Lue keskustelun säännöt.
Nainen, oletko feministi?
21.04.2017 |
Tämä ei ole "naiset vs. miehet" -aloitus tai riidanhaastamista. Olen itsekin nainen.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Minusta kannattaisi kysyä ennemmin seuraavat asiat:
Kannatatko mahdollisuuksien vai lopputuleman tasa-arvoa?
Kumpi on tärkeämpi sukupuolten välinen tasa-arvo, vai yksilöiden välinen tasa-arvo?
Uskotko todella, että miehet muodostavat kollektiivisen pahan, joka on aina alistanut naisia, ettei naisilla muka ole historiassa ollut mitään muuta roolia kuin viaton orjan osa?Ja tietenkin jokaisen joka kutsuu itseään feministiksi, tulisi tietää mitä on intersektionaalinen feminismi ja Marxilainen feminismi, koska ne aatteet hallitsevat kansainvälistä feminismiä tällä hetkellä, ja niitä opetetaan yliopistoissa.
No oliko se 1800-luvulla elänyt Karl Marx sitten muka joku 'esi-feministi' ?
Eikös se puhunut vain proletaareista ja kapitalisteista,manufakruurista ja lisäarvosta ym.
Olen kyllä lukenut hieman hänen kirjeenvaihtoaan (kootut) Friedrich Engelsin kanssa,mutta en nyt kyllä mitään sen erityisempiä 'feministisiksi' tulkittavia piirteitä löytänyt.
Eikä hän minun tietääkseni (eikä kai kukaan muukaan siihen aikaan )koko tuota sanaa käyttänyt, tai tuntenutkaan.
Marxin tytär 'Tussy' Marx (taisi olla tuo nimi hänestä joku kutsuma-tai lempinimi ja on hänestäkin muuten tehty kirja) oli sensijaan kyllä jotakin sinne päin ja naisten oikeuksien puolestapuhujia toki,eli elämänsä Lontoossa,mutta teki valitettavasti vielä melko nuorena itsemurhan.
.. no joo,tai siis olihan hän kyllä jo 43-vuotias,kun sai selvää,että hänen pitkäaikaisella miesystävällään Edward Avelingilla oli suhde erään näyttelijättären kanssa ja päätti tehdä kaksoisitsemurhan Avelingin tarkoitusta varten tuomalla myrkyllä.
Aveling kylläkään ei sitten ottanutkaan tuota myrkkyä,mutta kuoli kyllä kuitenkin samana vuonna 1898.
'Tussyn' varsinainen nimi oli muuten Eleanor.
Karl Marx,eli hänen isänsä,jonka teoksien julkaisussa ja kääntämisessä Tussy oli tehnyt omistautuneesti ja pitkään työtä,on muuten hänkin haudattu Lontooseen.
Olen käynyt siellä erään kerran,ns. nuoriso 'interrail'-matkalla ollessani, hänen haudallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Minusta kannattaisi kysyä ennemmin seuraavat asiat:
Kannatatko mahdollisuuksien vai lopputuleman tasa-arvoa?
Kumpi on tärkeämpi sukupuolten välinen tasa-arvo, vai yksilöiden välinen tasa-arvo?
Uskotko todella, että miehet muodostavat kollektiivisen pahan, joka on aina alistanut naisia, ettei naisilla muka ole historiassa ollut mitään muuta roolia kuin viaton orjan osa?Ja tietenkin jokaisen joka kutsuu itseään feministiksi, tulisi tietää mitä on intersektionaalinen feminismi ja Marxilainen feminismi, koska ne aatteet hallitsevat kansainvälistä feminismiä tällä hetkellä, ja niitä opetetaan yliopistoissa.
No oliko se 1800-luvulla elänyt Karl Marx sitten muka joku 'esi-feministi' ?
Eikös se puhunut vain proletaareista ja kapitalisteista,manufakruurista ja lisäarvosta ym.
Olen kyllä lukenut hieman hänen kirjeenvaihtoaan (kootut) Friedrich Engelsin kanssa,mutta en nyt kyllä mitään sen erityisempiä 'feministisiksi' tulkittavia piirteitä löytänyt.
Eikä hän minun tietääkseni (eikä kai kukaan muukaan siihen aikaan )koko tuota sanaa käyttänyt, tai tuntenutkaan.
Marxin tytär 'Tussy' Marx (taisi olla tuo nimi hänestä joku kutsuma-tai lempinimi ja on hänestäkin muuten tehty kirja) oli sensijaan kyllä jotakin sinne päin ja naisten oikeuksien puolestapuhujia toki,eli elämänsä Lontoossa,mutta teki valitettavasti vielä melko nuorena itsemurhan.
Kun ymmärrys hukkuu kirjaimellisuuteen, pukevat uudet vaatteet alastonta keisariakin!
Onneksi tosin Marxilainen feminismi on tullut siinä määrin kaapista, ettei sen olemassa olo ole mikään salaisuus, jonka jokainen voi googlettamalla todeta.
En ole, koska kannatan tasa-arvoa.
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Minusta kannattaisi kysyä ennemmin seuraavat asiat:
Kannatatko mahdollisuuksien vai lopputuleman tasa-arvoa
Kumpi on tärkeämpi sukupuolten välinen tasa-arvoa, vai yksilöiden välinen tasa-arvo?
Uskotko todella, että miehet muodostavat kollektiivisen pahan, joka on aina alistanut naisia, ettei naisilla muka ole historiassa ollut mitään muuta roolia kuin viaton orjan osa?Ja tietenkin jokaisen joka kutsuu itseään feministiksi, tulisi tietää mitä on intersektionaalinen feminismi ja Marxilainen feminismi, koska ne aatteet hallitsevat kansainvälistä feminismiä tällä hetkellä, ja niitä opetetaan yliopistoissa.
-Kannatan teoriassa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta reaalimaailmassa jonkinlaista hybridimallia, koska todellisuudessa täysin tasa-arvoisia mahiksia ei oikeastaan voi toteuttaa ja toimivassa yhteiskunnassa ketään ei oikein voi jättää täysin heitteillä.
-Yksilöiden välinen tasa-arvo on tärkeintä. Yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa on kuitenkin sellaisenaan turhan laaja ja abstrakti asia tavoiteltavaksi. Sitä on yleensä helpointa edistää puuttumalla erilaisiin syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun muotoihin, jotka taas yleensä kohdistuvat ryhmiin, oli ryhmät sit jaettu sukupuolen, varallisuuden, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, iän tai muun ominaisuuden mukaan.
-En usko.
-Ja musta ei tarvitse. Itse asemoidun feministiksi, koska se on länsimaisessa aatehistoriassa oikeastaan ainoa liike, joka on edes jossain muodossaan vaatinut tasa-arvoa ihan kaikille. Länsimaisilla tasa-arvoliikkeillä antiikin Kreikasta liberalismin isien ja egalitaristien kautta kommunisteihin on yleensä ollut julkilausuttuna tavoitteena kaikkien tasa-arvo, mutta tarkemmin lukiessa "kaikki" onkin yleensä määritelty valkoisiksi (usein omavaraisiksi) miehiksi. Egalitarismi on tästä hyvä esimerkki. (Ja siksi en pidäkään säännöllisin väliajoin esiin nousevaa "mikseivät feministit kutsu itseään egalitaristeiksi, jos kerran haluavat tasa-arvoa" -keskustelua kovin mielekkäänä.) Joka ikinen "tasa-arvoliike", joka on väittänyt olevansa universaali ja jättänyt tämän nojalla keskustelematta ihmisten ja ryhmien välisistä eroista, on osoittautunut suutariksi. Pidän feminismiä hyvänä nimenä modernille tasa-arvoliikkeelle, koska nimi sisältää historiallisen viittauksen ja terveen muistutuksen siitä, että kaikkien tasa-arvoa ajaessa on ajateltava myös ryhmiä ja eroja.
Ja nimenomaan koska intersektionaalinen feminismi on systemaattisin ja inklusiivisin tasa-arvoliike koko länsimaisessa poliittisen ajattelun historiassa, siitä pitää saada keskustella ja itsensä pitää saada asemoida feministiksi, vaikka ei ymmärtäisi mitä tarkoittaa tai osaisi sanoa, että intersektionaalinen feminismi on inklusiivista tai osaisi summata marxilaisuuden pääpiirteitä. Mulle riittää, että itseään feministiksi tituleeraava ihminen osaa sanoa haluavansa kaikkien tasa-arvoa ja ottaa tämän nimissä vakavasti myös ne ryhmät, joihin ei itse kuulu, ja kokemukset, joita itsellä ei ole.
Se, että akateemisen koulutuksen saaneet asianharrastajat toimivat kielipoliiseina, jotka kiukkuisina rinkir*nkkaavat sillä, kuka keksii vaikeimman kirjainhäkkyrän ja jakavat tuomioita kaikille, jotka eivät tätä häkkyrää ja muita akateemisia termejä oikeaoppisesti käytä, ei palvele yhtään ketään. Tätä ei saa kuitenkaan sotkea siihen, että poliittisen korrektiuden, ts. normaalien käytöstapojen vaatimus keskustelussa on ihan ehdoton eikä mitään tiukkapipoista kielipoliiseilua.
Suuri osa feminismistä perustuu historiallisten kontekstien tahalliselle väärin ymmärtämiselle. Suuri osa epätasa-arvosta, josta feministit puhuvat eivät perustu ihmisten sortamiseen. Ja hyvin suuri osa epätasa-arvosta ei koske naisia lainkaan, mutta tätä faktaa feministit eivät suostu myöntämään, koska se rikkoisi koko heidän uskorakenteensa perustan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Minulle ihmisoikeudet ovat todella tärkeitä.
Mitä mieltä olet musliminaisten kohtalosta ja ihmisoikeuksista? Tuiomitsetko heidän kohtelunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja olen ollut jo 40 vuotta.
Nainen, joka väittää, ettei ole feministi on outo tai aivopesty.
Meitä outoja on aika paljon.
Siis eikö sinua kiinnosta esim. tyttöjen ympärileikkausten ja koulutuksen kaltaiset asiat lainkaan? En oikein hahmota tätä mielipidettä.
Kyllä kiinnostaa mutta en tarvitse siihen feminismiä.
Niin no se on nimenomaan feminismiä, että pyritään parantamaan naisten asemaa..
Miten on onnistunut musliminaisten aseman parantaminen Suomessa?
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Minusta kannattaisi kysyä ennemmin seuraavat asiat:
Kannatatko mahdollisuuksien vai lopputuleman tasa-arvoa
Kumpi on tärkeämpi sukupuolten välinen tasa-arvoa, vai yksilöiden välinen tasa-arvo?
Uskotko todella, että miehet muodostavat kollektiivisen pahan, joka on aina alistanut naisia, ettei naisilla muka ole historiassa ollut mitään muuta roolia kuin viaton orjan osa?Ja tietenkin jokaisen joka kutsuu itseään feministiksi, tulisi tietää mitä on intersektionaalinen feminismi ja Marxilainen feminismi, koska ne aatteet hallitsevat kansainvälistä feminismiä tällä hetkellä, ja niitä opetetaan yliopistoissa.
-Kannatan teoriassa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta reaalimaailmassa jonkinlaista hybridimallia, koska todellisuudessa täysin tasa-arvoisia mahiksia ei oikeastaan voi toteuttaa ja toimivassa yhteiskunnassa ketään ei oikein voi jättää täysin heitteillä.
-Yksilöiden välinen tasa-arvo on tärkeintä. Yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa on kuitenkin sellaisenaan turhan laaja ja abstrakti asia tavoiteltavaksi. Sitä on yleensä helpointa edistää puuttumalla erilaisiin syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun muotoihin, jotka taas yleensä kohdistuvat ryhmiin, oli ryhmät sit jaettu sukupuolen, varallisuuden, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, iän tai muun ominaisuuden mukaan.
-En usko.
-Ja musta ei tarvitse. Itse asemoidun feministiksi, koska se on länsimaisessa aatehistoriassa oikeastaan ainoa liike, joka on edes jossain muodossaan vaatinut tasa-arvoa ihan kaikille. Länsimaisilla tasa-arvoliikkeillä antiikin Kreikasta liberalismin isien ja egalitaristien kautta kommunisteihin on yleensä ollut julkilausuttuna tavoitteena kaikkien tasa-arvo, mutta tarkemmin lukiessa "kaikki" onkin yleensä määritelty valkoisiksi (usein omavaraisiksi) miehiksi. Egalitarismi on tästä hyvä esimerkki. (Ja siksi en pidäkään säännöllisin väliajoin esiin nousevaa "mikseivät feministit kutsu itseään egalitaristeiksi, jos kerran haluavat tasa-arvoa" -keskustelua kovin mielekkäänä.) Joka ikinen "tasa-arvoliike", joka on väittänyt olevansa universaali ja jättänyt tämän nojalla keskustelematta ihmisten ja ryhmien välisistä eroista, on osoittautunut suutariksi. Pidän feminismiä hyvänä nimenä modernille tasa-arvoliikkeelle, koska nimi sisältää historiallisen viittauksen ja terveen muistutuksen siitä, että kaikkien tasa-arvoa ajaessa on ajateltava myös ryhmiä ja eroja.
Ja nimenomaan koska intersektionaalinen feminismi on systemaattisin ja inklusiivisin tasa-arvoliike koko länsimaisessa poliittisen ajattelun historiassa, siitä pitää saada keskustella ja itsensä pitää saada asemoida feministiksi, vaikka ei ymmärtäisi mitä tarkoittaa tai osaisi sanoa, että intersektionaalinen feminismi on inklusiivista tai osaisi summata marxilaisuuden pääpiirteitä. Mulle riittää, että itseään feministiksi tituleeraava ihminen osaa sanoa haluavansa kaikkien tasa-arvoa ja ottaa tämän nimissä vakavasti myös ne ryhmät, joihin ei itse kuulu, ja kokemukset, joita itsellä ei ole.
Se, että akateemisen koulutuksen saaneet asianharrastajat toimivat kielipoliiseina, jotka kiukkuisina rinkir*nkkaavat sillä, kuka keksii vaikeimman kirjainhäkkyrän ja jakavat tuomioita kaikille, jotka eivät tätä häkkyrää ja muita akateemisia termejä oikeaoppisesti käytä, ei palvele yhtään ketään. Tätä ei saa kuitenkaan sotkea siihen, että poliittisen korrektiuden, ts. normaalien käytöstapojen vaatimus keskustelussa on ihan ehdoton eikä mitään tiukkapipoista kielipoliiseilua.
Suuri osa feminismistä perustuu historiallisten kontekstien tahalliselle väärin ymmärtämiselle. Suuri osa epätasa-arvosta, josta feministit puhuvat eivät perustu ihmisten sortamiseen. Ja hyvin suuri osa epätasa-arvosta ei koske naisia lainkaan, mutta tätä faktaa feministit eivät suostu myöntämään, koska se rikkoisi koko heidän uskorakenteensa perustan.
Tarkentaisitko? Nyt sellaiselle, joka ei etukäteen ole samaa mieltä kanssasi ja tiedä valmiiksi, mitä yrität sanoa, jää hyvin epäselväksi, mistä puhut.
Mikä historiallinen konteksti on ymmärretty väärin ja missä vaiheessa näin on käynyt? Tarkoitatko, että nykyfeminismi ymmärtää historian väärin vai että feminismi ylipäätään on syntynyt väärinymmärryksestä? Mitä tarkoitat epätasa-arvolla, joka ei perustu ihmisten sortamiseen? Jos kyse on empiirisistä ilmiöistä, ei tarvitse olla tyhjentävä, vaan havainnollistavat esimerkit riittävät. Mitä ei-naisiin kohdistuvaa epätasa-arvoa feministit eivät suostu myöntämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan tasa-arvoa kummankin sukupuolen välillä. En kuitenkaan lue itseäni feministiksi, sillä mielestäni suurin osa aatteen kannattajista ei edusta tätä ajatusta.
Riippuu missä kysytään. Ollaanko Afrikassa, ollaanko lähi-Idässä? Ajetaanko naisten tasa-arvoa ja yhteiskunnallisia oikeuksia? Totta kai olen silloin feministi.
Mutta sitten on tämä moderni länsimainen feminismi joka on saanut täysin naurettavia piirteitä ja perustuu pitkälti tietoisesti ylläpidettyyn väärään tietoon ja törkeään uhriutumiseen. Kolmas aalto joka nimittää itseään feminismiksi siinä missä toista ja ensimmäistä.
En pysty kunnioittamaan tällaista feminismiä tippaakaan. Se ei todellisuudessa aja pätkän vertaa naisten oikeuksia (mitä väliä on afrikkalaisten tyttölapsien ympärileikkauksilla kun Suomessa jaotellaan vaatteet kaupoissa sukupuolen mukaan?) vaan muistuttaa enemmän opportunistien rinkirunkkausta. Se ei selkeästi aja myöskään miesten oikeuksia vaikka väittääkin olevansa kummankin sukupuolen asialla. Se on monessa suhteessa epärehellinen liike.
Yhdysvalloissa ja Ruotsissa ja vaihtelevissa määrin muuallakin moderni feminismi on lisäksi voimakkaasti radikalisoitunut. Monilla sen johtohahmoista ja keulakuvista on täysin häiriintyneitä mielipiteitä, ihan arkailematonta miesvihaa ja mm. epätieteellisiä näkemyksiä sukupuolesta joita se opettaa totuuksina. Voihan sitä joku sanoa, että tämä ei ole sitä "oikeaa" feminismiä, mutta on monia, jotka ovat sitä mieltä että juurikin tämä on sitä oikeaa feminismiä uusimmassa muodossaan. Minä en kannata sitä enkä siis näin määriteltynä ole feministi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen feministi niin pitkään, kun käsitettä käytetään oikein: feministi kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sanalla on historiassa hyvin vahvasti naisasianajajan kaiku, sillä naisten asema oli aiemmin huomattavasti miesten asemaa huonompi. Silti feminismi tarkoittaa nimenomaan tasa-arvon, ei vain naisten etujen, ajamista.
En ole feministi. En kannata tasa-arvoa. Minusta miesten oikeudet tulisi polkea alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Minusta kannattaisi kysyä ennemmin seuraavat asiat:
Kannatatko mahdollisuuksien vai lopputuleman tasa-arvoa
Kumpi on tärkeämpi sukupuolten välinen tasa-arvoa, vai yksilöiden välinen tasa-arvo?
Uskotko todella, että miehet muodostavat kollektiivisen pahan, joka on aina alistanut naisia, ettei naisilla muka ole historiassa ollut mitään muuta roolia kuin viaton orjan osa?Ja tietenkin jokaisen joka kutsuu itseään feministiksi, tulisi tietää mitä on intersektionaalinen feminismi ja Marxilainen feminismi, koska ne aatteet hallitsevat kansainvälistä feminismiä tällä hetkellä, ja niitä opetetaan yliopistoissa.
-Kannatan teoriassa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta reaalimaailmassa jonkinlaista hybridimallia, koska todellisuudessa täysin tasa-arvoisia mahiksia ei oikeastaan voi toteuttaa ja toimivassa yhteiskunnassa ketään ei oikein voi jättää täysin heitteillä.
-Yksilöiden välinen tasa-arvo on tärkeintä. Yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa on kuitenkin sellaisenaan turhan laaja ja abstrakti asia tavoiteltavaksi. Sitä on yleensä helpointa edistää puuttumalla erilaisiin syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun muotoihin, jotka taas yleensä kohdistuvat ryhmiin, oli ryhmät sit jaettu sukupuolen, varallisuuden, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, iän tai muun ominaisuuden mukaan.
-En usko.
-Ja musta ei tarvitse. Itse asemoidun feministiksi, koska se on länsimaisessa aatehistoriassa oikeastaan ainoa liike, joka on edes jossain muodossaan vaatinut tasa-arvoa ihan kaikille. Länsimaisilla tasa-arvoliikkeillä antiikin Kreikasta liberalismin isien ja egalitaristien kautta kommunisteihin on yleensä ollut julkilausuttuna tavoitteena kaikkien tasa-arvo, mutta tarkemmin lukiessa "kaikki" onkin yleensä määritelty valkoisiksi (usein omavaraisiksi) miehiksi. Egalitarismi on tästä hyvä esimerkki. (Ja siksi en pidäkään säännöllisin väliajoin esiin nousevaa "mikseivät feministit kutsu itseään egalitaristeiksi, jos kerran haluavat tasa-arvoa" -keskustelua kovin mielekkäänä.) Joka ikinen "tasa-arvoliike", joka on väittänyt olevansa universaali ja jättänyt tämän nojalla keskustelematta ihmisten ja ryhmien välisistä eroista, on osoittautunut suutariksi. Pidän feminismiä hyvänä nimenä modernille tasa-arvoliikkeelle, koska nimi sisältää historiallisen viittauksen ja terveen muistutuksen siitä, että kaikkien tasa-arvoa ajaessa on ajateltava myös ryhmiä ja eroja.
Ja nimenomaan koska intersektionaalinen feminismi on systemaattisin ja inklusiivisin tasa-arvoliike koko länsimaisessa poliittisen ajattelun historiassa, siitä pitää saada keskustella ja itsensä pitää saada asemoida feministiksi, vaikka ei ymmärtäisi mitä tarkoittaa tai osaisi sanoa, että intersektionaalinen feminismi on inklusiivista tai osaisi summata marxilaisuuden pääpiirteitä. Mulle riittää, että itseään feministiksi tituleeraava ihminen osaa sanoa haluavansa kaikkien tasa-arvoa ja ottaa tämän nimissä vakavasti myös ne ryhmät, joihin ei itse kuulu, ja kokemukset, joita itsellä ei ole.
Se, että akateemisen koulutuksen saaneet asianharrastajat toimivat kielipoliiseina, jotka kiukkuisina rinkir*nkkaavat sillä, kuka keksii vaikeimman kirjainhäkkyrän ja jakavat tuomioita kaikille, jotka eivät tätä häkkyrää ja muita akateemisia termejä oikeaoppisesti käytä, ei palvele yhtään ketään. Tätä ei saa kuitenkaan sotkea siihen, että poliittisen korrektiuden, ts. normaalien käytöstapojen vaatimus keskustelussa on ihan ehdoton eikä mitään tiukkapipoista kielipoliiseilua.
Suuri osa feminismistä perustuu historiallisten kontekstien tahalliselle väärin ymmärtämiselle. Suuri osa epätasa-arvosta, josta feministit puhuvat eivät perustu ihmisten sortamiseen. Ja hyvin suuri osa epätasa-arvosta ei koske naisia lainkaan, mutta tätä faktaa feministit eivät suostu myöntämään, koska se rikkoisi koko heidän uskorakenteensa perustan.
Tarkentaisitko? Nyt sellaiselle, joka ei etukäteen ole samaa mieltä kanssasi ja tiedä valmiiksi, mitä yrität sanoa, jää hyvin epäselväksi, mistä puhut.
Mikä historiallinen konteksti on ymmärretty väärin ja missä vaiheessa näin on käynyt? Tarkoitatko, että nykyfeminismi ymmärtää historian väärin vai että feminismi ylipäätään on syntynyt väärinymmärryksestä? Mitä tarkoitat epätasa-arvolla, joka ei perustu ihmisten sortamiseen? Jos kyse on empiirisistä ilmiöistä, ei tarvitse olla tyhjentävä, vaan havainnollistavat esimerkit riittävät. Mitä ei-naisiin kohdistuvaa epätasa-arvoa feministit eivät suostu myöntämään?
Nykyfeminismi heijastaa oman maailmankuvansa sellaisenaan menneisyyteen, ja jokainen asia menneisyydessä pelkistetään johtuvan niistä muutamasta asiasta, joista feministit aina jauhavat. Patriarkaatti, naisten alistaminen jne.
Biologia ei heille koskaan merkkaa mitään. Elämän realiteetit eivät koskaan merkkaa heille mitään. Vaihtoehtoiset näkökulmat eivät koskaan merkkaa heille mitään. Eikä heidän maailmankuvansa ulkopuolelle jääneet asiat merkkaa heille mitään.
Ja länsimaisten ihmisten on edes vaikea tajuta kuinka värittynyt feminismi on, koska meidät on kaikki aivopesty siinä määrin, että olemme tottuneet pitäämään tiettyjä asioita totuuksina. Voi kuinka monta kertaa olen itsekin mennyt siihen halpaan.
Miehistä pitää ymmärtää muutama asia, sen jälkeen tajuaa ettei feminismillä ole pohjaa. Ensinäkin miehiä ei kiinnosta auttaa toisia miehiä. On toki aseveljeyttä ja veljeskuntia, mutta niillä on erityisiä piirteitä. Ne ovat eräänlaista heimoveljeyttä, jossa sukupuolella ei sinänsä ole funktiota. Heimoveljeydenkin perimmäinen tarkoitus on suojella naisia ja lapsia, ei miehiä.
Lähes kaikki miesasiamiehet ovat sellaisia, jotka ovat saaneet elämässä jossain vaiheessa kunnolla turpaan, ja vasta sitten heränneet ajamaan miesten oikeuksia. Suurin osa miehistä ehkä tiedostaa jollain tasolla asemansa, mutta ruikuttaminen on heikkouden merkki, ja niinpä sitä on hyvin tyypillistä miehille porskuttaa polleana, kunnes lyödään lyttyyn.
Toisin sanoen, mitään patriarkaatti kollektiivia ei voi olla, koska miehet kilpailevat toisiaan vastaan. Ja jos joku siitä putoaa pois, niin se on itselle vain hyväksi. Hyvävelikerhotkaan eivät ole niinkään sukupuolijuttu, vaan kaveri- ja sukulaisuusjuttu. Se on sisäpiiri, johon ei kuulu miehistäkään 99.9999 prosenttia.
Jos miehet ajaisivat yhteistä etuuttaan kuten naiset, ja olisivat oikeasti tehneet sitä tuhansia vuosia, ei naisilla olisi mitään mahdollisuuksia. Jos miehet olisivat sellaisia kuin feministit haluavat uskoa, te olisitte nyt kaikki jossain karsinassa. Te ette kuitenkaan ole, koska me olemme apinalaji, ja yhdelläkään apinalajilla ei ole miesten kollektiiveja.
Me olemme hyvin "tasa-arvoinen" laji siinä mielessä, että miesten ja naisten kokoero on kohtuullisen pieni, ja polygamia jokseenkin vähäistä. Ja tasa-arvoisuus täyttyy laittaa sulkeisiin, koska joka muiden isojen apinoiden yhteisöissä naarailla on paljon etenkin seksuaalista valtaa, aivan kuten ihmisyhteisöissäkin. He saavat paljon haluamiaan asioita läpi.
Feminismin maailman kuva on perustavanlaatuisesti nyrjähtänyt, koska sen huomio keskittyy marginaalisiin mieryhmiin: raiskaajiin, johtajiin ja väkivallatekijöihin, jättäen huomiotta valtaosan miehistä kokonaan.
Toki miehissä on kaikenlaista vikaa, mutta niin on naisissakin, oi voi kuinka paljon tavallisissa naisissa on vikaa, ovat ilkeitä, turhamaisia, itsekkäitä tai muuten keljuja tyyppejä. Se on kuitenkin persoonakysymys, ei sukupuolikysymys.
En ole
En oikeastaan ole ajatellut sitä asiaa paljoa, tiedän että maailmassa on vieläkin epätasa-arvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole feministi. En kannata tasa-arvoa. Minusta miesten oikeudet tulisi polkea alas.
Eli oket feminatsi
Kyllä olen ja periyttänyt sen myös kolmelle tyttärelle
En ole feministi. Kannatan perinteisiä arvoja ja sitä, että mies on mies ja nainen on nainen.
Ympärileikkauksia vastustan jyrkästi. Tällä ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Ei feminismi ole mikään ainoa naisten ihmisoikeuksien puolustamisjärjestelmä.
-Kannatan teoriassa mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta reaalimaailmassa jonkinlaista hybridimallia, koska todellisuudessa täysin tasa-arvoisia mahiksia ei oikeastaan voi toteuttaa ja toimivassa yhteiskunnassa ketään ei oikein voi jättää täysin heitteillä.
-Yksilöiden välinen tasa-arvo on tärkeintä. Yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa on kuitenkin sellaisenaan turhan laaja ja abstrakti asia tavoiteltavaksi. Sitä on yleensä helpointa edistää puuttumalla erilaisiin syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun muotoihin, jotka taas yleensä kohdistuvat ryhmiin, oli ryhmät sit jaettu sukupuolen, varallisuuden, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, iän tai muun ominaisuuden mukaan.
-En usko.
-Ja musta ei tarvitse. Itse asemoidun feministiksi, koska se on länsimaisessa aatehistoriassa oikeastaan ainoa liike, joka on edes jossain muodossaan vaatinut tasa-arvoa ihan kaikille. Länsimaisilla tasa-arvoliikkeillä antiikin Kreikasta liberalismin isien ja egalitaristien kautta kommunisteihin on yleensä ollut julkilausuttuna tavoitteena kaikkien tasa-arvo, mutta tarkemmin lukiessa "kaikki" onkin yleensä määritelty valkoisiksi (usein omavaraisiksi) miehiksi. Egalitarismi on tästä hyvä esimerkki. (Ja siksi en pidäkään säännöllisin väliajoin esiin nousevaa "mikseivät feministit kutsu itseään egalitaristeiksi, jos kerran haluavat tasa-arvoa" -keskustelua kovin mielekkäänä.) Joka ikinen "tasa-arvoliike", joka on väittänyt olevansa universaali ja jättänyt tämän nojalla keskustelematta ihmisten ja ryhmien välisistä eroista, on osoittautunut suutariksi. Pidän feminismiä hyvänä nimenä modernille tasa-arvoliikkeelle, koska nimi sisältää historiallisen viittauksen ja terveen muistutuksen siitä, että kaikkien tasa-arvoa ajaessa on ajateltava myös ryhmiä ja eroja.
Ja nimenomaan koska intersektionaalinen feminismi on systemaattisin ja inklusiivisin tasa-arvoliike koko länsimaisessa poliittisen ajattelun historiassa, siitä pitää saada keskustella ja itsensä pitää saada asemoida feministiksi, vaikka ei ymmärtäisi mitä tarkoittaa tai osaisi sanoa, että intersektionaalinen feminismi on inklusiivista tai osaisi summata marxilaisuuden pääpiirteitä. Mulle riittää, että itseään feministiksi tituleeraava ihminen osaa sanoa haluavansa kaikkien tasa-arvoa ja ottaa tämän nimissä vakavasti myös ne ryhmät, joihin ei itse kuulu, ja kokemukset, joita itsellä ei ole.
Se, että akateemisen koulutuksen saaneet asianharrastajat toimivat kielipoliiseina, jotka kiukkuisina rinkir*nkkaavat sillä, kuka keksii vaikeimman kirjainhäkkyrän ja jakavat tuomioita kaikille, jotka eivät tätä häkkyrää ja muita akateemisia termejä oikeaoppisesti käytä, ei palvele yhtään ketään. Tätä ei saa kuitenkaan sotkea siihen, että poliittisen korrektiuden, ts. normaalien käytöstapojen vaatimus keskustelussa on ihan ehdoton eikä mitään tiukkapipoista kielipoliiseilua.