Voi jumaliste tota ukkoa!
Mä en enää ymmärrä. Mies pitää taas mykkäkoulua, edellisestäkään ei kauaa ole. Tämä alkoi siitä, kun halusin eräänä iltana alkaa nukkumaan enkä jaksanut seksiä. Meillä vauva valloittaa ja yöheräilyt on kaikki mun kontolla ollut aina (vauva nyt 10,5kk).
Läheisyyttä ei ole minkäänlaista, muulloin kuin silloin kun on seksiä vailla. Tulee hieman lääppimään, ei hellästi.
Ei auta köyhimmissä tai lasten kanssa. Paitsi jos erikseen pyytelen jotain tekemään. Oma aloitteisesti ei mitään.
Musta vaan tuntuu aina vahvemmin, että mä en tästä suhteesta saa mitään itse. Mies hoidettavana lasten lisäksi ilman mitään hyötyä hänestä mulle.
Kotiin tulee iltaisin 20-22 aikaan, jolloin luonnollisesti lasten iltahommat jo hoidettu. Yhdessä perheenä tai kahdestaan ei tehdä ikinä mitään, vaikka itse tai lapset pyytää.
Alkaa olla mun mitta täynnä tätä. Mutta en halua erotakkaan, ei ole ns. oikeaa syytä. Omat itsekkäät syyt vain. Nyt siis jo viikon pitänyt mykkäkoulua asiasta. Eikä kyllä seksiinkään mitään aloitetta tai esileikkiä tee, odottaa vain että väsyneenä innostuisin vielä hyökkäämään kimppuun. Vuosi ilman kokonaista yötä alkaa vaatia veronsa.
Kertokaa nyt mielipiteitä ja järkeviä suunnitelmia. En mä halua mennä anteeks pyytelemään, ku en mä tässä tilanteessa koe tehneeni mitään väärää. Voi helkutti ku kehittää koko mies.
Ugh. Olen puhunut ja saanut purettua tätä paskaa johonkin.
Kommentit (50)
Jaahas. On varmasti jo lukenut kirjeen (mihin siis kirjoitin miltä musta tuntuu ja mitä haluan/ tarvitsen& ehdotus mennä jonnekkin ulkopuoliselle juttelemaan). Mutta; sanaakaan ei oo sanonu mulle, lapsetkin jo nukkumassa. Kaippa mä oottelen, haluaako asioista jutella vai jatkaa mökötystä... Huoh.
Haki vaan peiton makuuhuoneesta sanomatta mitään ja meni sohvalle nukkumaan. Pitäiskö mun nyt vielä yrittää illalla sopua, vai odotanko milloin rupeaa puhumaan? Alkaa tympäisemään ihan kunnolla.
En käsitä näitä ohjeita. Ihmetellään, kun ei ole keskustellut mykkäkoulua pitävän kanssa.
Niinpä niin.
Kuinka olisi suora ja rehellinen puhe? Usein tuollaiset ikävät jännitteet ja puhumattomuus johtavat eroon, vaikkei olisikaan "oikeaa syytä". Sinä koet, ettei mies ota sinun väsymystäsi huomioon, ja mies kokee, ettei hän kiinnosta sinua.
Ap, miten kävi? Ootteko vieläkään puhuneet?
Ahdistavia nämä tarinat kun mies käyttäytyy kuin lapsi ja kaikki on naisen niskoilla. Jäätävään tilanteeseen ihmiset joutuukin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten kävi? Ootteko vieläkään puhuneet?
No v*tut mitään oo vieläkään sanonu. Kirjeen on lukenu, kävin vielä ite lukemassa sen uudestaan läpi, et oliko siinä jotain loukkaavaa. Mut ei siinä ollu ku mun tuntemuksia meidän suhteesta ja toive saada asiat selväksi. Siis ihan pakolliset lastenhoito yms jutut muutamalla sanalla puhutaan, mut siihen se jää. On mullakin jo ärsytys noussu sen verran korkealle, et en halua mennä sovintoa uudelleen yrittämään. Tietää kuitenkin et odotan sitä, et hän tulee puhumaan kun haluaa.
Vai pitäiskö mun mennä juttelemaan?
Niin ja tänään päivällä yritin alkaa puhumaan yleisiä asioita, mut en kyllä vastakaikua saanut jutustelulle.
Kirjoitin, ei oo vielä kotiutunut ja siten lukenut. Jospa huomenna olisi lukenut, nähdään johtaako keskusteluun.