terrori oli aikaisemmin toisinpäin ja sitten lopulta keitti yli. Molemmat osapuolet syyllistyivät ylilyönteihin.

Sinkkumies

Demokratiat sitä ja tätä. Ei ollut internettiä. Ei ollut aikaa pohtia parhaita valtiojärjestelmiä. Se miten työläistä kohdeltiin ja mitä siitä lautaselta löytyi ja miten suuri luokkaero oli olemassa olivat päivän kysymykset.

Ainoastaan se tiedettiin, että naapurissa eivät porvarit juhli. 

Sinkkumies