Länsimaisten yliopistojen taso laski huomattavasti 2.maailmansodan jälkeen, kun opetus siellä avautui yhä suuremmille opiskelijamäärille

Tällöin opiskelijoita ei enää kyetty integroimaan sivistyksen piiriin, vaan heistä muodostui eräänlainen proletariaatti, jolle oppimisen sijasta muodostui elämän tarkoitukseksi muodostui kapinointi itse yliopistoinstituutiota, koko yhteiskuntaa, sivistystä ja kaikkia arvoja ja velvollisuuksia vastaan. Samalla on myös opetuksen taso laskenut eikä länsimaisista yliopistoista ole putkahtanut ulos neroja enää herran aikaan.

Yliopistosta on tullut paikka, jonne sivistyksen hakemisen sijaan mennään itseasiassa rienaamaan kaikkea sivistystä - sinne mennään viettämään railakasta opiskelijaelämää ja pidentämään puberteetti-ikää määräämättömäksi ajaksi, sinne mennään politikoimaan ja ajetaan täysin luokattomalla, epä-älyllisellä ja rahvaanomaisella riehumisella kaikki "väärällä tavalla ajattelevat" luennoitsijat ulos sensijaan, että haluttaisiin ottaa vastaan erilaisia näkemyksiä ja argumentteja useista erilaisista ajattelukoulukunnista ja samalla edistämään omaa tietämystä ja ymmärtämistä. Ennenkaikkea yliopistokoulutuksesta on tullut monille älyllisesti keskinkertaisille identiteettiprojekti, jolla tavoitellaan mahdollisuutta pröystäillä omalla korkeakouluttautuneisuudella ja erottautua muusta kansasta jonkinlaiseksi eristäytyneeksi, "parempien ihmisten" linnakkeeksi. On tultu yhä lähemmäs sitä tilannetta, jolloin sivistyneistö meillä ei ole enää Leninin sanoin: "kansakunnan aivot, vaan sen paska".

Toinen ongelma on se, ettei länsimaisten yliopistojen ensisijainen tarkoitus ole enää aikoihin ollut sivistyksen ja tiedon kerääminen tai paremman ymmärryksen saavuttaminen maailmasta, vaan ne alistettu käytännössä niin lattealle päämäärälle kuin BKT:n edistäminen. Toki kaikki riippuu viime kädessä rahoituksesta, mutta eihän sen nyt niinkään pitäisi mennä, että yliopistokoulutusta arvioidaan pelkästään siitä näkökulmasta, että kuinka hyvin ne edistävät taloudellisten lukujen kasvua. Kyllä sivistyksen pitäisi olla ensisijainen päämäärä eikä yliopistoja pitäisi nähdä pelkkänä yhteiskunnallisena menoeränä.