Lue keskustelun säännöt.
Mies räyhää ja kiukuttelee kun sain kuulla isäni kuolemasta???
23.04.2017 |
Sain eilen suru-uutisen että isäni löytyi menehtyneenä. Kamala juttu kaikenkaikkiaan esim tunnistus vaikeaa ymym.
Mutta mun miehellä ei ole empatiakykyä näköjään lainkaan 😢huutaa, paiskoo, räyhää, ei löydä sukkia, kaikki päin v*ttua, huutaa mulle ja huutaa pojalle. Soitti omalle äidilleen kuolemasta näin; Hautajaiset tulossa, no (nimi) kuoli, jaa mutta mitä yllättävää tässä paskassa on ja se oli siinä.
Mä en uskalla tulla makkarista pois, kävelee päin tahallaan ja hyvin suurieleisesti aloitti tupakoinnin vuosien jälkeen nyt tänään. Ja sekin vittupaskaelämän takia. Poika itkee omassa huoneessaan. En kehtaa puhua kellekkään läheiselle ja huomenna olis lääkäri mutten kehtaa sillekkään puhua.
Sureeko mies tolla tavalla vai enkö minä saa olla "heikko"? 😢😢
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jaksat tollasta käytöstä katella? Miksi et käytä järkeä toihan on ihan järjetöntä. Ei kukaan käyttäydy tolleen kuin huomiokipeät
Vierailija kirjoitti:
Lapsiraukka. Millaisen kuvan hän saa normaalista tunne-elämästä:
* Isällä ei ole tippaakaan empatiaa, vaan hän räyhää menetyksen uhrille
* Äiti piilottelee eikä uskalla ilmaista tunteitaan
Lapsella ei ole tuossa mitään jakoja kasvaa normaaliksi. Hän ei opi miten surua tunnetaan ja ilmaistaan, saatika mitä on empatia. Lapsikin on kokenut menetyksen, eikä varmasti tuossa tilanteessa osaa/uskalla sitä surra.
Tiedän miten kauheaa tuo on lapsen näkökulmasta; minulle ukkini kuolemasta ilmoitettiin jättämällä lappu pöydälle. Ainoa mitä asiasta puhuttiin oli "et sä varmaan halua hautajaisiin, kun pitäis mennä bussilla". En tiennyt miten surra, enkä uskaltanut, kun asia vaiettiin täysin. Voin kuulkaa kertoa, että tunne-elämäni ja etenkään tunteiden ilmaisu ei ole vieläkään, lähes nelikymppisenä, lähelläkään normaalia.
Jos sinä ap tippaakaan välität lapsestasi, sinä pelastaisit hänet tuosta ilmapiiristä. Lapsesi aikuisena tietää että isänsä on hullu, mutta sinua hän halveksii - sinä olet näennäisesti normaali, mutta jätät lapsesi hullun armoille.
Minä halveksin jo nyt, kun ap ei ole lähtenyt tuon miehen luota. Ei edes pojan takia.
"kävelee päin tahallaan"
Tota mä en sietäisi edes paavilta.
Mitä kaikkea oleellista aloittaja jättää taas palstamammojen tuttuun tyyliin kertomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän tämäkin tarina päättyi? Tuliko ap järkiinsä, ja jätti ukon räyhäämään yksikseen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea oleellista aloittaja jättää taas palstamammojen tuttuun tyyliin kertomatta?
Mikä oleellinen sinusta oikeuttaisi noin sairaaseen käytökseen?
Lapsiraukka. Millaisen kuvan hän saa normaalista tunne-elämästä:
* Isällä ei ole tippaakaan empatiaa, vaan hän räyhää menetyksen uhrille
* Äiti piilottelee eikä uskalla ilmaista tunteitaan
Lapsella ei ole tuossa mitään jakoja kasvaa normaaliksi. Hän ei opi miten surua tunnetaan ja ilmaistaan, saatika mitä on empatia. Lapsikin on kokenut menetyksen, eikä varmasti tuossa tilanteessa osaa/uskalla sitä surra.
Tiedän miten kauheaa tuo on lapsen näkökulmasta; minulle ukkini kuolemasta ilmoitettiin jättämällä lappu pöydälle. Ainoa mitä asiasta puhuttiin oli "et sä varmaan halua hautajaisiin, kun pitäis mennä bussilla". En tiennyt miten surra, enkä uskaltanut, kun asia vaiettiin täysin. Voin kuulkaa kertoa, että tunne-elämäni ja etenkään tunteiden ilmaisu ei ole vieläkään, lähes nelikymppisenä, lähelläkään normaalia.
Jos sinä ap tippaakaan välität lapsestasi, sinä pelastaisit hänet tuosta ilmapiiristä. Lapsesi aikuisena tietää että isänsä on hullu, mutta sinua hän halveksii - sinä olet näennäisesti normaali, mutta jätät lapsesi hullun armoille.