Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhemmat jaksavat kaikki lapsiperheen kotityöt?
21.04.2017 |
Lapsettomana en tee kotitöitä edes joka päivä, ja kahdestaan asuessa ei kyllä synny ikinä niin paljon sotkua, että esimerkiksi siivoamisesta tarvitsisi riidellä. Välillä ihmettelen, miten vanhemmilta onnistuu moninkertainen pakollinen työmäärä. (Ja kohta joku vitsikäs tyyppi huomattaa, että eivät vanhemmat jaksakaan ja siksi erotaan tai lyödään lapsia laimin.)
Vanhempi, mikä on salaisuutesi?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItäköhän kotitöitä mahdat tarkoittaa? 100 neliötä on 100 neliötä, asui siellä 1 tai 2 tai 3. Eikä pesukoneen täyttäminen olen sen hankalampaa,.laittoi sinne yhden pyykkien sijaan kahden pyykit.
Et ole koskaan ripustanut vauvojen ja pienten lasten vaatteita.
Parit kalsarit ja sukat telineelle ja paidat vaatepuulle tai kymmeniä pieniä ja oiottavia trikoovaatteita.
ohis
En ole aikaisempi vastaaja, mutta samoin olisin voinut kirjoittaa. Ja olen kolmen lapsen äiti, joka on ripustanut pieniä vaatteita kuivumaan ilman itkupotkuraivaria. Ei hommia tarvitse tehdä pilkun tarkasti, ei varsinkaan jotain pyykin oikomista. Sitä paitsi kuivausrumpuja on ja siitä riittää kun vaatteet vain nakkaa joka jampalle kuivana kaappiin, pakkoko niihin on aikaa enempää laittaa? Asiat voi tehdä lungisti ja laulellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItäköhän kotitöitä mahdat tarkoittaa? 100 neliötä on 100 neliötä, asui siellä 1 tai 2 tai 3. Eikä pesukoneen täyttäminen olen sen hankalampaa,.laittoi sinne yhden pyykkien sijaan kahden pyykit.
Tai kuten meillä: viiden pyykit. Ongelma ei ole pyykkien peseminen, vaan kuka ehtii ne viikata kaappeihin. Tai kumpi ehtii tehdä ruuan, kun tullaan hoidosta ja töistä klo 16.30-17 välillä ja lapset ovat jo nälkäisiä. Tai kuka ehtii imuroida. Meillä on 5 henkeä, joista käytännössä 2 imuroi, ja se pitää tehdä vähintään kerran viikossa, eteinen ja keittiö imuroidaan ja pestään 2 kertaa viikossa.
meillä myös 3 kouluikäistä lasta. Siivooja on käynyt aina, kahden viikon välein. Kävi jo ennen kuin esikoinen syntyi. Jokainen viikaa omat vaatteensa omaan kaappiinsa. Sillä viikolla kun siivooja ei käy, imuroidaan vuorotellen. Lapset pitää omat huoneensa siistinä, kattavat pöytää, osallistuvat ruuanlaittoon ja tiskikoneen täyttöön ja tyhjennykseen. Kukaan perheenjäsen ei uuvu kotityötaakan alle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on 1v, 3,5v ja 3,5v eikä meillä ole sotkuista tai likaista. On pesukone, astianpesukone, pölynimuri jne. eli kotityöt sujuvat helposti.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi lapset ovat monelle tekosyy sille, että tavaroita ei voi laittaa paikalleen, lattiasta ei voi pyyhkäistä tahroja pois tai tiskejä pitää kerätä altaaseen. Enkä ymmärä sitäkään, että mennään toiseen lapsiperheeseen kylään, ihastellaan siisteyttä ja sitten annetaan omien lasten sotkea toisen koti.
Siinä on se juttu, että kuinka paljon tavaraa on kämpässä, ja minkälaiset säilytystilat verrattuna kamoihin.
Kyllä mäki siivoisin jos ei tarvis ensin tuntikausia käydä läpi kamaa jokaisella päällisellä, ja yrittää miettiä että mihin hittoon mä nämä työnnän kun kaapit on täynnä.
Miten ne toisten lapset nyt niin sun kodin sotkee pahemmin kuin omat? Vai onko sun siistin kodin salaisuus se että sä et anna lastes sotkea, eli tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti, ei me jaksetakaan. Koti on kuin pommin jäljiltä, eikä mitään kausivaateinventaariota ja -vaihtoa jaksa tehdä. Eikä mitään muutakaan, joulukoristeiden posottoa jne. Siis täydelleen. Aina niitä on jossain takan päällä tai kaapin. Ahdistaa, mutta näemmä näinkin voi elää. Vielä enemmän ahdistaisi keräillä niitä ja organisoida koko ajan jotain. Sillä sitä riittää.
Jos ei ole mikään luontainen kotipuuhastelija niin ensimmäisenä jätetään pois kaikki hiton "kausikoristelut" ja vastaavat turhakkeet jolloin niiden poisotostakaan ei ole riesaa (eikä ole koristelaatikoita tukkimassa varastoja). Eli siis helpotetaan sitä arkea mistään tinkimättä.
Hyvin ja mukavasti puetut lapset eivät tarvitse sellaista määrää kausivaatteita kuin blogit antavat ymmärtää. Toppahaalari ja kuomat on äkkiä nakattu varastoon laatikkoon (varastoon, jossa on hyvin tilaa koska siellä ei ole joulu- ja pääsiäiskoristeita...).
Ne kuomat ja haalarit on seuraavana vuonna pienet, eli turha niitäkään on säilöä.
Meillä oli kaksi ekaa tyttöjä ja kolmas poika, joten kuomat odottivat varastossa seuraavaa käyttäjää. Siitä ne lähtivät ystäväni lapsille jos olivat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on 1v, 3,5v ja 3,5v eikä meillä ole sotkuista tai likaista. On pesukone, astianpesukone, pölynimuri jne. eli kotityöt sujuvat helposti.
En minä ihmettele lapsiperheiden sotkua vaan nimenomaan sitä, että sotkua ei ole. Lapsiperheissä on niin valtavasti enemmän kotitöitä kuin minulla, etten voi olla hämmästelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero lapsettomien ja lapsellisten välillä ei mielestäni ole siinä, kuinka paljon sotkua tulee. Sehän on ihmistyyppikysymys - kuka on enemmän sotkusempi tyyppi ja kuka on luonnostaan siistimpi. Kyllä yksinelävä aikuinenkin voi saada sotkua aikaiseksi.
Ero on ajankäytössä. Ensinnäkin lapsiperheissä menee aikaa kaikenlaiseen sellaiseen tekemiseen, jota lapsettomilla ei ole, joten siivoamiseen on vähemmän aikaa. Toiseksi, kun sitä aikaa on muutenkin niin vähän, sitä ei haluaisi käyttää siihen siivoamiseen - vaan lasten kanssa olemiseen. Jos arkisin tullaan kotiin viideltä ja päiväkoti-ikäinen menee sänkyyn kahdeksalta ja siinä välissä kaikki iltarutiinit, niin ei siinä hirveästi jää aikaa edes lapselle.
Sen takia meidän perheellä ei ole mitään ylimääräistä tavaraa ja kaikille tavaroille on aina omat paikkansa. En halua käyttää aikaani siihen, että esim. etsin hukkuneita tavaroita kiireessä aamuisin.
Ja kuka ripustaa pyykkiä kuivumaan lapsiperheessä, haloo! Kuivausrumpu!!! Hankkikaa kaikki koneet ja ostakaa kaikki palvelut, jotka helpottavat arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItäköhän kotitöitä mahdat tarkoittaa? 100 neliötä on 100 neliötä, asui siellä 1 tai 2 tai 3. Eikä pesukoneen täyttäminen olen sen hankalampaa,.laittoi sinne yhden pyykkien sijaan kahden pyykit.
Et ole koskaan ripustanut vauvojen ja pienten lasten vaatteita.
Parit kalsarit ja sukat telineelle ja paidat vaatepuulle tai kymmeniä pieniä ja oiottavia trikoovaatteita.
ohis
En ole aikaisempi vastaaja, mutta samoin olisin voinut kirjoittaa. Ja olen kolmen lapsen äiti, joka on ripustanut pieniä vaatteita kuivumaan ilman itkupotkuraivaria. Ei hommia tarvitse tehdä pilkun tarkasti, ei varsinkaan jotain pyykin oikomista. Sitä paitsi kuivausrumpuja on ja siitä riittää kun vaatteet vain nakkaa joka jampalle kuivana kaappiin, pakkoko niihin on aikaa enempää laittaa? Asiat voi tehdä lungisti ja laulellen.
Joo, en mäkään niitä vanuttele, vaan purautan suoraksi ja telineeseen. Mutta kyllä niille kuivana pitää vähän enemmän tehdä kuin nakata myttynä kaappiin. Ne pitää ensin lajitella että mitkä on kenen, ja sitten ne pitää joko laittaa henkareihin tai taitella että saa ne suht siististi kaappiin/laatikkoon ja sukille pitää etsiä pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka ei jaksa töiden jälkeen juuri mitään tehdäkään, vain pakolliset, ruoka + tiskit, pyykit pestään viikonloppuna, ja muut siivoukset sillon tällön kun on pakko.
Sit on niitä jotka vaan siivoo koko ajan. En tiedä miten ne muka jaksaa, en mä jaksais vaikka ei olis lapsia, koska se työ väsyttää.
Ilmeisesti on ihmisiä, joille se jatkuva siivous menee siinä muun elämän ohessa, jos ei nyt ihan huomaamatta niin ainakin ilman että se tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Ja sitten on meitä muita. Eikä se ensiksi mainittu ihmisryhmä oikein ikinä ymmärrä meitä jälkimmäisiä.
Meillä on lapset mukana kotitöissä sen mitä osaavat ja pystyvät. Ns. helppoja juttuja eli tiskit kaappiin, likaiset koneeseen, imurointi, tavaroiden laittaminen paikalleen. Jokainen osallistuu. Eikä meillä muutenkaan eletä miten sattuu, vaan kotiin tullessa kengät pyyhitään kuramattoon ja laitetaan omalle paikalle, takit naulaa, pipot ja hanskat omaan laatikkoon, jos syödään välipalaa omatoimisesti jäljet korjataan, astiat koneeseen, murut pyyhitään pöydältä. Iltaisin oma huone laitetaan kuntoon niin että lattiat ei ui tavarassa. Pyykkejä ei riisuta pitkin lattioita vaan ne viedään pyykkikoriin. Ihan pikkujuttuja joilla varsinaista siivousta (imurointi, pölyt ja lattianpesu) joudutetaan huomattavasti.
Meillä ei ole ikinä stressattu siivouksesta kun pelisäännöt on selvät. Ei edes pikkulapsiaikana ollut ongelmaa kun miehen kanssa sovittiin miten toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuivausrumpu on varmasti kätevä vekotin.Valitettavasti se aina mahdu vanhemman kerrostalo kämpän kylppäriin, hyvä että saa edes pesukoneen tungettua jotenkin sinne.
Siivous, jollain tasolla edes, kuuluu kategoriaan pakko tehdä vaikka ei jaksa, huvita. Onhan noita muitakin , duuninkin on mentävä vaikka kuinka v*tuttaa ja väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ero lapsettomien ja lapsellisten välillä ei mielestäni ole siinä, kuinka paljon sotkua tulee. Sehän on ihmistyyppikysymys - kuka on enemmän sotkusempi tyyppi ja kuka on luonnostaan siistimpi. Kyllä yksinelävä aikuinenkin voi saada sotkua aikaiseksi.
Ero on ajankäytössä. Ensinnäkin lapsiperheissä menee aikaa kaikenlaiseen sellaiseen tekemiseen, jota lapsettomilla ei ole, joten siivoamiseen on vähemmän aikaa. Toiseksi, kun sitä aikaa on muutenkin niin vähän, sitä ei haluaisi käyttää siihen siivoamiseen - vaan lasten kanssa olemiseen. Jos arkisin tullaan kotiin viideltä ja päiväkoti-ikäinen menee sänkyyn kahdeksalta ja siinä välissä kaikki iltarutiinit, niin ei siinä hirveästi jää aikaa edes lapselle.
Sen takia meidän perheellä ei ole mitään ylimääräistä tavaraa ja kaikille tavaroille on aina omat paikkansa. En halua käyttää aikaani siihen, että esim. etsin hukkuneita tavaroita kiireessä aamuisin.
Ja kuka ripustaa pyykkiä kuivumaan lapsiperheessä, haloo! Kuivausrumpu!!! Hankkikaa kaikki koneet ja ostakaa kaikki palvelut, jotka helpottavat arkea.
Muutoin samaa mieltä, mutta eroa on huomattavasti sotkun määrässä. Mieheni kanssa asuttiin 10 vuotta kahdestaan ennen lapsia, ja siivoaminen oli helppoa, kun ei sotkua juuri syntynyt (pölyä toki kertyi silloinkin). Nyt kun meillä on lapsia, sotkun määrä yllättää. On puklurättiä, keskeneräistä piirustusta, pikkulegoja pitkin lattioita ja sohvien alla, tahmajälkiä pöydässä, tuolissa, jääkaapissa, ovien kahvoissa. Viime viikolla löytyi kokonainen suklaamuna sullottuna sohvan nurkkaan. Ei tällaista sotkun määrää tullut ennen lapsia, ei alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItäköhän kotitöitä mahdat tarkoittaa? 100 neliötä on 100 neliötä, asui siellä 1 tai 2 tai 3. Eikä pesukoneen täyttäminen olen sen hankalampaa,.laittoi sinne yhden pyykkien sijaan kahden pyykit.
Et ole koskaan ripustanut vauvojen ja pienten lasten vaatteita.
Parit kalsarit ja sukat telineelle ja paidat vaatepuulle tai kymmeniä pieniä ja oiottavia trikoovaatteita.
ohis
Meillä oli vauvalla paljon vähemmän vaatteita. En nähnyt tarpeelliseksi haalia kymmeniä. Juurikin arjen helpottamiseksi. Lisäksi kuivausrumpu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteella, priorisoimalla, sulkemalla silmiä sopivassa kohtaa, opettamalla lapset siivoamaan omat sotkunsa, ja silti tuntuu välillä, ettei tätä voi ihminen jaksaa. Toisinaan kaaoksensietokyky on parempi, toisinaan huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero lapsettomien ja lapsellisten välillä ei mielestäni ole siinä, kuinka paljon sotkua tulee. Sehän on ihmistyyppikysymys - kuka on enemmän sotkusempi tyyppi ja kuka on luonnostaan siistimpi. Kyllä yksinelävä aikuinenkin voi saada sotkua aikaiseksi.
Ero on ajankäytössä. Ensinnäkin lapsiperheissä menee aikaa kaikenlaiseen sellaiseen tekemiseen, jota lapsettomilla ei ole, joten siivoamiseen on vähemmän aikaa. Toiseksi, kun sitä aikaa on muutenkin niin vähän, sitä ei haluaisi käyttää siihen siivoamiseen - vaan lasten kanssa olemiseen. Jos arkisin tullaan kotiin viideltä ja päiväkoti-ikäinen menee sänkyyn kahdeksalta ja siinä välissä kaikki iltarutiinit, niin ei siinä hirveästi jää aikaa edes lapselle.
Sen takia meidän perheellä ei ole mitään ylimääräistä tavaraa ja kaikille tavaroille on aina omat paikkansa. En halua käyttää aikaani siihen, että esim. etsin hukkuneita tavaroita kiireessä aamuisin.
Ja kuka ripustaa pyykkiä kuivumaan lapsiperheessä, haloo! Kuivausrumpu!!! Hankkikaa kaikki koneet ja ostakaa kaikki palvelut, jotka helpottavat arkea.
Muutoin samaa mieltä, mutta eroa on huomattavasti sotkun määrässä. Mieheni kanssa asuttiin 10 vuotta kahdestaan ennen lapsia, ja siivoaminen oli helppoa, kun ei sotkua juuri syntynyt (pölyä toki kertyi silloinkin). Nyt kun meillä on lapsia, sotkun määrä yllättää. On puklurättiä, keskeneräistä piirustusta, pikkulegoja pitkin lattioita ja sohvien alla, tahmajälkiä pöydässä, tuolissa, jääkaapissa, ovien kahvoissa. Viime viikolla löytyi kokonainen suklaamuna sullottuna sohvan nurkkaan. Ei tällaista sotkun määrää tullut ennen lapsia, ei alkuunkaan.
Repesin tolle suklaamunalle.
Mutta muuten, lasten leluja ja sälää kannattaa edes yrittää rajoittaa vähän tietylle alueelle. En tosi pidä kauheana sotkuna sitä jos leluja on hujan hajan, kun niillekin on se oma paikkansa, niiden kärrääminen sinne ei ole monenkaan minuutin homma sitten kun sille tarve tulee. Eli taas kerran sen tavaramäärän kohtuullisuus.
Sen suhteen olen aika natsi että ruokaa käsitellään vaan keittiössä. Ja ruuan jälkeen käsipesu niin lähmät asunnossa minimoituu. Pidän pienempänä vaivana pestä kädet kuin tosiaan putsailla kuivanutta ruokaa sohvasta ja kaapinovista myöhemmin. Pöydän sitten joutuu pyyhkimään ruuan jälkeen. Eli ennemmin estän sotkua kuin siivoan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka ei jaksa töiden jälkeen juuri mitään tehdäkään, vain pakolliset, ruoka + tiskit, pyykit pestään viikonloppuna, ja muut siivoukset sillon tällön kun on pakko.
Sit on niitä jotka vaan siivoo koko ajan. En tiedä miten ne muka jaksaa, en mä jaksais vaikka ei olis lapsia, koska se työ väsyttää.
Ilmeisesti on ihmisiä, joille se jatkuva siivous menee siinä muun elämän ohessa, jos ei nyt ihan huomaamatta niin ainakin ilman että se tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Ja sitten on meitä muita. Eikä se ensiksi mainittu ihmisryhmä oikein ikinä ymmärrä meitä jälkimmäisiä.
Joo näin on. Mun äiti ei ole koskaan ollut jatkuvasti siivoava, nyt kun ovat eläkkeellä ja kahdestaan isäpuolen kanssa niin siellä on yleensä ihan siistiä, mutta kun oli lapset siinä niin ei tod. ollut, ei nyt mikään sikolätti mutta sellaisia paikkoja jotka oli epäsiistejä kun kukaan ei jaksanut siivota. Naapurin rouva taas oli sellainen, muistan että aina kun olin heillä kylässä, tää nainen kulki rätti kädessä pyyhkimässä kirjahyllyä ym. vaikka oli myös töissä ompelijana, eli varmaan oli myös töistä tullessaan väsynyt, mietin että onko se rätti jotenkin sillä pysyvä jatke kädessä... taisi se mies vaatia että aina on tiptop kun oli yrittäjä ja luuli itsestään vähän liikoja.
Olenko mä palstan ainoa äiti, kuka silittää?! Sinne ilmeisesti menee se minun aika..😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeasti, ei me jaksetakaan. Koti on kuin pommin jäljiltä, eikä mitään kausivaateinventaariota ja -vaihtoa jaksa tehdä. Eikä mitään muutakaan, joulukoristeiden posottoa jne. Siis täydelleen. Aina niitä on jossain takan päällä tai kaapin. Ahdistaa, mutta näemmä näinkin voi elää. Vielä enemmän ahdistaisi keräillä niitä ja organisoida koko ajan jotain. Sillä sitä riittää.
Jos ei ole mikään luontainen kotipuuhastelija niin ensimmäisenä jätetään pois kaikki hiton "kausikoristelut" ja vastaavat turhakkeet jolloin niiden poisotostakaan ei ole riesaa (eikä ole koristelaatikoita tukkimassa varastoja). Eli siis helpotetaan sitä arkea mistään tinkimättä.
Hyvin ja mukavasti puetut lapset eivät tarvitse sellaista määrää kausivaatteita kuin blogit antavat ymmärtää. Toppahaalari ja kuomat on äkkiä nakattu varastoon laatikkoon (varastoon, jossa on hyvin tilaa koska siellä ei ole joulu- ja pääsiäiskoristeita...).
Ne kuomat ja haalarit on seuraavana vuonna pienet, eli turha niitäkään on säilöä.
Niin, ajattelin että tästä ymmärtää sen verran että ne viedään sinne pois eteistä tukkimasta, odottamaan isomman lastenvaate-erän jatkokäsittelyä. Eli ei säädetä joka vaateparin kanssa kierrätystä erikseen vaan hoidellaan isompi kasa sitten kerralla. Ja vaivan minimoija vie ne silloin kahden vuoden väleinkin täyden palvelun kirppikselle tai soittaa hyväntekeväisyyslaitoksen hakemaan ne.
Mutta siis jos on vaikeaa niin on vaikeaa.
Fiksu tekee vähemmän, eli pienellä vaivalla saa tehtyä vaikka mitä kun hieman ajattelee, oli sitten lapsia tai ei.
Ne kuomat ja haalarit on seuraavana vuonna pienet, eli turha niitäkään on säilöä.