Miksi mennä naimisiin?

Voiko joku kertoa miksi nimi pitäisi vaihtaa koska miehen se kuiteski on? Niinkun mikä logiikka tuossa on? Kertoo vain miten typeriä saivartelijoita avioituneet naiset ovat. Edustatte idiotismia. OMA suku on OMA suku. Se että olen miehen kanssa ei tee vieraan suvun nimenottoa loogiseksi. Miksi appiukon nimi on parempi kuin oman isän? Miehet pettävät teitä. Onnea perheleikkeihin. Avioituneet miehet pettävät eniten.

Nämä argumentit "perinne", "miehen nimi se kuiteski o!!!!!" vain todistavat miten en samaistu muihin naisiin. Olen niin paljon kunnianhimoisempi ja itsenäisempi. En ikinä kantaisi toisen suvun nimeä. Niin nöyryyttävää.

Siitä aviomihen nimestä ei ikinä tule omaa. Oman suvun nimi on oma nimi. Os. Oma suku. Oma.

Ei yllätä että loogisin argumentti tulee miesnimimerkiltä ja että naiset vauhkoavat ympäripyöreitä virheargumenttejaan.

Naiset ovat näkymättömiä. Siksi he vaihtavat nimiään. Naiset eivät edes erota oman suvun nimeä toisen suvun nimestä koska molempien kantajat ovat miehiä.

Taas yksi syy miksi hävettää olla nainen. Ikuista alistumista ja kaiken työn tekemistä sekä itsensä määrittelyä muiden kautta. Lähes yksikään mies ei nimeään takianne vaihda. Koska se on akkamaista ja noloa.

Aiemmin jo tässä keskustelussa on tullut ilmi tuo juridinen puoli. Jos avopuolisolle tapahtuu jotain yllättävää, voi käydä heikosti omaisuuden ym. kanssa. Lähipiirissäni kävi näin.

Jos pelkää oman omaisuuden menetystä mahd. avioerossa, avioehdolla sen voi turvata avioliitossa.

Avioliitto on turva puolisolle ja lapsille, jos vaikka puoliso kuolee.

Voin kertoa ystäväni tilanteesta sen verran, että kun avopuoliso yllättäen kuoli, oli lapsen asema kyllä turvattu mutta ei hänen. Ja jos kuolleen avopuolison omaiset sattuvat olemaan ilkeää sorttia, jälki on kyllä aika rumaa.

Keskinäisellä testamentilla voi toki avopuolisokin turvata omaisuuttaan mutta ainakin toistaiseksi lainsäädäntö on avioparien puolella kun jotain ikävää sattuu (kuolema).

Minusta on naurettavaa, että avoliittoon yritetään yhdistää avioliittoon automaattisesti kuuluvia asioita, kuten sitä yhteistä sukunimeä, omaisuuden jakoa erotilanteessa ym, kun näihin ja moneen muuhunkin asiaan on jo olemassa avioliitto. Jos haluaa elää avoliitossa niin sitten elää, jos taas haluaa viralliset asiat kuntoon niin sitten menee naimisiin.

Ennen ajattelin, että en mene ikinä naimisiin. Sitten vuosien avoliiton jälkeen tajusin, että kaikki omaisuutemme on minun nimissä ja minun tililläni. Vaikka tosin onkin minun hankkimaa myös, koska mies on ollut nyt kotona monta vuotta. Mutta hän on mahdollistanut urani ja muuttanut työni perässä jne. Tajusin, että omaisuuteni olisi mennyt alkoholistivanhemmilleni eikä miehelle tai hänen lapsilleen, koska en ole adoptoinut heitä. Naimisiinmeno tuo vakautta miehelleni jos minulle tapahtuisi jotain.

Minusta on hauskaa olla rakastamani miehen vaimo. Siinä kai se suurin syy. Jos olisimme jatkaneet avoliitossa, olisimme joka tapauksessa järjestelleet omaisuuteen ja lapsiin liittyvät juridiset asiat avioliitonomaisesti niin sama se sitten oli mennä naimisiin. Pidin oman sukunimeni.