Lue keskustelun säännöt.
Onko huutaminen riittävä syy lastensuojeluilmoitukseen?
21.04.2017 |
Asun kerrostalossa, jossa on vahvat seinät ja hyvä äänieristys. Naapureiden menoa ei siis juuri kuule, kun desibelit pysyvät normaalin rajoissa. Ajoittain (useita kertoja viikossa) kuulen kuitenkin kovaa huutamista alakerrasta. Tiedän, että asunnossa asuu kaksilapsinen ydinperhe, lapset n. 3 ja 5-vuotiaat. Perheen äiti siis kiroilee ja raivoaa, samalla kuuluu hysteeristä lapsenitkua. Tiedän, että vanhemman turhautuminen on normaalia, mutta kuinka pitkälle?
Olen huolissani lasten hyvinvoinnista, koska ainakin itse pikkutyttönä olisin säikähtänyt tuollaista kovasti. Olenko siis vain kasvanut pumpulissa, vai kuulostaako tilanne teistäkin siltä, että siihen tulisi puuttua?
Kommentit (149)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on todettu,että lapsen aivot vaurioituu huutamisesta.
tuokin on henkistä väkivaltaa. tee lasu. tuolla ihmisella ei ole kaikki hyvin henkisesti. tuntuu pahalle. heikosti koulutettu henkilä useimmin käyttäytyy noin.
onko muuten vuokratalo?
EI OLE VUOKRATALO, VAAN ULLANLINNASSA OMISTUSTALO.
RIKKAITA NISTIVANHEMPIA.
OMISTAVAT KOKO VIIDENNEN KERROKSEN KOKONAAN YHTENÄ TILANA (kaksi neliöö ja yksi kolmio, viisi sisäänkäyntiä)
Väittämällä huutamisesta joutuu huostaan. Herättää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väittämällä huutamisesta joutuu huostaan. Herättää huolta.
Syyllinen oli löydetty ja kuulustelujen jälkeen suurin vika oli väittämä huutamisesta. Kuulemma joskus korottanut ääntään. ->huostaan
Mutta sitä ei kuule, jos se äiti pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun tuli huudettua, kun oli niin väsynyt, ja ehkä vielä halaa lastaan. Minulla ei ole tapana kiroilla, mutta kyllä vaan lasten pikkulapsiaikana pääsi joskus kirosana suusta. En toki tiedä tapaustasi. Lapset ovat eri lailla herkkiä. Toiset ei helposti hätkähdä. Toiselle pitää varovasti sanoa, jos tarvitsee "moittia", kun muuten purskahtaa itkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.
Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).
Huuto kuuluu ulos asti.
Temperamentteja on monenlaisia. Itse lapsena pelästyin ja ahdistuin kun sukulainen huusi lapsilleen, välillä kiroilikin. Koko ajan oli siellä kyläillessä sellainen olo että milloin pitää pelätä että toinen vanhemmista räjähtää. Se oli heidän tapansa ja temperamenttinsa. Vanhemmat työssä käyviä hyvin koulutettuja. Lapsista tuli menestyviä kunnon kansalaisia kaikista.
Säikähdin, koska meillä sitä huutoa ei juuri koskaan ollut, tosin toisella vanhemmalla muunlaisia ongelmia.
Mutta pointti tässä oli se että vaikka heillä oli huutoa ja paljon ja meillä ei juuri lainkaan, niin enemmän apua meidän perheessä olisi tarvittu kuin heidän.
Varmaan suomalainen mentaliteetti että kaikki mistä tulee ääntä vähänkin enemmän on pahasta. Jos on vaan hissukseen niin ettei muut kuule niin kaikki on hyvin.
En voi käsittää niitä naapurikyyliä jotka kuuntelevat naapurien lapsiperheiden jokaista pieraisua sillä korvalla että saisi "syyn" tehdä lasun. Kun oma pää ei kestä kun muilla on elämää kodissaan: iloa, itkua, huutoa, naurua, kiljumista, karjumista, jne.
Räjähdän myös joskus itse omille lapsilleni, ja ihan syystä.
Huomioisipa joku lapsenkin temperamentin. Jos joutuu omassa kodissaan elämään pelossa, kun aikuinen riehuu kuin raivopäinen jatkuvasti, kyllä siihen soisi jonkun puuttuvan.
Jos minä tietäisin tämmöisen tapausken niin laittaisin postia postiluukusta, että jos ei huutaminen lopu niin teen lasun.
Lapsi pelkää jos hänelle raivotaan ja ehdottoman tuomittavaa. Siinä ei voi lähteä siihen että olisi oikeutettua kun "jokaisella se pinna palaa joskus plaa plaa plaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitä ei kuule, jos se äiti pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun tuli huudettua, kun oli niin väsynyt, ja ehkä vielä halaa lastaan. Minulla ei ole tapana kiroilla, mutta kyllä vaan lasten pikkulapsiaikana pääsi joskus kirosana suusta. En toki tiedä tapaustasi. Lapset ovat eri lailla herkkiä. Toiset ei helposti hätkähdä. Toiselle pitää varovasti sanoa, jos tarvitsee "moittia", kun muuten purskahtaa itkuun.
Ei se anteeksi pyyteleminen auta mitään. Vanhempi on edelleen se pelottava arvaamaton hahmo anteeksipyytelyn jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitä ei kuule, jos se äiti pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun tuli huudettua, kun oli niin väsynyt, ja ehkä vielä halaa lastaan. Minulla ei ole tapana kiroilla, mutta kyllä vaan lasten pikkulapsiaikana pääsi joskus kirosana suusta. En toki tiedä tapaustasi. Lapset ovat eri lailla herkkiä. Toiset ei helposti hätkähdä. Toiselle pitää varovasti sanoa, jos tarvitsee "moittia", kun muuten purskahtaa itkuun.
Sama täällä. Joskus TODELLA väsyneenä saatan korottaa ääntä (=huutaa) ja välillä jopa tuo 3v. uhmalapseni nauraa sille. En kiroile juurikaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tietäisin tämmöisen tapausken niin laittaisin postia postiluukusta, että jos ei huutaminen lopu niin teen lasun.
Lapsi pelkää jos hänelle raivotaan ja ehdottoman tuomittavaa. Siinä ei voi lähteä siihen että olisi oikeutettua kun "jokaisella se pinna palaa joskus plaa plaa plaa".
Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitä ei kuule, jos se äiti pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun tuli huudettua, kun oli niin väsynyt, ja ehkä vielä halaa lastaan. Minulla ei ole tapana kiroilla, mutta kyllä vaan lasten pikkulapsiaikana pääsi joskus kirosana suusta. En toki tiedä tapaustasi. Lapset ovat eri lailla herkkiä. Toiset ei helposti hätkähdä. Toiselle pitää varovasti sanoa, jos tarvitsee "moittia", kun muuten purskahtaa itkuun.
Ei se anteeksi pyyteleminen auta mitään. Vanhempi on edelleen se pelottava arvaamaton hahmo anteeksipyytelyn jälkeenkin.
Sinulla ei taida lapsia olla? Lähes huutamalla ne päiväkodissakin lapsia komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huudosta hämmentynyt lapsi saattaa reagoida nauramalla. Alitajuinen reaktio, hämmentyy itsekin jos kysyy että miksi naurat. Sitten suuttuu, jos vabhempi suuttuu naurusta, koska ei itsekään tiedä miksi teki niin ja miksi se oli niin väärin.
Älkää huutako lapsillenne. Kyllä ne kuulevat vähemmästäkin. Vaikka muut huutavat, ei sinun tarvitse.
Huutaminen rikkoo lapsen varsinkin jos on herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitä ei kuule, jos se äiti pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun tuli huudettua, kun oli niin väsynyt, ja ehkä vielä halaa lastaan. Minulla ei ole tapana kiroilla, mutta kyllä vaan lasten pikkulapsiaikana pääsi joskus kirosana suusta. En toki tiedä tapaustasi. Lapset ovat eri lailla herkkiä. Toiset ei helposti hätkähdä. Toiselle pitää varovasti sanoa, jos tarvitsee "moittia", kun muuten purskahtaa itkuun.
Elinikäinen jälki ja arpi on jo jätetty rähjäysvaiheessa. Halailu jälkikäteen ei sitä poista.
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä seurailisin vielä. Jos lapset on perustyytyväisen oloisia pihalla, leikkivät ja touhuavat sekä toisinaan kiukuttelevat, eivätkä suhtaudu vanhempiinsa oudosti, niin kaikki on todennäköisesti ihan hyvin.
Lastensuojelussa ei riitä resurssit oikeasti laiminlyötyihin lapsiin, joita oikeasti pahoinpidellään tai ovat täysin emotionaalisesti eristettyjä (heille ei edes huudeta).
Näkymätön ja kuulumaton lapsi eniten huolestuttaisi minua.
Siis jos et näe lapsen toisinaan kiukuttelevan, alat epäillä onko kaikki kunnossa?
Huh.
Näistä naapurikyylistä pitäisi se lasu tehdä. Vähintään huoli-ilmoitus, kun ei heillä kerran ole mitään omaa elämää.
Mulla yksi naapuri oli kauhea huutaja. Se huusi lapsilleen jatkuvasti vîttua ja sąatanaa. Tosi rumasti raivosi lapsilleen. Itse lapsista ei kuulunut koskaan mitään ääntä. Joskus ne lapset itkivät yksinään rappukäytävässä, kun tulin kotiin. Pienimmänkään itku ei ollut äänekästä lapsen itkua vaan hiljaista nyyhkettä, jonka hän koitti piilottaa. Reppanat.
Surullista ajatella, miten monen mielestä huutoraivarit on normaali kasvatustyyli.