Avioehdosta (miehen lapset)

Miehesi on ihan oikeassa siin, että perinnön pitää mennä lapsille. Ja sinä olet helvetillinen hölmö kun maksat miehen asunnon remppaa 15 000 eurolla. Ehdotan, että laaditten avioehdon SEKÄ velkakirjan jolla miehesi maksaa nuo 15 000e takaisin  - sulla on vaan kova homma vahtia, että maksaa myös. Ja tästä eteenpäin maksat kolmanneksen muista asumiskuluista paitsi lainakuluista, jotka tietty maksaa mies joka lainalla omaisuuttaan kerryttääkin. Kolmanneksen siksi, että yksi osa on miehen ja yksi osa lasten ja jos lapset ovat miehen, hän maksaa niidenkin osuuden.

Onhan se 15 000e aika vähän 350 000e rinnalla, eikä sinun kai täysin vastikkeetta ole tarkoitus saada asua hänen asunnossaan? Voithan laskea vaikka paljonko vuokra olisi kuukaudessa vastaavassa asunnossa ja paljonko maksaisit siitä (puolet, eli niin että miehesi maksaisi puolet kuvitteellisesta vuokrasta). Asunto menee lapsille, mutta sinulle jää asumisoikeus siihen jos puolisosi kuolee ennen sinua. 

Toivottavasti sinulla on kuitit. Tyhmähän olet, kun olet toisen nimissä olevaa asuntoa maksanut. Nyt luultavasti menetät rahasi.

Toivon, että sinulla on kuitit tallella, että voit neuvotella avioehtoon oman osuutesi, eli sinun omaisuutesi avioliiton solmimisen aikaan tulee näkyville mustaa valkoisella.

Keiho kirjoitti:

Olenko omituinen, että tuntuu pahalle, että mieheni ei tahdo hänen mahdollisesti kuollessaan jättää minulle mitään... en itse esimerkiksi voisi kuvitellakaan, että isäni kuollessa perisimmekin vain me lapset hänet, eikä hänen rakas vaimonsa saisikaan mitään....

Onhan se nyt ihan eri asia, jos vaimona on omien lasten äiti, kuin joku toisen/kolmannen kierroksen naisystävä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se 15 000e aika vähän 350 000e rinnalla, eikä sinun kai täysin vastikkeetta ole tarkoitus saada asua hänen asunnossaan? Voithan laskea vaikka paljonko vuokra olisi kuukaudessa vastaavassa asunnossa ja paljonko maksaisit siitä (puolet, eli niin että miehesi maksaisi puolet kuvitteellisesta vuokrasta). Asunto menee lapsille, mutta sinulle jää asumisoikeus siihen jos puolisosi kuolee ennen sinua. 

Tuokin kannattaa tarkistaa. Ei aina välttämättä mene näin, mm. se avioehtonne, ja käsittääkseni riippuu avioliiton pituudesta. Jos teille tulee yhteinen lapsi, niin olet vahvoilla; muutet olet todellakin sellaisessa asemassa, että mikään ei kuulu sinulle.

Minusta on ihan ok, että miehesi haluaa avioehdon. Kirjatkaa kuitenkin siihen ehtoon, että sinulla on oikeus siihen summaan, jolla olet osallistunut asunnon remonttikuluihin.

Jos menette naimisiin sinut poissulkevan avioehdon kanssa, niin tehkää velkakirja maksamastasi osuudesta. Sillä saat omasi pois kuolinpesästä. 

Toisaalta leskellä on asuntoon asumisoikeus, eli saat asua siinä kuolemaasi saakka, eikä lapset voi myydä sitä alta pois. Ja voihan olla, että kuoletkin itse ensin.

Keiho kirjoitti:

- -

Olenko omituinen, että tuntuu pahalle, että mieheni ei tahdo hänen mahdollisesti kuollessaan jättää minulle mitään... en itse esimerkiksi voisi kuvitellakaan, että isäni kuollessa perisimmekin vain me lapset hänet, eikä hänen rakas vaimonsa saisikaan mitään....

Rakas näyttäytyy nyt vähän harmaammassa valossa, vai mitä?

Jos asunto on vain miehen nimissä, avioliittonne jää lyhyeksi (esim. kuolema), ja teillä ei ole yhteistä lasta siinä, niin et taida saada edes asumisoikeutta siihen kämppään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se 15 000e aika vähän 350 000e rinnalla, eikä sinun kai täysin vastikkeetta ole tarkoitus saada asua hänen asunnossaan? Voithan laskea vaikka paljonko vuokra olisi kuukaudessa vastaavassa asunnossa ja paljonko maksaisit siitä (puolet, eli niin että miehesi maksaisi puolet kuvitteellisesta vuokrasta). Asunto menee lapsille, mutta sinulle jää asumisoikeus siihen jos puolisosi kuolee ennen sinua. 

Tuokin kannattaa tarkistaa. Ei aina välttämättä mene näin, mm. se avioehtonne, ja käsittääkseni riippuu avioliiton pituudesta. Jos teille tulee yhteinen lapsi, niin olet vahvoilla; muutet olet todellakin sellaisessa asemassa, että mikään ei kuulu sinulle.

Ei ole olemassa mitään aikarajoja, koska lesken hallintaoikeus yhteiseen kotiin alkaa. Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. 

Tuon takia haluan itse käydä perusteellisen keskustelun kulujen jakamisesta, jos joskus muutamme miesystäväni kanssa yhteen. Pidän itsestäänselvytenä juoksevien kulujen jakamista (sähkö, vesi, tiemaksut, verot yms.) ja kodinkonehankinnatkin ovat aika selkeitä, kun sovitaan alun alkaenkin kumpi hankkii tarvittaessa mitäkin ja saa sen myös pitää mahdollisen eron jälkeen. Sen sijaan isot remontit, jotka nostavat asunnon arvoa pitkällä tähtäimellä, ovat vaikeampi kysymys. Itse olen pohtinut sellaista mallia, jossa maksan vähitellen, muutaman vuoden aikana, tietyn osuuden niistä. Näin siksi, että tottakai joku kattoremontti on myös jossain vaiheessa välttämätön ja siksi kuuluu minunkin maksettavakseni, mutta toisaalta en halua ottaa sitä riskiä, että maksan siitä puolet ja vuoden kuluttua mies passittaa minut pihalle. Itselläni ei ole mitään mahdollisuutta lunastaa puolta miehen talosta omiin nimiini, joten minä olen joka tapauksessa se, joka sieltä lähtee jos ero tulee.

Viidentoista tonnin sjoituksella saa 350 000 euron tuoton ja se on tasa-arvoa. Kallista pillua.

Moi, ymmärrän kyllä tunteesi ja tilanteesi. Meillä menot taloudessa on jaettu tulojen mukaan. Jos asunto on yksin miehen, ei tuollaisiin menoihin pitäisi laskea velan lyhennysmenoja ollenkaan. Eli jos tuo asuntoon laittamasi 15.000 jotenkin menee yhteisen elämän kustannuksiin (mies on maksanut muuta menoa) vastaavasti antaisin asian olla. Jos taas sinä olet maksanut enemmän kuin hän on oikeus olettaa, että tämä maksu ei ole ollut lahjaa. Avioehtosopimukseen tarvitaan kummankin henkilön nimet, joten tässä voit vielä itse vaikuttaa siihen mitä ja miten asioita siihen kirjoitetaan. Ajatuksena ymmärrän sen hyvin, että omaisuus kuuluu miehesi lapsille.

Vaikka allekirjoittaisitkin avioehtosopimuksen, sinulla olisi siitä  huolimatta lain mukaan oikeus jäädä asumaan asuntoon, jos jäisit yksin leskeksi. Leskellä on aina oikeus pitää hallinnassaan ja jatkaa asumista ensiksi kuolleelle puolisolle kuuluvassa asunnossa, jota puolisot ovat käyttäneet yhteisenä kotinaan. Tämä kai oli sinulle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se 15 000e aika vähän 350 000e rinnalla, eikä sinun kai täysin vastikkeetta ole tarkoitus saada asua hänen asunnossaan? Voithan laskea vaikka paljonko vuokra olisi kuukaudessa vastaavassa asunnossa ja paljonko maksaisit siitä (puolet, eli niin että miehesi maksaisi puolet kuvitteellisesta vuokrasta). Asunto menee lapsille, mutta sinulle jää asumisoikeus siihen jos puolisosi kuolee ennen sinua. 

Tuokin kannattaa tarkistaa. Ei aina välttämättä mene näin, mm. se avioehtonne, ja käsittääkseni riippuu avioliiton pituudesta. Jos teille tulee yhteinen lapsi, niin olet vahvoilla; muutet olet todellakin sellaisessa asemassa, että mikään ei kuulu sinulle.

Missä ihmeen asemassa??? Nyt kyllä sekoitat omat vanhanaikaiset moraalikäsityksesi ja lainsäädännön keskenään. Leski on leski, ilman lapsia tai lasten kanssa, oli se ensimmäinen tai vaikka viidestoista puoliso. Avioehto tai testamentti ei vaikuta asiaan mitenkään. Leskeä ei voi häätää omasta kodistaan.

Vierailija kirjoitti:

Keiho kirjoitti:

- -

Olenko omituinen, että tuntuu pahalle, että mieheni ei tahdo hänen mahdollisesti kuollessaan jättää minulle mitään... en itse esimerkiksi voisi kuvitellakaan, että isäni kuollessa perisimmekin vain me lapset hänet, eikä hänen rakas vaimonsa saisikaan mitään....

Rakas näyttäytyy nyt vähän harmaammassa valossa, vai mitä?

Jos asunto on vain miehen nimissä, avioliittonne jää lyhyeksi (esim. kuolema), ja teillä ei ole yhteistä lasta siinä, niin et taida saada edes asumisoikeutta siihen kämppään.

Ei todellakaan tarvitse olla mitään yhteistä lasta. Leskellä on oikeus jäädä yhteiseen asuntoon riippumatta kuka sen on puolisoista omistanut tai kuka sen perii, ja tämä lesken asumisoikeus on hyvin vahva. Melkein ainoa poikkeus on se, jos leskellä on omassa omistuksessaan asumiseen sopiva asunto.

Tämänkin reliikin asumisoikeuden saisi poistaa samalla kuin leskeneläkkeenkin. Miksi lesken pitäisi saada loisia toisen hankkimassa ja omistamassa asunnossa, jos ei itse omista mitään eikä ole asian eteen muuta tehnyt kuin avannut haarat ja mennyt naimisiin? Kaupungin vuokramurjuun sitten vaan.

Keiho kirjoitti:

Miehelläni on omistusasunto joka kohta maksettu pois (arvo n. 350 000€). Olen itse ei-varakkaasta perheestä, eli ei omaa omaisuutta.....Olen itse aina elänyt periaatteella että parisuhteessa kaikki on yhteistä

niinpä tietenkin 

Ei muuten välttämättä lasten kannalta järkevää, etenkin jos isoin omaisuus on tuo asunto. Sitä ei voi kuitenkaan myydä pois lesken alta, mutta jos omistus menee kokonaan lapsille niin myös perintövero lankeaa lapsille. Ja sehän menee heti maksuun - vaikka ap asuisi asunnossa vielä vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten välttämättä lasten kannalta järkevää, etenkin jos isoin omaisuus on tuo asunto. Sitä ei voi kuitenkaan myydä pois lesken alta, mutta jos omistus menee kokonaan lapsille niin myös perintövero lankeaa lapsille. Ja sehän menee heti maksuun - vaikka ap asuisi asunnossa vielä vuosikymmeniä.

Leskellekö se pitäisi testamentata?

Ei aviopuolisot peri toisiaan. Leskellä on lesken oikeus jäädä omaan kotiinsa asumaan, vaikka ei omistaisi siitä mitään. Lapset siis perii ja joutuu verot maksamaan, mutta tätä lesken oikeutta ei käsittääkseni pysty edes testamentilla sivuuttamaan. Tästä tosin en ole satavarma.

Miksi oi miksi on niin yleistä, että jompi kumpi puoliso makselee hyvää hyvyyttään toisen omaisuuteen korjauksia - oli se sitten asunto tai auto. Tää on niin tavallinen tarina. Ei kannattaisi!

Just, eli maksat hänelle vuokraa, onko teillä siis vuokrasopimus josta miehesi myös maksaa verot vuokratuloista? Ja urpo kyllä olet että maksat toisen kämppään Mitään. 15000?? Sua käytetään hyväksi, etkö tajua?