Naapurin yh aiheuttaa kateutta...

Hauskaa ja virkistävää, että täällä joku suoraan myöntää olevansa kateellinen jollekin, onhan se ihan inhimillinen tunne ja varmaan tuttu kaikille!



Tuli mieleen, että ehkä isovanhemmat, kummit tms ostavat lapselle vaatteita. Siten ainakin meidän tyttö saa kivoimmat ja kalliimmat vaatteensa.

Tai sitten muuten vaan on ilmeisesti talous tasapainossa.

Löytyy yksinhuoltajia, joille tärkeintä on vain oma pukeutuminen ja lapsen kulkevat lie missä rääsyissä (tiedän pari tapausta).

Pitäisi päästä siitä pian eroon, siis kateudesta.. t.Ap

myös nämä: asumistuki, opintolaina, sosku?

-kaveripiiri jossa vaatteet vaihtuvat-> minulla

-valitsee tarkkaan mitä ostaa, milloin ja mistä

Tai siis ainakin oletan, että olette.

t ottaa opintolaina ja keikkatöillä ansaitsen parisataa euroa kuussa. Asun helsingissä, joten asuminen ja eläminen ei ole ihan ilmaista. Kuitenkin jotenkin pärjäillään ja lapseni (kuten minä itse) on aina hyvin puettu, kotiamme kehutaan aina kauniiksi jne. Olen huomannut seuraavia tekijöitä:

Ensinnäkin perheellisillä asumismenot lohkaisevat jo useamman satasen enemmän kuussa. Yhden lapsen yh pystyy hyvin asumaan kaksiossa, jos pohjaratkaisu on hyvä. Meillä esim. on tilava olohuone, jossa alkovi toimittaa minun makuuhuoneeni virkaa. Lapsella on oma pieni huone. Useamman lapsen vanhemmat tai edes kaksi aikuista ja lapsi tuppaavat yleensä asumaan vähintään kolmiossa. Kolmio tältä alueelta maksaisi noin 300-400 euroa enemmän kuin tämä kaksio!

Toiseksikin hyvä maku ja kekseliäisyys yhdistettynä viitseliäisyyteen vie jo todella pitkälle. Minäkin kierrän kirpputoreja -Olemme lapsen kanssa varsinkin kesäaikaan tehneet siitä oikein yhteisen sunnutaiaamujen huvin; käymme aina hietsussa jäätelöllä ja kiertämässä pöydät. Täällä pk-seudulla ainakin monet nuoret ja trendikkäät ihmiset, joilla vaatteiden vaihtuvuus on nopea, kierrättävät vaatteitaan kirpparilla. Olen ostanut tyyliin viime vuoden malliston trendikkäitä merkkivaatteita parilla eurolla sekä itselleni että lapselleni. Kukaan ei tiedä, olenko ostanut benettonin toppini vuosi sitten 60 eurolla kaupasta vai viime viikolla 4 eurolla kirpparilta...Näin monet varmaan pitävät minua varakkaampana kuin oikeasti olen.

Kotona suosin sisustuksessa yksinkertaisia vaaleita pintoja ja harkittuja tehostevärejä. Olen ostanut huonekaluja keltaisesta pörssistä halvalla. Juju on siinä, että jaksaa katsella kirppareita ja nettipalstoja ja ostaa kun sisustukseen sopivaa tavaraa on tarjoolla. Minulla on myös yksi ex-miesystävän joutopuusta tekemä vähän erikoisempi pöytä/taso, josta monet ovat kyselleet, että mistä olen sen ostanut. Luulevat joksikin trendikkääksi design-tuotteeksi! =D



Kyse on siis hyvin pitkälle mausta, kekseliäisyydestä ja viitseliäisyydestä. Kun tietää tyylinsä tulee tavaraa haalittua pidemmällä aikavälillä kohti yhtenäistä kokonaisuutta.

Ja teen sen myös nyt. Olen vanhempainvapaalla ja ostan lapsilleni hyvälaatuisia vaatteita esim rasavil , reima, marimekko yms .



Lapsilla ei siis ole isoja pinoja huonolaatuisia halpisvaatteita vaan pieniä pinoja hyvänlaatuisia vaatteita.



Ostan aina hiukan kalliimpaa , koska se kestää yleensä paremmin ja niitä tulee käytettyä.



Ostan alennuksesta etukäteen esim ensi talveksi olen ostanut pojallleni talvihaalarin, hatun ,hanskat ja kengät. Ja säästänyt näin aika paljon , eikä sitten talven jo tullessa tarvitse olla heti kaupoissa etsiskelemässä.

Lapsen isä ei maksa muuta kuin sen elatusavun ja ovat vissiin sopineet sitten isommista hankinnoista (pyörät ym.) että ne maksavat sitten puoliksi.



Naapuri tulee itse isosta perheestä ja vissiin ihan keskituloinen perhe, eli tuskin hänen vanhemmatkaan kaikkea hänelle maksavat.



Mutta naapurini on tosiaan aika kekseliäs esim. sisustuksen suhteen, pienellä rahalla saa jo paljon. T.Ap

Hän osaa järjestellä raha-asiansa hyvin. Panostaa laadukkaisiin vaatteisiin ja käyttää alennusmyynnit hyväkseen.



Ei juurikaan ikinä valita, että rahat ei riitä. Vanhemmiltaan ei saa mitään avustusta, lapsi saa joskus lahjoja tai vaatteita.

Hyvin pärjää jos osaa käyttää rahat järkevästi. säästöön ei kyllä juurikaan rahaa jää :(

Hyvä maku myös auttaa. Miksi yksinhuoltajan pitäisi kulkea rievuissa ja sisustaa asuntonsa kammottavasti? Jotta ei herätä kateutta kun muka yhteyskunnan varoilla rikastuu.

T.Yh, jolla on kaunis (omistus)koti, lapsella merkkivaatteita ja uudehko auto.

Olen luokanopettaja, ja huomannut, että usein yh-äitien lapset ovat kauniisti puettuja, hyviä koulussa, fiksuja jne. Jotenkin oikein hyvin pidettyjen lastenoloisia. Voisiko johtua siitä, että äidillä on enemmän aikaa lapselleen. Isä ei ole viemässä huomiota ja toisaalta vaikka mies tuo rahaa, myös mies kuluttaa paljon. Miesten lelut on kalliita ja miehet syövätkin hirmuisesti! Naisten elämä on jotenkin pienimuotoisempaa. Itsekin olen ihastellut muutaman tuntemani yksinhuoltajan kotia ja elämää. Koti on aina siisti ja ilmapiiri naisellisen raikas. Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai esim kaksi tyttöä. Monesti tuntuu, että näillä yh-äideillä on itseasiassa enemmän aikaa itselleen kuin aviossa olevilla. Heidän kotinsa saattaa olla joka toinen viikko tyhjä lapsista, silloin voi tehdä mitä haluaa, sitten taas tulevat ne lapset ja voi paneutua uudella innolla heihin. Yh lasten lähipiiri myös monesti auttaa yh-perheitä paljon enemmän kuin kahden huoltajan perheitä. Että minusta sellainen ajatus huonosti voivista yh-äideistä ei kyllä nykyään enää pidä ollenkaan paikkaansa.

jos kerran menee paremmin niillä!

koskahan sitä näin ydinperheessä saisi sitä aikaa itselleen. En mitenkään kadehdi yh-elämää, mutta parhaimmillaan yh-elämä voi todellakin olla hurjasti paljon parempaa kuin normaali ydinperheen elämä.

27-vuotiaana olin lukenut itselleni akateemisen loppututkinnon, kasvattanut lapseni yksin ja meillä on ollut aina asiat tosi hyvin. Sain jopa opiskelijana rahaa säästettyä (vaikka asuimme 3 huoneessa). Elatusmaksut olen saanut aina valtiolta, eli sen minimin. Olen aina ollut tosi luova ja osannut tehdä itse kaikkea+ harrastimme aina kaikkea kivaa ja ilmaista (Helsingissä se on mahdollista!)



Kiva ap, että sinulla on mukava naapuri. Älä anna kuitenkaan kateuden vallata mieltä. Ei yh:n elämä helppoa ole vaikka iso osa siitä hyvin selviytyykin (kun on vaan pakko).



Hyvää viikonloppua kaikille! : )



T. ex-yh jonka lapsi jo 10v. ja tosi kiva ja reipas poika josta saa lähes päivittäin kivaa palautetta, silloin tietää, että se rankka yh-aika kannatti!

Ei vaatteiden takia kannata ketään kadehtia - ei ne merkkivaatteet tee ketään onnelliseks, valitettavasti.

aikaa jää paljon enemmän lapsille kun ei ole miestä vaatimassa omaa huomiotaan. Ei riitoja kumpi siivoaa, kumpi tekee ruokaa jne. Olotila kotona paljon leppoisampi ja rauhallisempi

Ilmeisesti meidän pitäisi pukeutua tuhkaan ja rääsyihin ja olla loppu elämämme murheenmurtamia sekaisessa huonosti sisustetussa läävässä, kun elämässä ei ole Miestä.

Kahden lapsen onnellinen ja tyytyväinen yksinhuoltaja.

lapsen ainoa ruokailu onkin sitten päiväkodin ruokailujen varassa..viikonloppuisin ei välttämättä tee lämmintä ateriaa lapselle.

Että onhan näitä tapauksia.