Vapaaehtoisesti lapseton! Suurin syy, miksi et halua lapsia?

Eli kaikki vastaukset ovat itsekkyys tai mt-ongelmat. Oli aika arvattavissa.

Ei löytynyt vaihtoehtoa.

Haluan että kukaan ei ole riippuvainen minusta. Ja haluan olla vapaa ja vastuussa vain itselleni.

Jos minua huvittaa töiden jälkeen lähteä kaupungille, leffaan tai vaikka yksille, tai sitten lähteä kesällä konserttiin tai matkoille, niin voin vaan lähteä ilman että järjestän ensin lapsenvahtia tai ilman että ilmoitan asiasta kenellekkään.

Voin nukkua vapaa-aamuna niin pitkään kuin haluan. Voin vaikka lojua telkkarin ääressä syömässä roskaruokaa koko päivän, tuntematta huonoa omatuntoa siitä että pitäisi touhuta lapsen kanssa.

Pidän kyllä lapsista kovin ja kavereiden lapsia voin mielelläni joskus vahtia tai viedä vaikka Linnanmäelle yms. Mutta pidän liikaa vapaudestani, halutakseni omaa lasta.

Nainen 32v

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei hanki lapsia, koska ei löydä kumppania, ei ole vapaaehtoisesti lapseton vaan olosuhteiden pakosta lapseton. Aivan eri asia.

JOS joskus luoja suo lapsen, se on silloin jos minulla on mies. Mies, jota rakastan ja joka sopii mulle. Isättömiä lapsia on jo maailma täynnä ja minä haluan jakaa kaiken mahdollisen puolison kanssa. Isän/äidin kaipuu ei lopu koskaan ja vanhemmilla on loppuelämän merkitys kaikessa. Huonoa en ota ja seurustele en vain koska pitää. 36-vuotiaana voi hyvinkin olla, etten synnytä koskaan mutta se ei elämääni pilaa. Nautin nytkin vapaalla ihanasta aamusta. En tule voivottele lapsettomuutta, pärjäisin yksinkin juu mutta lapselle en tee sitä temppua ettei isää ole alunperinkään kuvioissa. Nautin siitä mitä nyt on, ja olen vapaaehtoisesti lapseton loppuelämäni mikäli kohtalo sen takaa. Kaikki ei ole itsekkäästi tehtävissä vaan kaikella on tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Oma syyni puuttui listalta. Maailma ja oikeastaan kaiken olemassaolo on täysin järjetöntä ja ennen kaikkea täysin turhaa. En näe mitään syytä siihen, että yhtään kenenkään pitäisi syntyä. Ajatuskin uuden ihmisen tuomisesta tähän maailmaan on mielestäni absurdi. Ja ei, en ole masentunut, eikä minulla mene muutenkaan huonosti.

Sama täällä. Elämä ei vain ole mielestäni niin hyvää, että pitäisi välttämättä luoda uusi ihminen kokemaan se. Oma elämäni ei ole ollut varsinaisesti hyvää, mutta en ole masentunutkaan.

Kahdestakin syystä. Ensimmäinen ja painavampi syy on se, että suvussa on periytyviä sairauksia joita en omalle lapselle haluaisi. Toinen syy on se, että en erityisemmin välitä lapsista. Minulla on pieni kummityttö jolle ostan synttäri- ja joululahjat, mutta tapaamme vain harvoin. Toki tytön kanssa tavattaessa leikimme yhdessä jne, mutta todellinen syy kummina olemiseen on se, että olemme tytön äidin kanssa olleet ystäviä vuosikymmenet.

Lapsesta pitää ottaa vastuu ja jos lapsi sairastuu tai tulee rikollinen nisti yms en kestäisi sitä. En jaksa nähdä vaivaa asiadta m40v

Valitsin terveyssyyt muttei se oikein riittävästi kuvaa. Minun epäsuosittu mielipide on se ettei kaikkien pitäisi lisääntyä. Suurin syy on persoonallisuushäiriö, vaativa persoonallisuus. En yleensä ole vaativa ketään muuta kuin itseäni kohtaan, mutta puolison ja lapsien kanssa todennäköisesti olisin erittäin vaativa. Ajaisin kummatkin aivan loppuun. Lisäksi lapsuudessani tunteiden ilmaisu oli kiellettyä ja se vieläkin vuosien jälkeen tuntuu niin turhalta, en osaa pitää tunteiden tai heikkouden näyttämistä hyvänä asiana. Kovaäänisesti nauravat lapset saavat turhautumaan ja joka kerta kun stressaantuneena tulee vastaan itkevä lapsi, mietin miten kukaan jaksaa noin säälittävää ja avutonta rääkyjää. En kestä sitä että joku on riippuvainen minusta tai avoimesti heikko kuten lapset ovat. En jaksa avoimesti itkeviä tai ongelmistaan vuodattavia aikuisiakaan.

Tämän takia olen vapaaehtoisesti sinkku, olen hankkinut sterilisaation ja ihmissuhteiden sijaan minulla on pinnallisia tuttavuuksia. Elämän tärkein sisältö on tutkimustyö ja sen teen erinomaisen hyvin. Lapsia elämääni mahtuisi, mutta en niitä kyllä haluakaan. Tekisin enemmän vahinkoa kuin hyvää lisääntymällä.

Täydellinen mielenkiinnon puute asiaa kohtaan on syyni, lasten hankkiminen on jo ajatuksenakin ollut aina yhtä absurdi kuin vaikka ajatus "miksi et halua karjatilalliseksi?", "Miksi et halua harrastaa matonkudonta ja pitsinnypläystä?" Eli ei kiinnosta eikä huvita, lapsia en vihaa mutta en myöskään kaipaa vähääkään lasten seuraa enkä hoida kenenkään lapsia, en myöskään voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa jolla on lapsia tai sitten asuisimme eri osoitteissa ja en olisi hänen lastensa kanssa missään tekemisissä.

-vela 45

Nykymaailman tilanne. Tuntemamme maailma tulee loppumaan nopeahkosti.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini ei halua lapsia ja olen itse tahattomasti lapseton.

-mies, tahattomasti vela

Eli olet siis lapseton, et lapsivapaa (vela).

Velaus vaatii vapaaehtoisuuden. Sitä ei voi olla tahattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kahdestakin syystä. Ensimmäinen ja painavampi syy on se, että suvussa on periytyviä sairauksia joita en omalle lapselle haluaisi. Toinen syy on se, että en erityisemmin välitä lapsista. Minulla on pieni kummityttö jolle ostan synttäri- ja joululahjat, mutta tapaamme vain harvoin. Toki tytön kanssa tavattaessa leikimme yhdessä jne, mutta todellinen syy kummina olemiseen on se, että olemme tytön äidin kanssa olleet ystäviä vuosikymmenet.

Jouduit siis lahja-ansaan?

Geneettinen, periytyvä, sairaus oli mielestäni varsin pätevä syy pistää piuhat poikki

Ihmisillä on kaikenlaisia olettamuksia toisista. Minustakin luullaan olevan vapaaehtoisesti lapseton työnarkomaani.

Rahaa lapsettomuushoitoihin on palanut jo lähes 40 000€. Kelalta en ole saanut tukea. 

Olen lapseton koska elämässäni kaikkea muuta kiinnostavampaa. Perheenäitinä on kiinni kotitöissä, tiskausta, pyykkiä, siivousta liikaa. Elämälläni on muu tarkoitus kuin monotoninen kotityö. Elämä on tuolla ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton koska elämässäni kaikkea muuta kiinnostavampaa. Perheenäitinä on kiinni kotitöissä, tiskausta, pyykkiä, siivousta liikaa. Elämälläni on muu tarkoitus kuin monotoninen kotityö. Elämä on tuolla ulkona. 

Hyvä, että olet löytänyt elämään mielekästä sisältöä. Kaikki eivät sitä löydä ja paikkaavat sen "puutteen" epätoivoisesti jollain.

- synnytyspelko, erityisesti se tytöille ysärillä terveystiedon tunnilla näytetty "näin vauva syntyy ja väliliha repeää ja veri lentää"-värillinen VHS video. Jostain syystä poikien ei tarvinnut sitä katsoa.

- en pysty katsomaan jos aikuinen ihminen laittaa likaiset sormet suuhunsa. Tai poimii jotain maasta suuhun. Jos minun vastuulla oleva lapsi tekisi niin, saisin varmaan hermoromahduksen.

- ja arvostan sitä ettei kotonani kukaan huuda eikä kiukuttele. Iltaruuan ääressä vitttuileva teini löytäisi itsensä lastenkodista syömästä vähän kurjempaa ruokaa mitä meillä olisi ollut tarjolla.

Minulla on aina ollut ja on nytkin lemmikkejä, kissa jota rakastan yli kaiken. En vaan näe että se ihmislapsi mahtuisi elämääni.

Koirista on ihan riittävästi huolta ja murhetta vaikka rakkaita ovatkin. Lapsesta stressaisin varmasti vielä enemmän, jokainen tauti yms olisi sellainen että pelkäisin sen kuolevan siihen paikkaan. Suojelen itseäni siltä huolelta ja syntymätöntä lasta ylihuolehtivalta vanhemmalta.

Teen töitä lasten kanssa ja lapsista kyllä tykkään, pitkään halusin omiakin ja kipuilin paljon asian kanssa. Mulla ollut myös vakavia mt-ongelmia kuten monilla muillakin suvussa, eli ehkäpä alttius niihinkin on perinnöllistä sorttia. Se on myös omalta osaltaan vaikuttanut päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankkiminen ei parantaisi elämääni millään lailla. Jos aion käyttää johonkin 150 000 euroa ja tuhansia tunteja elämästäni, vastineeksi pitäisi saada jotakin pikkuisen parempaa kuin mitä vanhemmuudella on tarjota.

Ajattelet vähän oudosti, tottakai voi välillä olla rankkaa mutta " parempaa", kuin vanhemmuus, ei olekaan, silloin kun asiat menee oikein, mutta sitähän ei tiedä ellei ole isä tai äiti.

Minulla on yksi nuorena tehty lapsi, mutta se miksi ei ole enempää/miksi olisi pitänyt miettiä tarkemmin on sukupuolten välinen epäsuhta vastuussa. 

Juuri naureskelin kun luin iltalehden otsikon Sari hylkäsi lapsensa kun alkoi kyllästyttää, en lukenut juttua kun oli maksumuurin takana mutta otsikosta ja alusta sai sellaisen käsityksen että Sari teki aivan järkyttävän teon ja nyt lapsen elämä on pirstaleina ja hän on addikti. Hitsi soikoon! Miehet tekevät tuota jatkuvasti eikä siitä revitä mitään skandaaliotsikoita!  

Kelvottomat miehet. En halua asua miehen kanssa, joten en halua myöskään lisääntyä heidän kanssaan, enkä pakottaa lasta asumaan tällaisen kanssa.

Epähumaani lainsäädäntö missä pikkulapsi pakoettaan siittävän koiraan armoille emonsa sijaan. Sekä muut "sukupuolettomat" aivopierut, mitä vamma-suomi suoltaa.

Lisääntykää sukupuolettomasti. Mies-mies-pareina. Niin kauan kun ette tunnusta naisen ja lapsen erityisasemaa vaan leikitte sukupuoletomia niin tehtailkaa sitä jälkikasvua sukupuoleta sitten. Itse pidän pilluni visusti kiinni.