Oli taas pakko tulla nopeasti vanhempien luota takaisin kotiin :(

Tarkoitus oli että olisin ollut siellä useamman tunnin, mutta jo siinä 1,5-2h jälkeen tuli mitta täyteen. En vaan jaksa niitä, en jaksa. Käyn siellä nykyisin enää harvoin ja tässä se syy tuleekin: Ei yhtään positiivista sanaa, pelkkää negatiivista juttua kokoajan. Sain kuulla taas miten naapuri on idiootti ja kaikki on muutenkin perseestä, elämä on perseestä jne. Ei tuollaista jaksa kuunnella. Eivät edes keskenään tunnu kykenevän fiksuun jutteluun, kun aina se on sitä kuittailua toiselle että: "käytä päätäs", "et sä taas mitään mistään tiedä", "et sä tuotakaan osaa"

Se on aivan älyttömän puuduttavaa kuunnella pelkkiä negatiivisia asioita kokoajan. Oma hyvä fiilis laskee samantien kun joudut "paskakaivoksi" jolle saa valittaa kaikki maailman asiat. Täytyy sanoa että mua alkaa ahdistaa ihan älyttömästi.

Sitten vielä sanotaan että tule sen miehekkees kanssa joskus käymään. No en varmana tule! Pitäiskö se tuoda sinne kuuntelemaan jotain valitusta paskasta elämästä? Hyvin todennäköisesti siinä alettaisiin myös kaivamaan kaikkia mun elämän mokia esiin ja puimaan niitä kovaan ääneen. Ei kiitos. Muutenkaan vanhempia ei juurikaan kiinnosta mun seura. Äiti vähän jotain juttelee mutta isä istuu tietokoneella. Joskus se tulee olkkariin valittamaan jotain asioita ja menee sit taas pelaamaan pasianssia koneelle.

Joskus tää oli vielä harvinaista, mutta nyt viimeisen 2-3 vuoden ajan tää negatiivisuus ja valitus on ollut lähes jatkuvaa. Mistään asiasta ei nähdä hyviä puolia vaan kaikki on aina sitä paskaa. Tuntuu etteivät he ole enää koskaan hyvällä fiiliksellä.