Kertokaa ällistyttävimmät kokemuksenne patologistenvalehtelijoiden kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuossa kyse patologisesta valehtelusta, jos kyseessä oli lapsi. 

Henkilö on edelleen kova sepittämään tarinoita, emme ole enää tekemisissä mutta meillä on yhteisiä ystäviä jotka ovat kertoneet että milloin hänellä on loma osake Ranskaan ja milloin Espanjassa. Oikeasti hänellä ei ole yhtään maallista omaisuutta, velkaa vain

Koita nyt ymmärtää, että silloin oli lapsi = todennäköisesti ei patologinen valehtelija ainakaan SILLOIN, vaikka nyt aikuisena sepittelisikin asioita.

Kyllä lapsissakin on sellaisia jotka sepittävät juttuja suut ja silmät täyteen. Yksi tuttu lapsi (12 v) mm. kertoo kuinka lomalla kävi sukellusveneellä katsomassa Titanicia ja että heillä on lemmikkinä 2 metriä pitkä varaani. Tosiasiassa olivat lomalla mökillä ja lemmikkeinä on akvaariokaloja.

Tottakai voi sepittää. Aloittaja kuitenkin puhui nimenomaan patologisesta valehtelusta.

Suurin osa näistä jatkuvasti valehtelevista aikuisista on kyllä ollut samanlainen paskanpuhuja jo lapsena.

Lapsi ei ymmärrä ja plaa plaa ja mitään ei tehdä ja valehteleva hirviö on sitten loppuelämänsä.

Ei se valehtelu ala NAPS vaan aikuisena vaan nämä ihmiset valehtelevat ja liiottelevat jo lapsena. Luonnehäiriö/vika!

Joskus noin useampia vuosia sitten kun olin 11. Kaverini usein kertoi, että hänellä on ties mitä tautia. Näistä mieleenjäävin oli se, kun olimme pyöräilemässä ja hänen polkupyörästään irtosi ketjut, ja hän kertoi, että hänellä on sellainen tauti että jos hänellä menee yhtään ruostetta haavoihin, hän kuolee. Kädessä oli pieni haava, joten minä tietenkin hyväuskoisena laitoin monestikin sitten ne ketjut paikalleen. Kerran oltiin heillä, ja hän nosti ulkona jonkun ruosteisen metallikepin sivuun. Kysyin, että mitenkäs se tauti kun sulla on haavakin kädessä. "Öhh, ei se tule kepeistä." Siinä vaiheessa jo sanoin, että älä yritä kusettaa, ei sulla mitään tautia ole. Yritti se vielä uskotella mutta enää en mennyt halpaan. Jossain nettipalvelussa myös esiintyi minulle viesteissä serkkunani, ja jutut olivat luokkaa "mäkin oon ruvennu käyttämään farkkuja koulussa ja meikkaamaan, sunkin pitäis" jne. Jäi tästäkin kiinni, kun kysyin serkkuni äidin nimeä, ja hän sanoi täysin väärän nimen. Nykyään jutut vieläkin kuulemani mukaan samanlaisia, mutta enää en ole hänen kanssaan tekemisissä. Asuimme nimittäin maalla, ja kun meidän perheemme muutti kaupunkiin, halusi hän jatkuvasti meille yökylään. Jo ensimmäisellä kerralla se meni siihen, että hän meni toiselle kaverilleen yöksi ja minä istuin yksin kotona tajuamassa että olen vain pääsykeino kaupunkiin. Tuota en pitkään katsellut, ja hän kävikin meillä kylässä ehkä kolmesti. Sitten sanoin suorat sanat, ja sen jälkeen emme ole puhuneet.