Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä naimisiin?
Puolin ja toisin
21.04.2017 |
Useasti viime aikoina olen lukenut palstalta naisen ihmettelyn, miksi joku haluaa alisteiseen instituutioon, jota avioliitoksi nimitetään. Miksi joku nainen suostuu luopumaan esimerkiksi sukunimestään, joka tosin yleensä on mieheltä, eli omalta isältä, peräisin. Lisättynä vielä tosiasialla, että yhteiset lapsetkin yleensä saavat isänsä sukunimen.
Biologian vuoksi nainen tulee raskaaksi, synnyttää ja imettää. Tämä ei tietenkään ole eduksi työelämässä. Muutenkaan naiset eivät ole (keskimäärin) yhtä kunnianhimoisia ja riskinottovalmiita elämässään, mikä näkyy sukupuolten palkkaeroina. Tämä on johtanut siihen, että vielä tänä päivänäkin nainen huolehtii keskimäärin enemmän kodista ja mies taloudesta.
Onko tämä mielestäsi tasa-arvoista? Jos ei, niin miten tasa-arvoa voisi parantaa? Onko sovinismia, että vaimo ottaa miehen sukunimen ja se annetaan lapsillekin? Entä miksi miehen kannattaisi mennä naimisiin ilman tätä perinnettä?
Kommentit (46)
Luulo ei ole tiedon väärti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika näppärä sopimuspaketti joka turvaa sekä molempien puolisoiden että liitossa syntyvien lasten oikeuksia. (Tosin tietoni ovat omien lasten syntymän ajalta muutaman vuoden takaa, nykyään kun isyyden tunnustuksen voi kaiketi tehdä etukäteen niin lapsella on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa?) En ole missään määrin alisteinen vaan turvattu.
Eihän avioliitto juurikaan vaikuta lasten asemaan vaan on ennen kaikkea puolisoiden asemaan vaikuttava juridinen sopimus. Ainoa ero lasten suhteen on, ettei isän niitä tarvitse tunnustaa. Ja jos et halua tunnustaa, niin poliisi kyllä vie geenitestiin, joten se siitä.
Tämä on tosiaan tainnut muuttua tuon uuden isyydentunnustuskuvion vuoksi. Minusta oli kolme vuotta sitten lohdullinen ajatus, että jos itse olen synnytyksen jälkeen poissa pelistä (huonokuntoinen, tajuton tai ruumis) niin lapsen isä on lain silmissä itsestäänselvästi täysivaltainen huoltaja alusta pitäen eikä jonkun parin viikon päästä tehdyn isyydentunnustuksen ja paperitöiden jälkeen, jos Luoja ja byrokratia suo.
Tuon osalta laki on ollut samanlainen ainakin 80-luvulta asti.
Hei tähän tutustuisin mielelläni jos on lähdettä? KUKAAN sairaalassakaan ei osannut kertoa mitä laki sanoo tuossa tilanteessa. Minulla siis takana kaksi komplisoitunutta sektiota joista ensimmäisen runsaan verenmenetyksen jälkeen tuli mietittyä mitä jos toinen menee vielä pahemmin pieleen. Vakuuttivat kyllä että "asiat järjestyy" mutta kellään ei ollut faktaa miten LAIN SILMISSÄ jos tulee jotain epäselvyyttä ja lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja isyyttä ei ole tunnustettu, saako isä esim. päättää lapsen hoidosta ja viedä lapsen kotiin ennen kuin tehdään dna-testejä ja vahvistetaan lomakkeita. Tämä siis 3v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulo ei ole tiedon väärti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika näppärä sopimuspaketti joka turvaa sekä molempien puolisoiden että liitossa syntyvien lasten oikeuksia. (Tosin tietoni ovat omien lasten syntymän ajalta muutaman vuoden takaa, nykyään kun isyyden tunnustuksen voi kaiketi tehdä etukäteen niin lapsella on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa?) En ole missään määrin alisteinen vaan turvattu.
Eihän avioliitto juurikaan vaikuta lasten asemaan vaan on ennen kaikkea puolisoiden asemaan vaikuttava juridinen sopimus. Ainoa ero lasten suhteen on, ettei isän niitä tarvitse tunnustaa. Ja jos et halua tunnustaa, niin poliisi kyllä vie geenitestiin, joten se siitä.
Tämä on tosiaan tainnut muuttua tuon uuden isyydentunnustuskuvion vuoksi. Minusta oli kolme vuotta sitten lohdullinen ajatus, että jos itse olen synnytyksen jälkeen poissa pelistä (huonokuntoinen, tajuton tai ruumis) niin lapsen isä on lain silmissä itsestäänselvästi täysivaltainen huoltaja alusta pitäen eikä jonkun parin viikon päästä tehdyn isyydentunnustuksen ja paperitöiden jälkeen, jos Luoja ja byrokratia suo.
Tuon osalta laki on ollut samanlainen ainakin 80-luvulta asti.
Hei tähän tutustuisin mielelläni jos on lähdettä? KUKAAN sairaalassakaan ei osannut kertoa mitä laki sanoo tuossa tilanteessa. Minulla siis takana kaksi komplisoitunutta sektiota joista ensimmäisen runsaan verenmenetyksen jälkeen tuli mietittyä mitä jos toinen menee vielä pahemmin pieleen. Vakuuttivat kyllä että "asiat järjestyy" mutta kellään ei ollut faktaa miten LAIN SILMISSÄ jos tulee jotain epäselvyyttä ja lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja isyyttä ei ole tunnustettu, saako isä esim. päättää lapsen hoidosta ja viedä lapsen kotiin ennen kuin tehdään dna-testejä ja vahvistetaan lomakkeita. Tämä siis 3v sitten.
Tiedä tuosta. Kerron kuitenkin tarinan lähipiiristäni. Avopari osti asunnon. Mies kuoli ja miehen vanhemmat perivät avoliiton takia. Nainen siis miehensä lisäksi menetti kotinsa. Se oli itseellisyyden hinta.
Vierailija kirjoitti:
Juu on alisteista saada puolet miehen miljoonaomistuksista *viheltää*
Kuinka moni nai miljonäärin?
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Entä huonot puolet?
Ei kannata mennä naimisiin eikä varsinkaan lisääntyä. Seksi loppuu ja loppuelämä on ankeaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottanut miehen sukunimeä ja olemme veloja. En koe alistuvani kellekään, mutta helkkaristi tämä kyllä helpottaa asioiden hoitamista sun muuta. Ei asioista tarvitse tehdä niin vaikeita.
Itse menin verotus- ja työ/oleskelulupasyistä naimisiin. Samalla otin miehen nimen, koska se on kauniimpi ja täällä ulkomailla en erotu joukosta samalla tavalla nimen perusteella. Itse kosin, itse ehdotin nimeä, tämä kaikki oli miehelle ok, joten en koe olevani mikään patriarkaalisen yhteiskunnan sortama ressukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Eli kysymys on ennen kaikkea lainopillisesta oman edun tavoittelusta? Entä avioliitto avioehdolla? Sehän on aika yleistä nykyisin.
Osittain ehkä oman edun tavoittelua, mutta toisaalta avioliitolla voi myös turvata puolisonsa aseman siinä tilanteessa, että itselle sattuu jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Eli kysymys on ennen kaikkea lainopillisesta oman edun tavoittelusta? Entä avioliitto avioehdolla? Sehän on aika yleistä nykyisin.
Osittain ehkä oman edun tavoittelua, mutta toisaalta avioliitolla voi myös turvata puolisonsa aseman siinä tilanteessa, että itselle sattuu jotain.
Eli on siis oman edun tavoittelua köyhemmälle osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta avioliitto (avioehdolla) on hyvä diili. Varmistaa puolison oikeudet, jos toiselle sattuu jotain (periminen ja sen verotus). Meillä molempien aiemmin saamat ja mahdolliset tulevat perinnöt ja niiden tuotot erotapauksessa on rajattu pois puolisolta avioehdolla. Sen sijaan mikäli avioliitto päättyy kuolemaan, on toinen oikeutettu myös puolison perimään omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa Finlexin hakuun avio* niin näet missä kaikissa laeissa mainitaan avioliitto tai aviopuoliso. Käy läpi nämä lainkohdat, niin hahmotat vähän mihin kaikkeen ja millä tavalla avioliiton solmiminen vaikuttaa. Tämän jälkeen voit miettiä, kuulostaako tämä kokonaisuus sinun mielestä niin hyvältä diililtä, että tällainen sopimus kannattaa sopivan kumppanin kanssa solmia.
Jos et itse vielä tämän harjoituksen jälkeen ymmärrä avioliiton pointtia, niin ehkä kuitenkin pystyt hahmottamaan, että joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä diili. Ei kaikkien ihmisten tarvitse pitää samoista asioista.
Eli kysymys on ennen kaikkea lainopillisesta oman edun tavoittelusta? Entä avioliitto avioehdolla? Sehän on aika yleistä nykyisin.
Osittain ehkä oman edun tavoittelua, mutta toisaalta avioliitolla voi myös turvata puolisonsa aseman siinä tilanteessa, että itselle sattuu jotain.
Eli on siis oman edun tavoittelua köyhemmälle osapuolelle.
Vaikka niin. Minulle on ainakin tärkeää, että jos esimerkiksi makaan sairaalassa siinä kunnossa etten voi itse vaikuttaa asioihini, aviopuolisoni on se lähiomaiseni jolle sekä kerrotaan voinnistani että saa myös tehdä päätöksiä niissä tilanteissa joissa se on mahdollista. Ja jos kuolen, aviopuolisoni saa jäädä yhteiseen kotiimme ja perii omaisuuteni. Ja tietysti saman toisinpäin, jos puoliso on se jolle tapahtuu jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut vakuutti avioitumisen eduista viimeistään avomieheni äkillinen kuolema alle 30-vuotiaana. Olin elänyt miehen kanssa yhteistä arkea 5 vuotta, mutta juridisesti hänen lähiomaisiaan olivat silti vanhemmat ja sisarukset, joita mies tapasi pari kertaa vuodessa. Välit miehen sukulaisiin olivat aiemmin olleet kunnossa, mutta yllättävää kuolemaa surressaan he ilmeisesti pitivät minua osasyyllisenä tilanteeseen. Sukulaiset järjestivät hautajaiset ja lopettivat välittömästi niiden jälkeen yhteydenpidon. En luonnollisesti ollut oikeutettu perintöön tai leskeneläkkeeseen (meillä ei ollut lapsia). Kaikkiaan tilanteesta jäi sellainen vaikutelma, etten olisi koskaan miehen puoliso ollutkaan.
Nykyisen miehen kanssa menimme naimisiin reilun vuoden seurustelun jälkeen. Jos sattuisin kuolemaan ennen häntä, haluan hänen saavan leskelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Minulle on tärkeää, että olemme toistemme lähimmät omaiset, eikä kellään ulkopuolisella ole siihen mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Minut vakuutti avioitumisen eduista viimeistään avomieheni äkillinen kuolema alle 30-vuotiaana. Olin elänyt miehen kanssa yhteistä arkea 5 vuotta, mutta juridisesti hänen lähiomaisiaan olivat silti vanhemmat ja sisarukset, joita mies tapasi pari kertaa vuodessa. Välit miehen sukulaisiin olivat aiemmin olleet kunnossa, mutta yllättävää kuolemaa surressaan he ilmeisesti pitivät minua osasyyllisenä tilanteeseen. Sukulaiset järjestivät hautajaiset ja lopettivat välittömästi niiden jälkeen yhteydenpidon. En luonnollisesti ollut oikeutettu perintöön tai leskeneläkkeeseen (meillä ei ollut lapsia). Kaikkiaan tilanteesta jäi sellainen vaikutelma, etten olisi koskaan miehen puoliso ollutkaan.
Nykyisen miehen kanssa menimme naimisiin reilun vuoden seurustelun jälkeen. Jos sattuisin kuolemaan ennen häntä, haluan hänen saavan leskelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Minulle on tärkeää, että olemme toistemme lähimmät omaiset, eikä kellään ulkopuolisella ole siihen mitään sanomista.
Minullakin oli lähipiirissä tilanne, jossa nuori pari eli avoparina ja toinen kuoli hyvin yllättäen. Avopuoliso joutui lähtemään kotoaan, sai mukaansa vain ne yhteiset tavarat jotka pystyi todistamaan itse ostamikseen, ei saanut mitään avopuolisonsa tavaroita muistoksi, ei saanut vaikuttaa hautajaisjäärjestelyihin, joutui hautajaisissa kaukaisempien sukulaisten joukkoon jne. Ensin menettää rakkaansa ja sitten joutuu täysin sivuutetuksi, todella epäinhimillistä. Eikä sitä ikinä tiedä, millaisia ne ihan kivat vanhemmat ovat, kun lapsi yllättäen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei mennä naimisiin? jos kyse pelkästä paperista, niin miksi ei?
Ennenvanhaan se oli välttämätön tapa mikäli kuului uskonnolliseen perheeseen. Nykyään nuoret tekevät mitä haluttaa mutta se kostautuu vielä.
Vierailija kirjoitti:
No se on niinku perinteistä, siinä on yksi hyvä syy. Tietysti voisihan sitä ottaa yhdistelmäsukunimen. Muutaman sukupolven päästä se oiskin jo aika hauskaa: Hei, olen Nanna Ahvensalmi-Ikäkukka-Virtanen-Ala-Mansikka-Lehtonen-Kuusela.
(Nimet keksitty)
Tai mies voi vaihtaa nimensä, jolloin taas joku ihmettelee. So what! Kunhan koko perheellä on sama nimi. Voihan sitä ottaa naumisiin mennessään vaikka kokonaan uuden, jos ei osaa päättää.
Hei, se on vaan nimi! Ei nimi miestä pahenna. Eikä naistakaan.
Perinne ei ole koskaan hyvä peruste. Perinteisiin vetoaminen on looginen virheargumentti, jota myös kutsutaan latinaksi nimellä argumentum ad antiquitatem. Ja argumentin joka on loogisesti virheellinen voi heti heittää roskakoriin, sillä ei ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut vakuutti avioitumisen eduista viimeistään avomieheni äkillinen kuolema alle 30-vuotiaana. Olin elänyt miehen kanssa yhteistä arkea 5 vuotta, mutta juridisesti hänen lähiomaisiaan olivat silti vanhemmat ja sisarukset, joita mies tapasi pari kertaa vuodessa. Välit miehen sukulaisiin olivat aiemmin olleet kunnossa, mutta yllättävää kuolemaa surressaan he ilmeisesti pitivät minua osasyyllisenä tilanteeseen. Sukulaiset järjestivät hautajaiset ja lopettivat välittömästi niiden jälkeen yhteydenpidon. En luonnollisesti ollut oikeutettu perintöön tai leskeneläkkeeseen (meillä ei ollut lapsia). Kaikkiaan tilanteesta jäi sellainen vaikutelma, etten olisi koskaan miehen puoliso ollutkaan.
Nykyisen miehen kanssa menimme naimisiin reilun vuoden seurustelun jälkeen. Jos sattuisin kuolemaan ennen häntä, haluan hänen saavan leskelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Minulle on tärkeää, että olemme toistemme lähimmät omaiset, eikä kellään ulkopuolisella ole siihen mitään sanomista.
Minullakin oli lähipiirissä tilanne, jossa nuori pari eli avoparina ja toinen kuoli hyvin yllättäen. Avopuoliso joutui lähtemään kotoaan, sai mukaansa vain ne yhteiset tavarat jotka pystyi todistamaan itse ostamikseen, ei saanut mitään avopuolisonsa tavaroita muistoksi, ei saanut vaikuttaa hautajaisjäärjestelyihin, joutui hautajaisissa kaukaisempien sukulaisten joukkoon jne. Ensin menettää rakkaansa ja sitten joutuu täysin sivuutetuksi, todella epäinhimillistä. Eikä sitä ikinä tiedä, millaisia ne ihan kivat vanhemmat ovat, kun lapsi yllättäen kuolee.
Tuttu ei päässyt edes avomiehensä hautajaiaiin. Haudalle istutetut kukatkin revitään pois.
Vain prosentti miehistä vaihtaa nimensä. Liittyy naiselliseen alistumiseen. Miksi luulette että rikolliset vaihtavat nimiään? Koska eivät halua tulla tunnistetuksi. Samaa tekevät naiset.
Se että perustelette miehen nimenottoa sillä että OMA nimennekin on mieheltä kertoo vain miten alistuneita miehille olette ja että määrittelette itsenne miesten kautta.
En ikinä ottaisi sukupuolen nimeä VAPAAEHTOISESTI joka alistaa, vihaa ja pilkkaa naisia. Ja oikeasti lopettakaa se lässyttäminen siitä että oma nimikin on mieheltä, jos ette erota omaa nineänne ja toista nimeä koska molempien kantajat ovat miehiä niin olette oikeasti idiootteja.
Naiset eivät kyllä kykene uudstautumaan. Siksi ihailen miehiä joilla on oman suvun nimet ja joiden nimestä tietää keiden verta ovat. Lähes kaikki avioituneet naiset kantavat toisen suvun nimeä minä sekoittaa esim. genealogiaa.
Hävettääkö kun vain prosentti miehistä alentuu moiseen? Miksi miehet eivät halua vieraiden sukujen nimiä?
Tuon osalta laki on ollut samanlainen ainakin 80-luvulta asti.