Voi jumaliste tota ukkoa!

Miesten ajatuksen juoksu on aika paljon erilaista kuin näisten. Se on hyvä sisäistää. Mies ei todennäköisesti ajattele asioita niin tunteella ja syvällisesti kuin sinä. Mieti hetki siltä kantilta, millainen miehesi tyypillinen päivä on käytännössä ja hänen näkökulmastaan?

Meillä oli vastaavanlainen kriisi suhteessa juuri vauvan ollessa reilu 6kk.. Minun mieheni arki oli sitä, että aamulla lähti töihin, 4 aikoja tuli kotiin, kotona vastassa sotkua, lasten häsellystä, kiukkuinen vaimo, jatkuvia pyyntöjä kehotuksia huomautuksia asioista... illalla nukkumaan ilman minkäänlaista huomiota tai kiitosta mistään..

Voi ajatella että "kyllä miehen pitää ymmärtää että tällaista se lapsiarki on" joo o.. mutta kun mies yleensä ajattelee sen kautta mitä konkreettisesti tapahtuu, eikä syvällisesti niiden kaikkien taustatekijöiden kautta.

Mieti itsesi miehen asemaan, miltä tuntuisi jos arkesi olisi kuvaamani laista.

Ymmärrän että olet tehnyt aloitteen kysymällä ja puhumalla, mutta miehet ei toimi noin..

Kukaan meistä ei voi muuttaa asioita muuten kuin omaa käytöstään muuttamalla.

Meillä minä tein sen muutoksen. Koska ei ole minulta pois, jos teen muutoksen itsessäni, parantaakseni parisuhdettani. Päinvastoin. Parisuhde ei ole kilpailu, vaan silloin kun toisella ei ole kykyä taistella parisuhteen puolesta, niin toinen taistelee senkin edestä.

Noh, muutos oli siis se, että ymmärsin oman käytökseni tylyyen, miestäni kohtaan huokuneen pettymyksen ja vähättelyn. Tajusin että merkityksettömistä asioista ei tarvitse nalkuttaa, kun ne eivät maailmaa kaada. Lopetin mieheni kontrolloinnin, ja aloin tukea hänen jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Annoin hänen mennä silloin kun halusi mennä, enkä vaatinut hellyyttä tai huomiota itselleni. Kiitin ja kehuin kun jaksaa käydä töissä jne.

Ei mennyt kuin muutama päivä, kun käytökseni antoi tuplasti takaisin. Mies halusi tulla lähelleni, viereeni istumaan, halaili ja oli hyväntuulinen. Alkoi auttamaan kotona ja lasten kanssa.

Joskus kannattaa vain katsoa peiliin.

Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten ajatuksen juoksu on aika paljon erilaista kuin näisten. Se on hyvä sisäistää. Mies ei todennäköisesti ajattele asioita niin tunteella ja syvällisesti kuin sinä. Mieti hetki siltä kantilta, millainen miehesi tyypillinen päivä on käytännössä ja hänen näkökulmastaan?

Meillä oli vastaavanlainen kriisi suhteessa juuri vauvan ollessa reilu 6kk.. Minun mieheni arki oli sitä, että aamulla lähti töihin, 4 aikoja tuli kotiin, kotona vastassa sotkua, lasten häsellystä, kiukkuinen vaimo, jatkuvia pyyntöjä kehotuksia huomautuksia asioista... illalla nukkumaan ilman minkäänlaista huomiota tai kiitosta mistään..

Voi ajatella että "kyllä miehen pitää ymmärtää että tällaista se lapsiarki on" joo o.. mutta kun mies yleensä ajattelee sen kautta mitä konkreettisesti tapahtuu, eikä syvällisesti niiden kaikkien taustatekijöiden kautta.

Mieti itsesi miehen asemaan, miltä tuntuisi jos arkesi olisi kuvaamani laista.

Ymmärrän että olet tehnyt aloitteen kysymällä ja puhumalla, mutta miehet ei toimi noin..

Kukaan meistä ei voi muuttaa asioita muuten kuin omaa käytöstään muuttamalla.

Meillä minä tein sen muutoksen. Koska ei ole minulta pois, jos teen muutoksen itsessäni, parantaakseni parisuhdettani. Päinvastoin. Parisuhde ei ole kilpailu, vaan silloin kun toisella ei ole kykyä taistella parisuhteen puolesta, niin toinen taistelee senkin edestä.

Noh, muutos oli siis se, että ymmärsin oman käytökseni tylyyen, miestäni kohtaan huokuneen pettymyksen ja vähättelyn. Tajusin että merkityksettömistä asioista ei tarvitse nalkuttaa, kun ne eivät maailmaa kaada. Lopetin mieheni kontrolloinnin, ja aloin tukea hänen jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Annoin hänen mennä silloin kun halusi mennä, enkä vaatinut hellyyttä tai huomiota itselleni. Kiitin ja kehuin kun jaksaa käydä töissä jne.

Ei mennyt kuin muutama päivä, kun käytökseni antoi tuplasti takaisin. Mies halusi tulla lähelleni, viereeni istumaan, halaili ja oli hyväntuulinen. Alkoi auttamaan kotona ja lasten kanssa.

Joskus kannattaa vain katsoa peiliin.

Näin meillä.

Mä olen jo muutama vuosi sitten lakannut nalkuttamasta (jos ei kerran kun pyydän tee jotain, teen itse), saa mennä niin kuin haluaa (mistä johtuen on kaikki illat ja vkl omissa menoissaan). Lapset kinastelee keskenään, sitä ei mies jaksa kuunnella ollenkaan. Koti pääosin siistinä ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Olen aikanaan myös ottanut tavakseni miestä kehua, mutta vastakaikua ei tullut.

Lähinnä itse koen olevani miehelle kotiapulainen ja elävä pumpattava Barbara. Hellyyttä en ole enää vaatinut, kun en sitä kuitenkaan saa. Ja olen usein yrittänyt selittää, että jos hellyyttä saisin silloin tällöin, niin varmasti innostuisin makuuhuoneen puolellakin erilailla. Nyt vaan kun saan viimeisen lapsen nukkumaan 21 aikaan ja olen koko päivän kuunnellut kinastelua, en halua itsekkään mitään muuta kuin vetäytyä nukkumaan. Meillä aamut alkaa klo 5 aikaan kun nuorimmainen herää.

Herätä mies syöttämään vauvaa ja vonkaa sitten vielä päälle itse kun vauva on nukahtanut syönnin jälkeen uudestaan ainakin tunnin etkä päästä helpolla. Mies on varmasti todella virkeä aamulla kun on saanut nukkua yönsä kunnolla :D

Vierailija kirjoitti:

ap_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö aikuiset ihmiset osaa puhua enää mistään ja sopia yhteisiä pelisääntöjä ennen lasten hankintaa?

Avaa suusi hyvä ihminen ja puhu. Mutta älä nalkuttavaan ja syyllistävään sävyyn kumminkaan

Kyllä meillä on puhuttu ja usein. Oltiin joskus erossakin juuri samojen asioiden takia. Muuttua lupasi, mutta tuntuu taas että mies on yhtenä lapsena muiden lisäksi. Ensimmäisestä lapsesta nyt kuitenkin jo kauan, mies ei noin kylmä mua kohtaan ole aina ollut. Halausta, silitystä, suukkoa en saa ikinä. Jos itse yritän kainaloon yms mennä, ilme ja kavahdus kertoo kyllä mitä asiasta on mieltä. Suukon saatan saada jos oikein kinuan, sekin samanlainen pusu kuin lapsille.

Klassikkokysymys: Oletko varma, ettei saa hellyyttä ja vähän muutakin näissä "harrastuspiireissä"?

Olen joo varma. Harrastustoiminta niin likellä kotia, että tietäisin jos jotain olisi meneillään.

Miksi ne lapset kinastelee koko ajan? Ei meillä lapset kinastele.. eivät ole ikinä sellaista mallia saaneet ja muutenkin on opetettu taaperosta asti odottamaan vuoroa ja ottamaan toiset huomioon..

Taidatte kuitenkin miehen kanssa kinata kun sellaisen toimintamallin on lapsetkin oppineet..

ap_ kirjoitti:

Anteeksi kirjoitusvirheet. Kännykkä.

Vauva valvottaa.

Ei auta kotihommissa.

Ja ketuttaa koko mies.

Kyllä tuo  on ihan oikea syy erota. Halusiko mies noin monta lasta? Oliko samanlaista käytöstä jo  ennen tätä viimeisintä lasta?

Vierailija kirjoitti:

ap_ kirjoitti:

Anteeksi kirjoitusvirheet. Kännykkä.

Vauva valvottaa.

Ei auta kotihommissa.

Ja ketuttaa koko mies.

Kyllä tuo  on ihan oikea syy erota. Halusiko mies noin monta lasta? Oliko samanlaista käytöstä jo  ennen tätä viimeisintä lasta?

Ei halunnut näin montaa. Viimeisin on ehkäisyn pettämisen tulos. Mutta ei kyllä siinä vaiheessa edes vihjannut abortista. Tiedän, että varmaan siinäkin syynsä. Nyt en enää itsekkään lisää halua, itsestään kun kaikki nämä hoitaa, niin alkaa olla välillä jaksamisen äärirajoilla. Taannoin mies oli lomalla, muutaman kerran pyysin, että olisi hoitanut yöheräämiset, olisin mennyt sohvalle tai edes aamulla noussut tuon aamukukkujan kanssa puurolle. Mutta mitään ei tapahtunut ja siinä taas huomasin, miten paljon kunnioittaa minua tai mun jaksamisesta on kiinnostunut.

No, oikeastaan kun tätä itselleenkin tässä samalla avaa, niin huomaa, miten huonolla tolalla meidän asiat on.

Ei teillä ole mitään parisuhdetta, ei perhe-elämää eikä lapsilla isää jos mies on päivät töissä ja kaikki illat ja viikonloput omissa menoissaan.

Miksi ap suostut tähän paskaan? Mies elää kuin lapseton sinkku.

Minä ottaisin eron jos kerran asioista on jo puhuttu ja mikään ei muutu. Olet jo käytännössä yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne lapset kinastelee koko ajan? Ei meillä lapset kinastele.. eivät ole ikinä sellaista mallia saaneet ja muutenkin on opetettu taaperosta asti odottamaan vuoroa ja ottamaan toiset huomioon..

Taidatte kuitenkin miehen kanssa kinata kun sellaisen toimintamallin on lapsetkin oppineet..

Meillä vanhin on murrosiässä ja kokee vahvoja tunnekuohuja, jotka purkaa pienempiin ärsyttämällä yms. Ja nehän antaa samalla mitalla takaisin -kinaaminen jatkuu. Jos hyviä vinkkejä tuohon, otan mielellään vastaan. Ja osaa ne nyt joskus olla fiksustikkin.

No hyvä ap jos tänne kirjoittaminen avaa silmäsi ja pistää sinut miettimään mitä SINÄ haluat ja missä jamassa tiedän liitto oikeasti on.

Joskus luen ihan ihmeissäni näitä tarinoita täällä...eletään kuitenkin vuotta 2017 ja silti osa naisista elää erittäin epätasa-arvoisissa suhteissa. Miehillä on kaikki edut ja naisilla vain velvollisuuksia.

Ei ole liikaa vaadittu murkulta olla ärsyttämättä pienempiä ja kinaamatta turhia.

Ihan sama vaikka kuohuu niin ei se ole pikkusisarusten vika. Murkulta voi jo vaatia asioita.

Mutta vaikuttaa siltä että ap vaimona ja äitinä ei osaa/uskalla vaatia mieheltään ja murkultaan edes normaalia käytöstä tai toimintaa ja molemmat tekee mitä lystää. Kunnioitus ansaitaan eli nyt opettelet pitämään puolesi. Sitä saa mitä tilaa!

No tuo homma nyt ei vaan enää toimi joten vaadi muutosta tai eroa.

Kun lapset nukkuu niin istuta mies pöydän ääreen ja kerro että sinä et jaksa enää.

Laita etukäteen paperille ylös mitä muutosta haluat ja kerro ne miehelle rauhallisen asiallisesti.

Älä syyttele äläkä itke.

Kysyt suoraan onko mies valmis muutoksiin ja mitä mies haluaa. Sitten teette yhteisen suunnitelman tulevaisuudesta niin että molemmat saa omaa aikaa ja lapsilla on sekä äiti että isä. Ja mies osallistuu myös kotihommiin. Ja muutos alkaa HETI!

Jos miestä ei kiinnosta tai suuttuu niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero tai nykyelämän jatkaminen mutta ilman valitusta ja katkeruutta...koska se on oma valinta. Erolla ei uhkailla turhaan vaan siihen pitää oikeasti olla valmis.

Puhu sille. Onko se noin vaikeaa? Kannattaa erota, jos on noin paska suhde, et ei osata suuta avata. Lyöt nyrkkiä pöytään, että kyllä seksi kiinnostaisi, jos joku olisi jakamassa taakan. Sano, että olet vihainen ja pettynyt.

Kukaan ei luovu saavutetuista eduista ellei ole ihan pakko!

Tules ap joskus kertomaan kuinka kävi. Alkoiko mies osallistua perhe-elämään vai tuliko ero.

Monesti sitä jää miettimään kuinkahan tuokin parin elämä järjestyi.

Nyt kaikki jotka ovat käyneet av:lla valittamassa puolisosta kertokaa tuliko muutos ja millainen!

Tää on niin kulunut provo, HUUTONAURUA

Tänään meinasin kirjoittaa kirjeen, minkä saa lukea. Saa rauhassa miettiä, ettei mee riitelyks jos yritetään puhua. On tässä varmaan aika monta solmua mitkä pitäisi saada selvitettyä, jos halutaan olla perheenä. Sama mykkäkoulu jatkuu ja mua ahistaa aika kovin koko tilanne.

No kirjoititko? Miten kävi? 😮

Turhautunut kirjoitti:

Mä en enää ymmärrä. Mies pitää taas mykkäkoulua, edellisestäkään ei kauaa ole. Tämä alkoi siitä, kun halusin eräänä iltana alkaa nukkumaan enkä jaksanut seksiä. Meillä vauva valloittaa ja yöheräilyt on kaikki mun kontolla ollut aina (vauva nyt 10,5kk).

Läheisyyttä ei ole minkäänlaista, muulloin kuin silloin kun on seksiä vailla. Tulee hieman lääppimään, ei hellästi.

Ei auta köyhimmissä tai lasten kanssa. Paitsi jos erikseen pyytelen jotain tekemään. Oma aloitteisesti ei mitään.

Musta vaan tuntuu aina vahvemmin, että mä en tästä suhteesta saa mitään itse. Mies hoidettavana lasten lisäksi ilman mitään hyötyä hänestä mulle.

Kotiin tulee iltaisin 20-22 aikaan, jolloin luonnollisesti lasten iltahommat jo hoidettu. Yhdessä perheenä tai kahdestaan ei tehdä ikinä mitään, vaikka itse tai lapset pyytää.

Ei oikeaa syytä erota... Juurihan luettelit kaikki syyt, miksi pitäisi laittaa kattilat jakoon. Haluatko, että lapsesi saattaisivat joskus käyttäytyä isänsä lailla?! Lapset oppivat esimerkistä ja mikä onkaan tärkein roolimalli lapselle kuin oma vanhempi... Ei voi näin ulkopuolisena tuon tekstin perusteella ymmärtää sua ap, en yhtään. Vahingoitat itseäsi ja lapsiasi, tee siitä johtopäätös.

Alkaa olla mun mitta täynnä tätä. Mutta en halua erotakkaan, ei ole ns. oikeaa syytä. Omat itsekkäät syyt vain. Nyt siis jo viikon pitänyt mykkäkoulua asiasta. Eikä kyllä seksiinkään mitään aloitetta tai esileikkiä tee, odottaa vain että väsyneenä innostuisin vielä hyökkäämään kimppuun. Vuosi ilman kokonaista yötä alkaa vaatia veronsa.

Kertokaa nyt mielipiteitä ja järkeviä suunnitelmia. En mä halua mennä anteeks pyytelemään, ku en mä tässä tilanteessa koe tehneeni mitään väärää. Voi helkutti ku kehittää koko mies.

Ugh. Olen puhunut ja saanut purettua tätä paskaa johonkin.

Jahas kaikki lainaukset menee minne sattuu. Hienoa toimintaa taas ylläpitäjältä.