Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä normaalia?
24.04.2017 |
Rakas mummoni menehtyi eilen sairaalassa, enkä ole vielä toipunut järkytyksestä. Tänään olimme katselemassa hänelle arkkua ja kotimatkalla olin näkevinäni mummon pyöräilemässä, mutta siskoni ei nähnyt mitään kun kysyin häneltä. Onko tämä ihan normaalia surressa vai olenko tulossa hulluksi?
Kommentit (36)
Ei ole ollut mitään mielenterveysongelmia ikinä. En usko tämänkään mihinkään sellaiseen viittaavan, ainakaan enää näiden vastausten jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se olisi enemmänkin mielenterveysongelmainen jolta kuolisi läheinen ja se ei tuntuisi missään.On tervettä reagoida suruun ja menetykseen.Kaikki nuo epäuskon tunteet kuuluu asiaan.
En ole nukkunut juuri lainkaan moneen päivään tämän takia. Torstaina mummon jouduttua sairaalaan en kyennyt nukkumaan lainkaan, enkä ole sen jälkeen nukkunut kuin korkeintaan pari tuntia yössä. :( Onkohan mun mahdollista saada tähän jotain apua vaikka koulun terkkarilta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkkari auttaa varmasti mielellään näissä asioissa.
Löysin tämän keskustelun vasta nyt. Otan osaa, läheisen menetys on aina raskasta. Uniongelmaan dn osaa sanoa oikein mitään, mutta suosittelen kyllä käymään terveydenhoitajan juttusilla jos asia vaivaa. Ehkä saat sieltä myös muuta apua, kuten ajan koulupsykologille. Tuo on normaalia kun on suru, että näkee tuollaisia "näkyjä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unilääkkeitä tuskin saa tuollaisen takia?
Et ole hullu. Jotkut vaan näkevät tuollaisia ja se on tavallaan ehkä sellaista toiveajattelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen kokemus löytyy täältä! Luulen tuon olevan aika yleistä, mutta jos asia vaivaa niin käy vaikka kuraattorilla juttelemassa, hänellä on vaitiolovelvollisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uniongelmaan saa apua terveydenhoitajalta.
Jos se oli joku joka vaan näytti samalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minusta normaalia, kun hyvin läheinen ukki menehtyi, näin kaupungilla samalla tavalla kävelevän (käveli hieman kynkkästen, koska jalkavaiva) ja vaateukseltaan samantyylisen vanhan miehen kävelemässä ja luulin häntä ukikseni. Suru oli suuri ja vieläkin välillä ikävöin ukkia, oli hän kuitenkin hyvin rakas minulle.
Alue: Aihe vapaa
On normaalia.Menetys on niin suuri että mieli pystyy ottamaan sen pikkuhiljaa.Siskon ex-mies kuoli yllättäen ja vaikka miten järjellä ymmärsin että hän on kuollut niin näin hänet lenkkeilemässä ja ajattelin että eihän se ookkaan kuollu.Se on sellasta toiveajattelua ja tuntui koko ajan että tää on vaan pahaa unta josta kohta herään.