"Me tullaan koko perheellä" – AARGH! Mikä lisääntyjiä oikein vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

 Turha kiukutella lasten tuloa, jos ei osaa itse sanoa suoraan, että lapset eivät ole tervetulleita.

Oman järjen käyttö on myös sallittu. Eipä sitä viitsi sanoa, että joku ei ole tervetullut, jos ystävä ilmoittaa vain että täältä tullaan koko "yksikön" voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se niin mene että kun kutsutaan perheellinen ja jos on alaikäisiä lapsia niin he saattavat tulla myös koska samaan pakettiinhan lapset kuuluvat. Eriasia jos erikseen mainittu ettei lapsia.

Missä vaiheessa käy niin, että oma persoona katoaa täysin sinne lasten alle? Että ihminen ei ole enää oma persoonansa vaan vain äiti, joka ei pysty erottamaan itseään muista perheenjäsenistä.

Tietenkään kutsu ei koske koko perhettä, jos se on esitetty yhdelle henkilölle. Ihan samalla tavalla kun jos minut kutsutaan jonnekin, en automaattisesti oleta, että voin ottaa mieheni mukaan. Mikä, MIKÄ, saa ihmisen luulemaan, että se on noin?

Aivan käsittämätömtä minusta. Ettekö koskaan käy missään ilman lapsia?

Ei käydä. Meillä on lapset aina mukana. Ollaan tehty lapset sillä sillä ajatuksella että ovat meidän hoidettavia, eikä sillä että no kyllä nyt viikonloppu iltaisin voidaan ne pukata muille hoitoon että päästään juhlimaan. Juhlittiin ennen lapsia. Ei enää. Nykyään ollaan me perhe yhdessä.

Miksette ota lapsia työpaikalle mukaan, kun olette kerran yksi yksikkö? Tai lainaneuvotteluihin, tai poliisikuulusteluun tai minne ikinä? Ai niin, kun ette ole. Olette erillisiä ihmisiä, vaikka teillä onkin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se niin mene että kun kutsutaan perheellinen ja jos on alaikäisiä lapsia niin he saattavat tulla myös koska samaan pakettiinhan lapset kuuluvat. Eriasia jos erikseen mainittu ettei lapsia.

Missä vaiheessa käy niin, että oma persoona katoaa täysin sinne lasten alle? Että ihminen ei ole enää oma persoonansa vaan vain äiti, joka ei pysty erottamaan itseään muista perheenjäsenistä.

Tietenkään kutsu ei koske koko perhettä, jos se on esitetty yhdelle henkilölle. Ihan samalla tavalla kun jos minut kutsutaan jonnekin, en automaattisesti oleta, että voin ottaa mieheni mukaan. Mikä, MIKÄ, saa ihmisen luulemaan, että se on noin?

Aivan käsittämätömtä minusta. Ettekö koskaan käy missään ilman lapsia?

Ei käydä. Meillä on lapset aina mukana. Ollaan tehty lapset sillä sillä ajatuksella että ovat meidän hoidettavia, eikä sillä että no kyllä nyt viikonloppu iltaisin voidaan ne pukata muille hoitoon että päästään juhlimaan. Juhlittiin ennen lapsia. Ei enää. Nykyään ollaan me perhe yhdessä.

Ja se on ihan ok, kunhan tajuatte, että muiden silmissä olette sekä perhe, että erillisiä ihmisiä ja näin ollen kutsu voi koskea myös yksittäistä henkilöä, ei automaattisesti koko perhettä. Jokainenhan voi sitten juhlia tai olla juhlimatta sen mukaan, miten parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on nyt ap aivan turha miettiä mitä näiden "tullaan koko perhe" -ihmisten korvien välissä liikkuu, kun asia korjaantuu sillä, että laadit riittävän selkeät ja yksiselitteiset kutsut. Jos olet epävarma miten kutsusi ymmärretään, niin luetuta se vaikka jollain kaverilla. Ja laita vastauspyyntö riittävän aikaisella päivämäärällä, että mahdolliset väärinkäsitykset saadaan setvittyä.

Minä en ole koskaan saanut kutsua tuollaiseen illanviettoon eikä minulla ole sen myötä mitään käsitystäkään siitä, mitä tuollainen illanvietto saattaisi pitää sisällään. Jos kutsu on laadittu kovin epäselvästi, saattaisin hyvin kuvitella sen koskevan koko perhettä. Mutta viimeistäänhän asia selviäisi siinä kohtaa kun olisin vastaamassa kutsupyyntöön.

Tätä keskustelua hankaloittaa selvästi se, että ilmeisen monet lisääntyjät eivät juuri koskaan osallistu mihinkään tällaisiin illanviettoihin, ja ylipäätään sellainen luonteva "hauskanpito aikuisena ystävien kanssa" -moodi puuttuu. Tästä kertoo se, että esimerkitkin ovat tyyliin häistä ja 70-vuotisjuhlista. Itse korkeasti koulutettuna lapsettomana kaupunkilaisena kolmikymppisenä miehenä näen ystäviäni koko ajan milloin baarikierroksen, milloin lautapeli-illan, milloin brunssin merkeissä. -ap

Mä niin vihaan tälläsiä ihmisiä!! Meillä on eräs tuttava perhe, vanhemmat ja 5 lasta, 2-13v. Heitä ei kuulkaas tarvi edes kutsua kun välillä tulee viestiä että hei ollaan autolla liikenteessä nii aateltiin poiketa kahvilla!

Ja totta kai koko porukka istuu suoraan pöytään, niin ettei omakaan porukka mahdu (meillä 3 lasta, 10, 12 ja 15v) istumaan.

JA antakaas olla jos sattuvat ruoka-aikaan. Alkaa sohvalta kuulua "niii eipä mekään olla muuten syöty mitään aamupalan jälkeen, alkaiskos lapsilla olla nälkä". Pari kertaa ovat oikeasti istuttaneet omat kakaransa pöytään, eikä omalle porukalle ole jäänyt.

Nykyään vaan sanotaan ettei olla kotona tai on vieraita, ei tosiaan olla mikään ilmanen lounas/kahvilaravintola.

Mua ei kutsu kuin mun kaverit vaan, joten ei ole tuommosta ongelmaa.  

Lukematta koko ketjua: Tässä tuntuu olevan aika isoja eroja ihmisten välillä. Me asumme kaukana turvaverkoista, eikä esim. lapsenvahtia saa nopeasti. Kun kutsuja tulee esim. illanistujaisiin, kysymme aina keille ne on osoitettu sillä olemme huomanneet että osalle ihmisistä Matin kutsuminen = Matti + puoliso,  osalle Matti + puoliso + lapsi ja osalle vaan Matti. Etenkin jossain fb-kutsuissa tämä on hyvä tarkistaa, koska kaikki eivät ole esim. kaverinsa puolison fb-kavereita, joten nämä jäävät helposti kutsumatta vaikka olisivatkin tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Miksette ota lapsia työpaikalle mukaan, kun olette kerran yksi yksikkö? Tai lainaneuvotteluihin, tai poliisikuulusteluun tai minne ikinä? Ai niin, kun ette ole. Olette erillisiä ihmisiä, vaikka teillä onkin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne.

Oli meillä lapset mukana lainaneuvotteluissa. Piirsivät kiltisti paperille sillä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta me ollaan yksikkö. Ymmärrät tämän sitten kun itselläs on lapsia eli oot "lisääntyjä".

Kaltaisesi vanhemmat ovat malliesimerkki siitä, mitä tarkoitetaan kun sanotaan aivojen tulleen lapsiveden mukana ulos.

Näitä ei käytöstapoja omaavia aina valitettavasti löytyy.

Olimme viime kesänä häissä, joihin olin valmistanut hääparin pyynnöstä tarjottavia, morsian kun oli aika viimeisillään raskaana.

Me, jotka autoimme hääparia tarjottavien teossa luonnollisesti luotimme siihen osallistujamäärään, joka meille oli kerrottu.

Hääjuhlaan saapuikin sitten näitä äidin siskon aikuisia lapsia puolisoineen ja omine lapsineen.

Vierasmäärä lisääntyi parillakymmenellä alkuperäisiin kutsuttuihin nähden ja tämä aiheutti aika monen tarjottavan loppumisen.

Mielestäni typerää ja ajattelematonta käytöstä.

Tämän ihmistyypin edustajat eivät muuten koskaan ole korkeasti koulutettuja.

Meillä on kaks lasta ja mun mielestä on ihana käydä ilman lapsia välillä jossai. Välillä miehen kanssa kahdestaan tai sit yksi. Ihana jutella aikuisten juttuja ja olla vaan itsestään vastuussa. En muutenkaan tykkää ottaa lapsia mukaan paikkoihin missä alkoholinkäyttö voi olla runsasta esim. Jotkut juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiselta kantilta:

mitä ajattelee kutsuja, kun laittaa "ilman lapsia"-kutsun 2 kk:n ikäisen rintaruokinnassa olevan vauvan äidille? Ehkä ajattelee, että jee, tuo ei pääse varmasti, mutta onpahan nyt kutsuttu!

No, en sitten päässyt.

Ei esimerkiksi minulla ole aavistustakaan, ovatko kavereideni lapset rintaruokinnassa vai eivät, tai mitkä ovat ylipäätään kaksikuukautisen lapsen vanhemman mahdollisuudet päästä juhliin. En tiedä tuota vertaa lapsista, mutta eipä se ole kutsujan asia näitä asioita arvioida vaan kutsutun. Anteeksi joka tapauksessa, jos olen joskus loukannut sinua kutsumalla sinut mukaan hauskanpitoon! :D

Kyllä mä tiedän kavereitteni elämäntilanteet sentään sen verran tarkkaan, että osaan ihan aavistaa, vieläkö se imettää.  Etkö tosiaan tietäisi jos kaverisi olisi saanut lapsen kaks kuukautta sitten?

Meillä ei ainakaan ole saatavilla lapsenvahteja. Ei siis ole kumpaakaan mummolaa enää.. Vanhainkotiin ei voi lasta viedä hoitoon :D . Ei myöskään sitä serkun tyttöä, joka voisi naapurista kipaista paikalle lastenhoitoavuksi. Asumme Helsingissä, ja suku muualla.. Sellaista se vaan on. Jos haluamme mennä jonnekin ilman lapsia, niin joudumme palkkaamaan sitä varten jonkun MLL-hoitajan, ja se ei ole halpaa. Joskus harvoin toki tehdäänkin niin, mutta pari kertaa vuodessa vain. Ja silloin pitää olla ihan erityinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta me ollaan yksikkö. Ymmärrät tämän sitten kun itselläs on lapsia eli oot "lisääntyjä".

Eli lapsesi saadessa kutsun kaverinsa synttäreille menet sinne mukaan juhlimaan, kun kerta olette yksikkö? Niinpä, samalla tapaa aikuisten kutsut ovat henkilökohtaiset, ellei toisin mainita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan ole saatavilla lapsenvahteja. Ei siis ole kumpaakaan mummolaa enää.. Vanhainkotiin ei voi lasta viedä hoitoon :D . Ei myöskään sitä serkun tyttöä, joka voisi naapurista kipaista paikalle lastenhoitoavuksi. Asumme Helsingissä, ja suku muualla.. Sellaista se vaan on. Jos haluamme mennä jonnekin ilman lapsia, niin joudumme palkkaamaan sitä varten jonkun MLL-hoitajan, ja se ei ole halpaa. Joskus harvoin toki tehdäänkin niin, mutta pari kertaa vuodessa vain. Ja silloin pitää olla ihan erityinen syy.

Paitsi joo, sama jatkaa. Ei me kyllä lasten kanssa tungeta mihinkään aikuisten illanviettoihin. Eli me vaan joudutaan jättämään sitten kokonaan väliin. 

No yksikköperheet, menettekö te sinne lastenjuhliin leikkimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiselta kantilta:

mitä ajattelee kutsuja, kun laittaa "ilman lapsia"-kutsun 2 kk:n ikäisen rintaruokinnassa olevan vauvan äidille? Ehkä ajattelee, että jee, tuo ei pääse varmasti, mutta onpahan nyt kutsuttu!

No, en sitten päässyt.

Ei esimerkiksi minulla ole aavistustakaan, ovatko kavereideni lapset rintaruokinnassa vai eivät, tai mitkä ovat ylipäätään kaksikuukautisen lapsen vanhemman mahdollisuudet päästä juhliin. En tiedä tuota vertaa lapsista, mutta eipä se ole kutsujan asia näitä asioita arvioida vaan kutsutun. Anteeksi joka tapauksessa, jos olen joskus loukannut sinua kutsumalla sinut mukaan hauskanpitoon! :D

Kyllä mä tiedän kavereitteni elämäntilanteet sentään sen verran tarkkaan, että osaan ihan aavistaa, vieläkö se imettää.  Etkö tosiaan tietäisi jos kaverisi olisi saanut lapsen kaks kuukautta sitten?

Totta kai tietäisin, onko kaverini saanut lapsen vai ei, mutta en tietäisi, onko lapsi rinta- vai pulloruokinnassa (ovatko nuo edes oikeita termejä?) tai miten hyvin kaverini ylipäätään pääsee juhliin ja illanviettoihin ilman lasta. En lähde tuollaisia asioita arvailemaan, kun kutsumallahan sen saa selville.

Saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät tiedä tai ole kiinnostuneita lasten hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se niin mene että kun kutsutaan perheellinen ja jos on alaikäisiä lapsia niin he saattavat tulla myös koska samaan pakettiinhan lapset kuuluvat. Eriasia jos erikseen mainittu ettei lapsia.

Missä vaiheessa käy niin, että oma persoona katoaa täysin sinne lasten alle? Että ihminen ei ole enää oma persoonansa vaan vain äiti, joka ei pysty erottamaan itseään muista perheenjäsenistä.

Tietenkään kutsu ei koske koko perhettä, jos se on esitetty yhdelle henkilölle. Ihan samalla tavalla kun jos minut kutsutaan jonnekin, en automaattisesti oleta, että voin ottaa mieheni mukaan. Mikä, MIKÄ, saa ihmisen luulemaan, että se on noin?

Aivan käsittämätömtä minusta. Ettekö koskaan käy missään ilman lapsia?

Ei käydä. Meillä on lapset aina mukana. Ollaan tehty lapset sillä sillä ajatuksella että ovat meidän hoidettavia, eikä sillä että no kyllä nyt viikonloppu iltaisin voidaan ne pukata muille hoitoon että päästään juhlimaan. Juhlittiin ennen lapsia. Ei enää. Nykyään ollaan me perhe yhdessä.

Okei, jokainen tyylillään. Mutta itselle tulee mieleen, että joskus aikuistekin olis tervettä ottaa pieniä taukoja ja olla ihan vaan aikuisporukalla tai sitten keskenään. Eikö teillä ole mitään omaa parisuhdeaikaakaan puolison kanssa?