Pysähdyttekö koskaan miettimään, kuinka jokin tapahtuma on muuttanut elämänne suunnan?

Minulla on samantapainen kokemus, jossa hyvin nuorena taivuin laittamaan nimeni paperiin, johon sisältyneet taloudelliset riskit realisoituivat joskus vuosikymmentä myöhemmin. Koko tämän ajan olen tuntenut, että en voi kontrolloida elämääni vaan elän sitä toisen ihmisen tarpeita varten. Se vaikutti minuun paljon pahemmin kuin menetetty rahasumma. 

Vierailija kirjoitti:

Tai, jos asiat olivatkin menneet niin kuin miltä joskus näytti, niin missä olisit nyt? Itse erehdyin takaajaksi tädilleni kun olin 24 vuotias. Hänen velkansa kaatui minun niskaani 3 vuotta myöhemmin. Täti vain porskutti omistusasunnossaan, ilman aikomustakaan osallistua maksamiseen. Mietin usein, että miten asiat olisivat, jos en olisi ollut 15 vuoden velkahelvetissä.

Törkeää toimintaa tädiltäsi pyytää sinua takaamaan laina. Ei varmaan ollut tarkoituskaan maksaa sitä takaisin.

Tietysti. Kaksikymppisenä seurustelin miehen kanssa, jolta sain parantumattoman sukupuolitaudin. Seurustelukuvioni olisivat varmasti täysin toisenlaiset ilman tuota ja paksun nahan kasvattamista sen hyväksymiseen, että kaikki miehet eivät minua tuon vuoksi halua. Onneksi voin puhua huonosta kokemuksestani ja antaa tukea muille saman kokeneille.

Tapasin mieheni viisi vuotta sitten reppureissaajahostellissa. Asuttiin eri maissa ja kumpikaan ei halunnut muuttaa toisen asuinmaahan. Vuoden kaukosuhteen jälkeen muutettiin miehen työtarjouksen perässä Lähi-itään ja nyt asutaan Afrikassa. Ihan hullua ajatella, kuinka se, että osuttiin samaan hostelliin samaan aikaan, muutti elämää niin paljon.

Ihan järkyttäviä nuo takaajien kohtalot. Meilläkin liippasi läheltä. Miehen työkaveri pyysi takausta kymppitonnin (markan) lainaan ja hölmö mies suostui. Muutamaa kuukautta myöhemmin pankista ilmoitettiin, että lainasta on yksi erä erääntynyt. Onneksi työkaveri maksoi kuitenkin lainan pois ajallaan. Tuohon aikaan pankit teki niinkin, että jos takaaja oli laittanut nimensä pieneen lainaan, samaa takausta vastaan voitiin myöntää lisää velkaa ilman, että takaajille siitä ilmoitettiin.

Pari vuotta aiemmin 90-luvun alussa oma työpaikka meni lamassa ja siitä tuli iso kupru meidän elämään. Myöhemmissä työpaikoissa jos kuulin, että talossa alkaa yt:t, jouduin menemään vessaan oksentamaan, niin paha olo niiden kuulemisista tuli.