Te jotka olette tunnustaneet tunteenne...

Miksi tunnustaisit ihastuksesi jos et halua asian etenevän. Haluat sekä syödä että säästää kakun?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnustaisit ihastuksesi jos et halua asian etenevän. Haluat sekä syödä että säästää kakun?

Luitko aloitusviestin? Tavoite olisi päästä näistä tunteista.

Mulle on tehty tuollaisia tunnustuksia työpaikalla, eikä se ole minun maailmaani kaatanut. En ruvennut inhoamaan tyyppejä, vaan päin vastoin on mukava tietää, että voin luottaa heihin ja että he ovat puolellani. He ovat myös fiksuja ja hienoja ihmisiä, on lämmittävää kuulla tuollaista!

Olen itse tunnustanut tunteeni eräälle toiselle miehelle, ja oli huikeaa kuulla hänen tuntevan samoin! Olemme molemmat varattuja, suhteeseen emme ryhdy ja elämä menee muutenkin varmaan niin, että emme koskaan päädy yhteen, mutta on ihanaa tietää hänenkin rakastavan minua!

Jos et halua häneltä mitään, miksi tunnustaisit? Parempi vaan nauttia tunteistasi hiljaisesti, eikä sotkea toisen työkuvioita tai elämää. Yleensä molemminpuolisen ihastumisen kyllä huomaa. Siinä on sellaista säkenöintiä ja katseiden vaihtoa, että molemmat tietää mistä on kyse. Jos kumpikaan ei tee tilanteelle mitään, se todennäköisesti tarkoittaa että molemmat ovat varattuja.

Itsekin olen juuri ihastunut ihmiseen, johon minun ei "kuuluisi" ihastua. Joudumme jossain määrin tekemään töitä yhdessä. Ihastus on selvästi molemminpuoleista.  Annoin hänelle pienen mahdollisuuden viedä asiaa eteenpäin, mutta hän ei tehnyt mitään. En kuitenkaan tehnyt mitään, mikä paljastaisi tunteitani häntä kohtaan. Joten nyt vaan unohdan hänet. Näin yksinkertaista.

Olen samaa mieltä kuin muutama muu vastaaja, että miksi tunnustaisit mitään jos et halua viedä asiaa eteenpäin! Haaveilet ilmeisesti kuitenkin salaa enemmästä. Mitäpä jos työkaveri vastaa samoin? Siinä se sitten on, salasuhde alkamaisillaan.

Tunnustamalla kokeilet kepillä jäätä. Miksi väität että et halua viedä ihastumista eteenpäin? Valehtelet.

Vierailija kirjoitti:

...ettekä ole joko saanut vastakaikua, tai tunnustuksen tarkoituksena ei ollut aloittaa suhdetta tms. Helpottiko tunnustaminen? Muuttuivatko tunteet sen myötä?

Itse olen suorastaan rakastunut varattuun työkaveriin. En halua jättää omaa puolisoani hänen vuokseen, enkä tarvitse hänen osaltaan vastakaikua. Olen kärsinyt näistä tunteista melkein vuoden ja alan toivoa jo jonkinlaista helpotusta. Työkaverin tunteista ei ole mitään selvyyttä, mutta se on sivuseikka.

Ystäväni neuvo oli tunnustaa, jotta saan taakan sydämeltä. Auttaisiko se?

Rivien väleistä oletan, että et ole saanut häneltä vastakaikua? Hänen tunteensa sivuseikka? Tuskinpa. Tulee mieleen että haluat jotenkin kostaa hänelle, kertomalla tunteistasi, koska et ole saanut hänestä vastakaikua? Miksi sotkea toisen ihmisen työkuviot omien itsekkäiden tunteiden takia? Ja miten voi muka olla rakastunut, jos et halua häneltä mitään, etkä koe että hänellä olisi mitään tunteita sinua kohtaan? Katse peiliin. Tosi itsekäs ajatus tunnustaa tunteet, jotta pääsisi omista tunteista eroon. Teet hänelle epämukavan olon, oli hän kiinnostunut sinusta tai ei. Aikuinen ihminen löytää muut keinot joiden avulla unohtaa oman ihastuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihminen, jolle tällaisia tunnustuksia on tehty.

Mutta kaikesta sydämestäni toivoisin, että ei olisi. On tosi vaivaannuttavaa jatkaa pakollista yhdessäoloa samalla työpaikalla. Ja suoraan sanottuna olen ruvennut inhoamaan niitä kahta tyyppiä, jotka ovat mulle tehneet noin. Ennen tunteeni olivat ihan neutraalit.

Miksi inhoamaan? Aika vahva tunne!

Tässä asiassa olen sen verran itsekäs, että ajattelen lähinnä omaa helpotusta. Jos hän inhoaisi minua sen jälkeen, niin se olisi sitten niin :(

Siksi, että ne pilasivat multa työn ja työpaikan, jota ennen rakastin. Tunnelma muuttui kireäksi ja vaivaantuneeksi, eikä ollut enää kiva mennä aamulla töihin.

On erittäin itsekästä mennä "tunnustamaan tunteitaan" ja tyrkyttämään itseään ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut. Nämä molemmat kyllä tiesivät antamistani signaaleista, että en ole kiinnostunut. Silti oli vain pakko mennä avaamaan suunsa.

Jotkut eivät halua uskoa signaaleja. Omalta kohdaltani kerron, että inhottaa jo ennen tunnustusta. Uskokaa, että jos vastakaikua ei selkeästi tule, jättäkää tunteenne ja suhdetoiveet työpaikan ulkopuolelle! Ei vakoilua ja kyttäämistä, ei haaveilua, kiitos! Kyllä sitä voi päättää ettei ruoki haaveilua jostakusta ihmisestä. Siis päättää, mutta jotkut eivät vain halua päättää lopettaa sitä. Joskus asiat vain menevät liian pitkälle ja toisenihailu muuttuu taakaksi.

Olen ollut aiemminkin tilanteessa, jossa toinen kiertää kuin kissa kuumaa puuroa ja silloin toivoin että hän avautuisi jolloin saisi pisteen hommalle. Nyt tilanne on kestänyt niin kauan, että en tiedä miten nätisti osaan vastata, kun tämä tyyppi ei selvästikään ota mitään signaaleja vastaan vaan tuijottaa jatkuvasti ja koittaa tulla lähelleni kuukaudesta toiseen.

Minä suosittelen että tunteiden ei annettaisi kuumentua liikaa työpaikalla ollenkaan. Ei ne tunteet kuumene jos asennoituu asiallisesti ja tiedostaa, että ihastuminen työpaikalla voi olla tosi kiusallista molemmille osapuolille. Ja tiedoksenne: ihastuminen näkyy kyllä ja jos olet ihastunut, vastapuolen reagointi sinuun on reagointia siihen, että hän näkee sinun olevan ihastunut. Se varmasti aiheuttaa vähintään vaivautuneisuutta. Jännitettä, niinkuin ihastuneet asian ilmaisevat. Jännitettä tosiaan, joka voi purkautua pahimmillaan nurkkaan ajettuna kipakkana kielenkäyttönä.

up

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua häneltä mitään, miksi tunnustaisit? Parempi vaan nauttia tunteistasi hiljaisesti, eikä sotkea toisen työkuvioita tai elämää. Yleensä molemminpuolisen ihastumisen kyllä huomaa. Siinä on sellaista säkenöintiä ja katseiden vaihtoa, että molemmat tietää mistä on kyse. Jos kumpikaan ei tee tilanteelle mitään, se todennäköisesti tarkoittaa että molemmat ovat varattuja.

Niinpä, molemminpuolisen ihastumisen kyllä huomaa eikä siinä ole mitään epäselvää. Vaikeaa on silti olla niin ettei mitään pääsisi tapahtumaan kun toinen vaan vetää puoleensa tosi paljon ja hänen lähellään on niin hyvä olla. Mitään ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut mutta luulen että pienikin tilaisuus tekisi varkaan :-(

Niin tekisi mieli soittaa ihastukselle. Varsinkin silloin kun radiosta tulee ihana kappale.

Hän on mielessä aivan kokoajan, ekana aamulla ja viimeisenä illalla.

Mutta kun vaan en voi. Olen varattu ja kaikki ihan hyvin miehen kanssa.

Kun vain saisin nähdä hänet läheltä, ikävä.

Se ajatus elää mitä ruokkii.

Ihastuneena voi ajatuksissaan tehdä kohteestaan yli-ihmisen vain ruokkimalla mielikuvaa. Ihmisen mieli pystyy ihmeisiin. Vaihda nuo ruokinnat puolisosi ajatteluun, ala näkemään puolisosi uudella tavalla.

No okei, mun motiiveja epäillään ja moni uskoo, että harkitsen tätä vain siksi, että voisin viedä asioita eteenpäin.

Olen nyt kohta vuoden yrittänyt kaikkeni päästä näistä fiiliksistä eroon. Olen ollut ruokkimatta tunteita, keskittynyt omaan puolisoon, ottanut etäisyyttä ihastukseen.. Mutta mikään ei auta. Heti jos mitään tapahtuu, tipun taas samaan tunteeseen. Mikä tahansa idea otetaan vastaan lämmöllä. Työpaikan vaihto ei juuri nyt tule kyseeseen.

Ja en tosiaan haluaisi liikaa spekuloida saako tunteeni vastakaikua, koska sillä ei ole mitään merkitystä. En aio viedä tätä eteenpäin. Mutta jos joku arvio tähän pitää laittaa, luulen, että hänkin pitää (tai ainakin piti) minusta, muttei aio osaltaan edistää asiaa. Hänhän on siis varattu.

Eipä tuo ainakaan itselläni auttanut, kun kännipäissään menin jotain tunteitani tunnustamaan. Päinvastoin, työkaveri alkoi antaa vastakaikua ja menin hänestä aivan pää pyörälle. Sittemmin olen ottanut etäisyyttä ja yrittänyt järjellä ajatella koko tilanteen mahdottomuutta, mutta vaikeahan sitä on tunteitaan kokonaan kuopata.  Ja ihan hyvältähän ne ihastumisen tunteet tuntuivat jonkin aikaa, mutta voisi niistä kyllä päästää jo irti, kun ei mahdollisuuksia ole. 

No mutta, kesä on tulossa ja sitä myötä pitkä tauko työkaverin näkemisessä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Täytyy vain siirtää ajatuksia muuhun suuntaan, kun ihastus tulee mieleen (mitä valitettavasti tällä hetkellä tapahtuu jatkuvasti).

up

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen juuri ihastunut ihmiseen, johon minun ei "kuuluisi" ihastua. Joudumme jossain määrin tekemään töitä yhdessä. Ihastus on selvästi molemminpuoleista.  Annoin hänelle pienen mahdollisuuden viedä asiaa eteenpäin, mutta hän ei tehnyt mitään. En kuitenkaan tehnyt mitään, mikä paljastaisi tunteitani häntä kohtaan. Joten nyt vaan unohdan hänet. Näin yksinkertaista.

Miksi ei "kuuluisi" ihastua? Mitä tarkoitat, että annoit tilaisuuden viedä eteen päin?

Luin eilen limerenssistä ja nyt ymmärrän ystäväni neuvon paremmin. Limerenssi paranee sillä hetkellä kun tunteille saadaan vastakaikua, sillä se perustuu fantasioihin ja oletuksiin.

Mä olen aika varma että tässä tapauksessa kyse on limerenssistä eikä aidosta rakastumisesta. Olen rakastunut myös "terveellä" tavalla ja se ei ollut tuskaista tai pakonomaista kuten tämä.

Lisätietoja täältä: http://aphroweb.net/nre_faq.htm

Eli itse äänestän tunnustamisen puolesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihminen, jolle tällaisia tunnustuksia on tehty.

Mutta kaikesta sydämestäni toivoisin, että ei olisi. On tosi vaivaannuttavaa jatkaa pakollista yhdessäoloa samalla työpaikalla. Ja suoraan sanottuna olen ruvennut inhoamaan niitä kahta tyyppiä, jotka ovat mulle tehneet noin. Ennen tunteeni olivat ihan neutraalit.

Miksi inhoamaan? Aika vahva tunne!

Tässä asiassa olen sen verran itsekäs, että ajattelen lähinnä omaa helpotusta. Jos hän inhoaisi minua sen jälkeen, niin se olisi sitten niin :(

Siksi, että ne pilasivat multa työn ja työpaikan, jota ennen rakastin. Tunnelma muuttui kireäksi ja vaivaantuneeksi, eikä ollut enää kiva mennä aamulla töihin.

On erittäin itsekästä mennä "tunnustamaan tunteitaan" ja tyrkyttämään itseään ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut. Nämä molemmat kyllä tiesivät antamistani signaaleista, että en ole kiinnostunut. Silti oli vain pakko mennä avaamaan suunsa.

Tätä mä en voi kun ihmetellä. Tiesitkö että ihan kaikkialla minne menet ja olet ihmisten kanssa tekemisissä niin herätät tunteita muissa ja muut sinussa. Et sitä voi estellä jos joku ihastuu sinuun, tai sinä johonkin. Se riski on aina ihmisten kanssa olemassa.

Ymmärrän kyllä että töissä on vaivaannuttavaa, mutta ei sulla ole mitään syytä vihata noita ihmisiä. Eikö he ole ollut rehellisiä? Mieti jos he haaveilisivat sinusta salaa hullunkiilto silmissä, eikö se ole inhottavampaa? Kyllä hekin ansaitsi sen tietää ettet ole kiinnostunut, jotta voivat jatkaa eteenpäin.