Lue keskustelun säännöt.
En mene lapsenlapseni leikki ristiäisiin.
21.04.2017 |
Kutsusta asti pohtinut. Tein päätöksen tänään. Mielipidettäni ei kunnioiteta. Minua ei siis kaivata.
Kommentit (130)
Mä oon änkeämässä kollegan lapsen rippijuhliin. Niin paljon juhlista tykkään.
Et mene juhliin, joissa on tuore lapsenlapsesi. Surullista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia mielipiteitä. Lapsen ja sen vanhempien mielipidettä siis pitää kunnioittaa mutta omaa ei? Leikki ristiäiset yhdysanana tai ilman mutta olisin halunut lapsen saavan siunauksen. En viitsi mennä siksi koska sanoisin asiasta. Minusta he saavat selittää muille vieraille asian. Jos se on niin okei niin miksi miehen äiti ei tiedä menevänsä feikki juhliin? Hänelle siis ei kerrottu totuutta etukäteen.
Lapsen vanhempien mielipiteitä kunnioitetaan asioissa, jotka koskevat heitä ja ovat heidän päätettävissään.
Sinun mielipiteitäsi kunnioitetaan asioissa, jotka koskevat sinua ja ovat sinun päätettävissäsi.
Erosin kirkosta ensimmäisen kerran 70-luvulla heti 18 vuotta täytettyäni. Sain Äitini ja myös sisarusteni vihat päälle. Sitten tulivat muutkin sisarukset perässä ja erosivat kaikki kirkosta. Jouduin liittymään takaisin ev.lut seurakuntaan 80-luvulla kun silloinen mieheni pakotti. Piti saada kuulemma lapsille kirkolliset ristiäiset ettei suku häpeä. 90-luvulla erosin uudelleen sekä kirkosta että miehestä ja olen päätöksessäni pysynyt. Lapset seuraavat äidin uskontoa joten heistäkin tuli samalla pakanoita. Nyt on poika naimisissa uskovaisen naisen kanssa ja he kieltävät minulta puhumisen joulupukista ja pääsisäiskukosta lapsenlapsille. Lahjaksi saa antaa vain rahaa ja sekin vanhemmille. Jeesuksesta taas saisi puhua mutta en ole oikein pätevä siinä. Jotenkin tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan ja paikkaan.
Aivan turha juhla tuo nimiäiset, vanhemmat kyttäävät jotain hopea lusikoita vauvalleen. Koko homma perustuu kuitenkin kristillisten traditioiden matkimiseen ja sitten muka ollaan niin modernia että.
Ja taas ap teki yhdyssanavirheen - feikkijuhlat on yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut kirkosta, samoin mies joten oli selvää että lapsemme sai nimiäiset. Äitini ei tätä hyväksynyt, ilmoitti ettei tule ja kieltäytyi lainaamasta suvun kastemekkoa. Isä kyllä saapui nimiäisiin ja kertoi heti kättelyssä, että "äitis itkee kotona". Kiitos syyllistämisestä vaan, iskä.. Miehen vanhemmat tulivat molemmat, vaikka eivät tuntuneetkaan täysin ymmärtävän "papitonta nimenantoa".
Eipä äiti hyväksynyt tytön nimeäkään, Taikaa. "Miksi ette voinut vaan antaa normaalia nimeä"...
Äiti ei tunnu ymmärtävän että minun elämäni, minun lapseni!
Oletko AP varma ,että edes toinen ko.lapsen vanhemmista kuuluu kirkkoon ? Ei nimittäin edes onnistu kirkollinen kastaminen/ristiäiset jollei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaliksuun alusta tuli lakimuutos, jonka perusteella äiti ei voi enää yksin omalla päätöksellään liittää lasta kirkkoon. Hyvä. On aivan oikein, että vanhempien tulee olla yksimielisiää, jos lapsi liitetään johonkin uskonnollilseen yhdyskuntaan vauvana. Mutta miksi ihmeessä pitäisi liittää? Siitä ei ole mitään hyötyä, mutta haittaa on, sillä lapselle lankeaa kielto opiskella koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon vaihtoehtona. Eli vanhemmat eivät voi valita UE/ET välillä niin kuin kastamattoman lapsen vanhemmat voivat valita. Päiväkodeissa kirkko änkee ja tunkee pitämään "pikkukirkkoja" kuulumisista ja kuulumattomuuksista välittämättä (- jos johtaja ja koulun rehtori vaan sallivat, vaikka päivähoidon ja koulun toiminnan pitäisi säädössten mukaan olla uskonnollisesti sitouttamatonta).
Miksi mummun tahtoa pitäisi kunnioittaa tämmöisessä? Meillä kyllä oli ristiäiset, vaikka en kirkkoon kuulukaan (mies kuuluu, asia oli hänelle tärkeä). Anoppi haukkui jo etukäteen tarjoilut, papin (ei pyydetty anopin suosikkia), jälkikäteen kaikki mun sukulaiset, papin ja lapsen nimikään ei ollut hyvä. Tämä toki kovaan ääneen ja mahdollisimman ilkeillä sanoilla kerrotaan kaikille, mukaan lukien mun vanhemmat.
Ah että tuli oikein arvostettu olo tuosta. Noh, anoppi saa nyt haukkua minua, kun jostain syystä ei huvita olla tekemisissä. Niin makaa kuin petaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja "rippikouluikäisille" nuorelle, joka ei mene "ripille", voi pitää mahtavimmat 15-vuotissynttärit ikinä!!
Kyllä meikein kaikki isovanhemmat ymmärtävät antaa lahjoja nuorelle yhtä laillä kuin "konfirmoiduillekin".
Kunnon juhlat kannattaa pitää ihan riippumatta siitä, meneekö nuori protu-leirille vai ei. Kannattaa kyllä mennä, jos pääsee, mutta se on eri asia kuin kunnon juhlat kotona (tai jossain).
Sinä voit vapaasti tehdä ratkaisusi ja olla menemättä, jos siltä tuntuu. Päätökset lapsen suhteen tekevät vanhemmat, eivät isovanhemmat. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinua tilaisuuteen kaivattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joillekin kristityille on niin kamalan vaikeaa ymmärtää asioiden kulttuurillinen merkitys? Naureskellaan, että salaa halutaan kuitenkin olla kristittyjä, kun ateistit juhlivat nimiäisiä, teinit käyvät protuleirit ja perheet viettävät joulua. Ei, kyse ei ole siitä, että ateistit haluavat salaa olla uskovaisia, vaan kyse on asioiden kulttuurillisesta merkityksestä. Kaikki ihmiset haluavat olla osa yhteisöä ja yhteiset juhlat ovat suuri osa sitä. Uskonnon jätettyä, ihmiset voivat muokata näistä uskonnollisista juhlista omat versionsa, jotta voivat kuitenkin nauttia yhdessä olosta ja traditioista.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turha juhla tuo nimiäiset, vanhemmat kyttäävät jotain hopea lusikoita vauvalleen. Koko homma perustuu kuitenkin kristillisten traditioiden matkimiseen ja sitten muka ollaan niin modernia että.
Lusikoista viis nimiäiset ovat passeli juhla juhlia suvun uusinta jäsentä ja esitellä hänet kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kirkosta, samoin mies joten oli selvää että lapsemme sai nimiäiset. Äitini ei tätä hyväksynyt, ilmoitti ettei tule ja kieltäytyi lainaamasta suvun kastemekkoa. Isä kyllä saapui nimiäisiin ja kertoi heti kättelyssä, että "äitis itkee kotona". Kiitos syyllistämisestä vaan, iskä.. Miehen vanhemmat tulivat molemmat, vaikka eivät tuntuneetkaan täysin ymmärtävän "papitonta nimenantoa".
Eipä äiti hyväksynyt tytön nimeäkään, Taikaa. "Miksi ette voinut vaan antaa normaalia nimeä"...
Äiti ei tunnu ymmärtävän että minun elämäni, minun lapseni!
Mihin sää kastemekkoa tarvit nimiäisissä? Lapselle vaan jotkut nätit siistit vaatteet päälle. Kastemekko tosiaan on nimensä mukaisesti kastemekko ja jollei lasta kasteta ei sitä silloin tarvita.
T. Itsekin lapsillensa nimiäiset pitänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä hiton leikkiristiäiset, siis yhdyssana, taidat tarkoittaa nimiäisiä. No hyvä juttu, taas tulee yksi jäsen vähemmän kirkkoon.
Miten jonkun randomin lapsen liittäminen kirkkoon on sinulta jotenkin pois?
Mitä tulee ap:n mielipiteen kunnioittamiseen, eihän varsinaisesti se "mielipiteen kunnioittaminen" tarkoita sitä, että tehdään asia sinun haluamallasi tavalla. Kyllä sinun mielipidettäsi voidaan silti kunnioittaa, vaikka asia tehtäisiinkin toisin.
Voit kuitenkin olla huoleti, juhlasta tulee onnistunut ja rakkauden täyteinen, olit siellä mukana tai et. Sinun poisjäämisesi ei vaikuta vastasyntyneen lapsen elämään, ei myöskään lapsen vanhempien onneen. Vain sinä jäät yhtä kokemusta paitsi.
Mutta ymmärrän kyllä, että jos haluaisit oikeat ristiäiset mutta lapsen vanhemmat pitävät nimiäiset ja asia tuntuu sinusta pahalta, niin sitten vain et mene. Ei se ole sen kummempi juttu.Hei, en ole AP ja minusta on hyvä juttu, että yhä vähemmän lapsia liitetään kirkon jäseniksi kasteessa.
Ai jaa. No mitäs meinaat, jos se lapsi vaikka tykkääkin olla mukana seurakunnan toiminnassa, kerhoissa ja kuoroissa ja uskoa Jumalaan ja enkeleihin? Mitäs jos se lapsi on onnellinen, että hänet on kastettu ja liitetty kirkkoon ja osaksi kristillistä yhteisöä? Miksi ajattelet automaattisesti, että jokainen lapsi vihaa ehdottomasti kirkkoa?
Tunnen muutaman tapauksen lähipiiristä, kun vanhemmat ei kuulu kirkkoon, ja lapsia ei ole kastettu. Kuitenkin nämä nuoret ovat halunneet rippikouluun ja onpa muutama seurakunnan toiminnassakin mukana. Sanoin omat nuoret, vaikka ei mitenkään uskonnollisia olla, ovat halunneet rippikouluun ja toimineet sen jälkeen isosina. Seurakunnan toiminta voi monelle nuorelle olla ihan hyvää toimintaa, vaikka ei uskovainen olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ensimmäisen kerran 70-luvulla heti 18 vuotta täytettyäni. Sain Äitini ja myös sisarusteni vihat päälle. Sitten tulivat muutkin sisarukset perässä ja erosivat kaikki kirkosta. Jouduin liittymään takaisin ev.lut seurakuntaan 80-luvulla kun silloinen mieheni pakotti. Piti saada kuulemma lapsille kirkolliset ristiäiset ettei suku häpeä. 90-luvulla erosin uudelleen sekä kirkosta että miehestä ja olen päätöksessäni pysynyt. Lapset seuraavat äidin uskontoa joten heistäkin tuli samalla pakanoita. Nyt on poika naimisissa uskovaisen naisen kanssa ja he kieltävät minulta puhumisen joulupukista ja pääsisäiskukosta lapsenlapsille. Lahjaksi saa antaa vain rahaa ja sekin vanhemmille. Jeesuksesta taas saisi puhua mutta en ole oikein pätevä siinä. Jotenkin tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan ja paikkaan.
Tulikos lapsista pakanoita? Heidäthän oli aikanaan kuitenkin kastettu?? Eikös pakanalapset tule juuri näistä nimijuhlista.
Wt loiset harrastavat nimiäisiä. Suurin osa ateisteista on siivellä eläjiä
Vierailija kirjoitti:
Nimen antavat kuin koiralle tokas oma mummoni, kun serkkuni lapselle pitivät nimiäiset. Eikä mennyt mummo kyseisiin juhliin. Mielestäni mummon oma ongelma.
Hehe, pidetäänkö koirillekin nykyään nimiäisiä?
Ymmärrään kyllä, että lasten leikeissä varmaan suosittua, mutta aikuisten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Wt loiset harrastavat nimiäisiä. Suurin osa ateisteista on siivellä eläjiä
Kuten esim.minä. Tein 40 v työtä , saan 2400€ eläkettä, omistan asunnon, auton ,kesämökin ja jonkin verran osakkeita. Kirkkoon en ole kuulunut koskaan eikä kuulu lapsenikaan.Jos em.on WT niin olen sitä sitä ihan mielelläni.
SatKs:ssa myös sama käytäntö. Valitettavasti vaan asiaa ei ole ajateltu ihan loppuun asti, meidän tyttö syntyi 2014, ja puoli vuotta myöhemmin, kun alettiin ravaamaan eri osastoilla, saatiin kerran jos toisenkin oikaista, että ei ole "Minna" vaan "Liisa", ja vieläkin tuo "synnytysnimi" kummittelee joissain papereissa (mm. laskuissa). Aluksi jouduttiin korjaamaan hetuakin, kun synnärillä saatu tilapäishetu oli jäänyt joihinkin rekistereihin haahuilemaan.