Minkä ikäisenä huomasit että on huojentavaa ettei tarvi käydä enää baareissa?

Olen 34 nainen ja käyn baareissa edelleen. Käyn katsomassa live keikkoja, stand uppia, tanssimassa ja tapaamassa kavereita. Seuran voi valita ja myös sen juoko itse alkoholia ja kuinka paljon. Saatan käydä työkavereiden kanssa yhdellä arki-iltanakin.Joskus muutaman viikon tauko baareista, jos ei ole mitään kiinnostavaa keikkaa.  Siis hirveetä hyi minua yli-ikäistä alkoholistia!

Suomalaiset on kummallista kansaa. Joko vedetään perseet tai sitten ei käydä ollenkaan?! :D Mites se kultainen keskitie, sellaista ei ole olemassa vai ?

T.9

25-vuotiaana tuli vielä käytyä, vaikka ei olisi oikein jaksanut. Siihen asti se olikin ihan hauskaa. Nyt 30-vuotiaana voi jo hyvin kieltäytyä sillä verukkeella, että väsyttää ja haluaa aikaisin nukkumaan.

Mielummin ottaa lasillisen viiniä miehen kainalossa telkkaria katsellen.

Jo ajatus siitä, että vasta kymmenen aikaan lähtisi ulos on uuvuttava.

Kahdeksan vuotta kävin lähes joka viikonloppu, 17-26 vuoden iässä. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja aloitin vaativassa työssä. Pari vuotta vielä jaksoin miettiä juhlimisia välillä, kunnes joskus 28-vuotiaana kävin enää kesällä vähän. Sitten aloin kieltäytyä. Nyt 32-vuotiaana on juuri sopiva aika odottaa ensimmäistä lasta, kun nauttii kodista ja päiväharrastuksista. Nuorena baarissakäynti oli pitkään ainoa harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kummallista kansaa. Joko vedetään perseet tai sitten ei käydä ollenkaan?! :D Mites se kultainen keskitie, sellaista ei ole olemassa vai ?

T.9

Ei minusta suurimmassa osassa vastauksista liitetä baarissa käymistä kännäämiseen, vain parissa kolmessa ehkä. Itse olen aina baareissa käydessäni nuorempana käyttänyt hyvin kohtuudella, viimeiset 10 vuotta olen ollut ns. absolutisti (mutta käynyt siis muuaman kerran, kunnes lopetin käymisen kokonaan). Baarissa käymisessä on mulle ainakin aina ollut kyse ystävien (ja siinä sivussa uusienkin tuttavuuksien) tapaamisesta, baarit eivät täällä hgin keskustassa juurikaan ole mitään räkälöitä vaan pikemminkin klubi-tyyppisiä, tai pitkään auki olevia kahviloita jne. Ei niissä kukaan normaali ihminen mitään lärvejä ota.

Suoraan sanottuna: 19-vuotiaana, koska silloin tapasin mieheni eikä siis tarvinnut enää ravata baareissa miehenetsimismielessä, vaan saatoin mennä bilettämään kun huvitti. Edelleen käyn kun huvittaa, olen pian 40v. Kovin usein en käy.

Mulla loppui kun huomasin et porukka on liian nuorta mun makuun, paikkakunnallani ei siis ikäisilleni paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään käydä ulkona. Ei mielestäni liity ikään mitenkään, kiva nähdä ystäviä ja käydä tanssimassa. Ikää kohta 42v.

Baarissa, TANSSIMASSA:DDDDDDDD?????

Olen 29-vuotias. Baari-illat on muuttuneet erilaisiksi, nuorempana mentiin tinttaamaan, tanssimaan ja etsimään seuraa. Nykyään mennään katsomaan esiintyjiä tai rauhallisempaan paikkaan jatkamaan illanistujaisia hyvin drinkkien ääressä. Yksi ystävä tykkää myös laulaa karaokea ja onkin tosi hyvä, niin käydään myös illan aikana tähän tarkoitukseen sopivassa paikassa. Helsingissä on etunsa, kun kaiken ikäisille löytyy sopivia paikkoja. Olen kotoisin Lahdesta ja muuallakin on tullut käytyä ystäviä tapaamassa ja pienemmillä paikkakunnilla harvemmin on erikseen drinkkibaareja, karaokea on lähinnä räkälöissä ja harva paikka on suunnattu vaikkapa yli 24-vuotiaille. Muualla olisi ehkä tullut jo kyllästyminen vastaan.

Itse alotin baarissa työskentelyn 20-vuotiaana. Siitä lähtien tajusin, ettei siinä touhussa ole mitään järkeä. En vain kestä katsoa sitä arjessa ihan tavallisten ihmisten älytöntä sekoilua. Nyttemmin olen jo lopettanut ne hommat useampi vuosi sitten. Nyt olen 31 ja ihanaa kun ei ole ollut mitään tarvetta mennä baariin vuosiin  örveltämään!

Mä olen noin 17-vuotiaana tajunnut, ettei mun tarvii vapaaehtoisesti tehdä mitään sellaista, joka mua ahdistaa tai mistä en tykkää. Baareista en ole tykännyt ikinä, jos siis puhutaan niistä paikoista missä poppi soi niin kovalla ettei kuule mitä vierustoveri puhuu, jossa tiskillä pitää HUUTAA, että PIENI OLUT! PIENI! JOO! OLUT! KYLLÄ!! AI PALJON MAKSAA? EN OTA MUUTA! NII EN!!!! jne. Hämyiset ja siistit pubit sen sijaan on jees, ne jossa voi istua ja fiilistellä, jutella normaalilla äänellä, pelata bilistä tai korttia, jossa musiikki soi mukavasti taustalla. Mä tykkään tanssia -lavatansseja. Tissihytkyypersepyörii -rynkytys ei ole koskaan ollut minun juttu.

20 vuotiaana. Suunnilleen silloin kun selvisi ettei sieltä mitään järkeviä naista baareista koskaan tule löytymään.

Ulkomailla kyllä käyn bilettämässä mutta siellä onkin erilaiset ihmiset. Varsinkin on tärkeätä että naiset ovat kauniita ja sosiaalisia ja sitähän ei suomessa ole tarjolla.

Nelissäkymmenissä. Ensin oli avioeron jälkeen se vaihe, kun piti käydä baareissa kaikkina lapsivapaina viikonloppuina ja yöt jatkuivat myöhään satunnaisten/joskus pitempiaikaistenkin hoitojen kanssa. Sitten ei jaksanut enää yhden yön juttuja tai jatkuvia säätöjä, joten baarista tuli ihan mielellään kotiin ja lämmitti itselleen vielä jotain syötävää. Sitten sitä tajusi, että oikeastaan voisi baarin sijaan hankkia kotiin punaviiniä, suolakeksejä, hyvää juustoa ja katsoa elokuvaa tai lueskella. Nykyisin käyn baarissa max pari kertaa vuodessa ja silloinkin vain ystävien kanssa parilla. Kotona olen yleensä ennen kymppiuutisia.

28-vuotiaana. Ns. uudistuin uskossa ja tapasin sen jälkeen mieheni, joka ei baareissa viihdy. Samalla on pitkälti jääneet vanhat kaveritkin. Ystävyys kun tarkoitti kännisiä baarireissuja. Olen onnellisempi nyt.

Eipä sitä tosiaan tarvii juoda kännejä, mutta kun ne kaikki muut ihmiset ovat ympäripäissään niin eipä niitä jaksa katsella.

28-vuotiaana. Ja se päätös tuli hyvin kirkkaana, uudenvuoden yönä. Tajusin etten ensinnäkään ole enää pikkutyttö ja toisekseen olen naimisissa. 

Olen vankasti sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä menee baariin testaamaan sitä omaa viehätysvoimaansa ja hakemaan pientä flirttiä. Ehkä osa menee tapaamaan tuttuja ja puhtaasti tanssimaan, mutta huomasin itse kuuluvani valitettavasti tuohon ensimmäiseen määritelmään. 

Mulle tämä bilettämisen lopettaminen oli elämäni paras päätös. Jo vuosia ne krapulapäivät oli täyttyneet morkkiksella, vaikka olisin ollut ihan "kiltisti". Silti aina tuntui ettei se biletys ja dokaaminen ole mun juttu. 

Siihen loppui baareissa kulkeminen ja juominen. Tuon jälkeen parisuhde on parantunut ja olen kyllä muuttunut ihmisenä. Absolutisti en ole, mutta humalassa en ole ollut tuon jälkeen. Voin ottaa saunaoluen tai viiniä lasillisen, mutten enää lähde varta vasten "juomaan". 

Alkoholi ei koskaan ollut minulle ongelma, vaan ihan viihdekäyttöä. Ja ehdin kyllä bilettää ihan tarpeeksi kun sen aloitti jo nuorena. Baariin kun alkoi päästä, tuli usein juhlittua se 2x viikossa, joskus keskiviikkoisinkin. Ja juominen oli aina sellaista että iltaan varauduttiin runsaalla juomamäärällä ja katsottiin humalan myötä että "mitä kivaa sitä keksittäisiin". Humala toi hauskuuden. Mutta ne krapulat oli ihan kamalia. Varsinkin kun muu elämäntyyli oli ihan terveellinen ja kunollinen. Olen aina harrastanut liikuntaa, ja mietin aina miksi en kehity kuten pitäisi. Olen varma, että työssäkäynti ja tuo biletys väsytti elimistöä niin, ettei liikunta tuottanut tuloksia. 

Nyt 35-vuotiaana olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä biletystä ole yhtään ikävä. Rakastan tätä perus tylsää, tavallista elämää. Kaikkein parasta vapaissa viikonlopuissa on tehdä hyvää ruokaa ja mennä ajoissa nukkumaan puolison kanssa ja herätä virkeänä uuteen päivään. 

Olen 32-vuotias kahden lapsen äiti ja tykkään käydä baarissa. Nykyään käyn tosin aika harvoin, ehkä kerran kahdessa kuussa. Parikymppisenä kävin pari kertaa kuussa, pahimmassa menovaiheessa joka viikonloppu.

Ei minulla mitään varsinaista tarvetta sinne baariin ole, tuntuu vaan että se on aina se illan päätös kun ollaan tyttöporukalla. Kivaa vaihtelua se toki on työssäkäynnin ja lapsiperhearjen vastapainoksi :).

En ole koskaan käynyt enkä käykään ja ikää 22-vuotta. Jos alkoholia juon niin joko yksin taikka perheen kanssa. En pidä meluisista ja täynnä ihmisistä olevista paikoista vaan rauhallisista vaikkapa elokuvahetkistä tai illanvietoista.

25

En ole koskaan harrastanut niitä.

Varsinkaan siksi, että muut käyttävät alkoholia ja minulla tulee pää kipeaksi.

Järjetöntä touhua ihan kokonaisuudessaan.