Lue keskustelun säännöt.
Mistä epävakaa persoonallisuus voi tietää, rakastetaanko häntä oikeasti vai haluaako ihmiset ympärillä vain auttaa?
20.04.2017 |
Minua on alkanut siis viime aikoina ahdistamaan tämä, että ovatko ihmiset ympärilläni vain auttamishaluisia ihmisiä, jotka saa jotain pönkitystä siitä, että voivat kokea olevansa minua parempia ja voivat auttaa minua.
Olen nimittäin alkanut pikku hiljaa toipua masennuksesta, ahdistuksesta jne ja nyt olen huomannut, että nämä "auttajat" ympärilläni eivät osaa oikein iloita puolestani.
Minua myös mietityttää se, onko mieheni koskaan rakastanut MINUA, vai vain sitä, että tarvitsen häntä.
Onko täällä muita epävakaita, jotka miettivät samanlaisia asioita? Luulen, että näitä asioita miettivät nimenomaan epävakaat ihmiset. Normaalit ihmiset eivät mene ajatuksissaan näin pitkälle, luulisin.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, ajattelet liikaa se on sinun ongelmasi nyt. Olen huomannut monen mielenterveys"häiriön" johtuvan liiasta ajattelusta. Monesti jopa realistisesta ajattelusta kuten masentuneilla. Onnellisimpana pysyy kun ei liikoja pohdi ja nauttii hetkestä, niistä läheisistäkin olivatpa ne mistä syystä tahansa tukenasi.
Miten voi vähentää ajattelua ja elää enemmän hetkessä?
Harjoittelemalla. Tekee pieniä juttuja eikä vain pohdi syvällisiä. Jos tekee mieli kävelylle, lähtee kävelylle tai siivoaa tai ostaa jäätelöä tai mitä nyt tekeekään mieli. Jos alkaa epäillä jotain tai alkaa monimutkaiset ajatuskuviot taas kiinnostaa, lopettaa tarpeeksi aikaisin pohdinnan ja on tyytyväinen siihen miten ne asiat nyt varmaan on. Vaikea selittää, mutta yritin. Täytyy yksinkertaistaa ajatusmaailmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen epäillyt itselläni epävakaata persoonallisuushäiriötä, sillä käytökseni ilman lääkitystä on teinistä/nuoresta aikuisesta asti ollut... epävakaata. Kaikki vaan täsmää, kun lukee oirelistaa. Enimmäkseen ärsyttää pienet asiat ja raivostuttaa isommat. Minun on lähes mahdotonta riidellä rakentavasti, joten vältän riitelyä. Pelkään alkavani väkivaltaiseksi, sillä tunnen menettäväni itseni hallinnan riidan aikana nopeasti. Tunnetilani on usein täysin riippuvainen muista ihmisistä, vaikka koitan järkeillä pahan olon pois. Olen kamala murehtija ja masennus- ja ahdistustaustaa minulla on ihan diagnosoituna. Mutta en tiedä, en muistanut kysyä asiasta kun viimeksi kävin lääkärillä. Kerroin kyllä että mielialat vaihtelee todella suuresti, mutta ei puhuttu siitä sen enempää. Keskityttiin siihen etten ollut jaksanut yhtään mitään ja ahdistus oli valtava.
Yhdestä kaverista sekä tyyliin kaikista perheenjäsenistäni mulle on tullut samoja mietteitä. Heiltä tulee outoja kommentteja, yhdeltä kaverilta ihan suoraa luonteen arvostelua kun olen niin laiska ja heikko ihminen, hän ei tiedä miksi pitää minusta kun yleensä halveksuu heikkoja... Eli sellainen "kohteliaisuus" jonka jälkeen olisi varmaan pitänyt kiittää kaveruudesta? :D En tiedä siis, näin täällä.
Tulee ottaa huomioon myöskin ihmisen tausta. Monet asiat heijastuvat esim lapsuudessa koetuista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Vittu että kyrpii tollaset ihmiset ku sä! Voi jeesus. Ihan niinku kaikki epävakaat olis samanlaisia. + jotenki kaikki tuntuu sekottavan epävakaan persoonan ja narsismin. Oletat että kaikki on samanlaisia.. ite oot helvetin katkera näköjää :D
Täällä ollaan aina tosi vihamielisiä epävakaita kohtaan.. ihmisiä hekin ovat. Yleensä vielä todella herkkiä. Miks heti alkaa kauhea dissaaminen? Kyllä me ollaan kaikki ihan samalla viivalla. Jotenki alko ärsyttämään tää keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on diagnosoitu epävakaus ja olen lähipiirin palautteen mukaan enkeli, kiltti, sosiaalisesti taitava ja fiksu. Ahdistusta minulla on. Joten ymmärrän ettei kaikki halua että jokainen epävakaa niputetaan samanlaisiksi
Vierailija kirjoitti:
jatkoa vielä edelliseen 10..
Kyllä epävakailla varmasti on tuollainen taipumus ajatusten vääristymiseen, mutta mielestäni on hieman ilkeästi sanottu, että "epävakaat hautovat negatiivisia ajatuksia muista". Tuo on yleistystä, mikä ei ole koskaan hyväksi millekään asialle. Pitäisi nähdä ihminen syvemmin. Epävakaat ihmiset ovat monesti joutuneet kokemaan aika rankkoja asioita. Mielestäni meidän terveiden ihmisten pitäisi kantaa vastuu heikommista. Olen nähnyt työssäni paljon epävakaita ihmisiä, jotka tekevät aivan sairaasti työtä sen eteen, että parantuisivat. Sitten vastaanotolla käy myös niitä tyyppejä, jotka kokevat pienen vastoinkäymisen elämässään, eivätkä tunnu mitenkään pääsevän asian yli. Kyllä minulla löytyy paljon kunnioitusta epävakaita kohtaan. Ovat useasti myös todella älykkäitä ihmisiä. Siis he, jotka ovat hakeutuneet hoitoon ja haluavat tehdä jotain sen asian eteen, että kehittyisivät. Olen miettinyt, että olisiko tuo älykkyys jopa yksi tekijä tuon epävakauden kehittymisessä. Normaaliälyiset ihmiset eivät oikeasti edes mieti asioita niin pitkälle kuin epävakaat.
Olen samaa mieltä, ettei ihmisiä saisi lokeroida tai määritellä minkään persoonallisuus- psyykkisen tai neurologisen häiriön perusteella tms. Oli diagnoosi mikä tahansa niin ihminen on paljon muutakin. Mutta ihmettelen kyllä tuota, jos olet psykoterapeutti ja vielä tapaat paljon epävakaita niin sanot, että epävakaat ovat monesti joutuneet kokemaan rankkoja asioita elämässään ja mielestäsi meidän muiden pitäisi ottaa vastuu "heikommista." Itse olen siinä käsityksessä, että epävakaassa persoonallisuushäiriössä vallitsevaa on juuri se, että he kokevat olevansa uhreja, tulkitsevat tilanteita virheellisesti ja kuvittelevat muiden usein "kiusaavan" heitä, eivätkä pysty tarkastelemaan omaa käyttäytymistään objektiviisesti. Epävakaita ym. pitää tottakai tukea mutta mielestäni aika vaarallista ajatella, että muiden pitäisi suoranaisesti kantaa vastuu heistä. Siinä vaiheessa epävakaakin varmasti on "terveemmällä" pohjalla, kun ymmärtää, että on itse vastuussa omasta itsestään ja omasta käytöksestään. Oman käsityksen mukaan myöskään älykkyydellä ei ole mitään tekemistä epävakauden kanssa. Epävakaa voi olla älykäs tai vähemmän älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Vittu että kyrpii tollaset ihmiset ku sä! Voi jeesus. Ihan niinku kaikki epävakaat olis samanlaisia. + jotenki kaikki tuntuu sekottavan epävakaan persoonan ja narsismin. Oletat että kaikki on samanlaisia.. ite oot helvetin katkera näköjää :D
En sekoita narsismiin, mutta tuskin voit kieltää, ettei epävakailla esiinny usein narsistisia piirteitä.
Koko ketjuhan lähti liikkeelle siitä, että epävakaa alkoi epäillä häntä auttaneita ihmisiä tarkoitusperiltään itsekkäiksi. Kiitollisuus loisti poissaolollaan.
Yleensä tämä epävakaiden suuresti mainostama herkkyys on herkkyyttä ilman empatiaa. Muita ollaan valmiita loukkaamaan vaikka miten, mutta itse loukkaannutaan jopa pelkästään omassa päässä keksityistä vääryyksistä.
En väitä, että epävakaus on oma syy, muttei se silti oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Mitä muuta se auttaminen on kuin toisen rakastamista? Mieti tarkkaan ennenkuin vaivut pidemmälle itsetuhoisiin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee ottaa huomioon myöskin ihmisen tausta. Monet asiat heijastuvat esim lapsuudessa koetuista asioista.
Epävakaa on yksi niistä harvoista persoonallisuushäiriöistä joiden voi melkein suoraan sanoa johtuvan lapsuudessa koetuista asioista. Se ei ole synnynnäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Vittu että kyrpii tollaset ihmiset ku sä! Voi jeesus. Ihan niinku kaikki epävakaat olis samanlaisia. + jotenki kaikki tuntuu sekottavan epävakaan persoonan ja narsismin. Oletat että kaikki on samanlaisia.. ite oot helvetin katkera näköjää :D
En sekoita narsismiin, mutta tuskin voit kieltää, ettei epävakailla esiinny usein narsistisia piirteitä.
Koko ketjuhan lähti liikkeelle siitä, että epävakaa alkoi epäillä häntä auttaneita ihmisiä tarkoitusperiltään itsekkäiksi. Kiitollisuus loisti poissaolollaan.
Yleensä tämä epävakaiden suuresti mainostama herkkyys on herkkyyttä ilman empatiaa. Muita ollaan valmiita loukkaamaan vaikka miten, mutta itse loukkaannutaan jopa pelkästään omassa päässä keksityistä vääryyksistä.
En väitä, että epävakaus on oma syy, muttei se silti oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Toisten epäilemisen tulkitseminen kiitollisuuden puutteeksi ja oireeksi narsismista on todella kaukaa haettua. Sitä voi kutsua esim vainoharhaisuudeksi jos haluaa asialle nimen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus. Olen nyt reilu 30 ja oppinut tulemaan melko hyvin sen kanssa toimeen. En ole epäillyt lähipiirin tarkoitusperiä jos olen apua saanut. Narsistisia piirteitä en itsessäni tunnista. Olen kiltti, hiljainen ja ystävällinen ihmisille. Teen hoitotyötä, rakastan vanhuksia ja voin vannoa käsi sydämellä olevani hyvä työssäni. Persoonallisuushäiriö näkyy lähinnä niin, että ylisuoritan ja stressaan, olen todella ankara itselleni. Raivostun epäoikeudenmukaisuudesta, entisen miehen kanssa tapeltiin välillä kun Matti ja Mervi, koska oltiin molemmat äkkipikaisia. Siitä on onneksi jo vuosia. Nyt olen ollut noin vuoden parisuhteessa miehen kanssa, joka on todella rauhallinen ja se on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Vittu että kyrpii tollaset ihmiset ku sä! Voi jeesus. Ihan niinku kaikki epävakaat olis samanlaisia. + jotenki kaikki tuntuu sekottavan epävakaan persoonan ja narsismin. Oletat että kaikki on samanlaisia.. ite oot helvetin katkera näköjää :D
En sekoita narsismiin, mutta tuskin voit kieltää, ettei epävakailla esiinny usein narsistisia piirteitä.
Koko ketjuhan lähti liikkeelle siitä, että epävakaa alkoi epäillä häntä auttaneita ihmisiä tarkoitusperiltään itsekkäiksi. Kiitollisuus loisti poissaolollaan.
Yleensä tämä epävakaiden suuresti mainostama herkkyys on herkkyyttä ilman empatiaa. Muita ollaan valmiita loukkaamaan vaikka miten, mutta itse loukkaannutaan jopa pelkästään omassa päässä keksityistä vääryyksistä.
En väitä, että epävakaus on oma syy, muttei se silti oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Toisten epäilemisen tulkitseminen kiitollisuuden puutteeksi ja oireeksi narsismista on todella kaukaa haettua. Sitä voi kutsua esim vainoharhaisuudeksi jos haluaa asialle nimen antaa.
Missään en väittänyt muiden motiivien epäilyä narsismiksi, tämä ajatus syntyi ihan omassa päässäsi.
Ja kyllä on kiitollisuuden puutetta, jos heti hieman paremmin voidessaan on epäilemässä auttajiensa motiiveja.
Edelleenkin on tosiasia, että epävakailla esiintyy usein narsistisia piirteitä. Miksi raivostut, kun tuon asian esiin? Tunnetko piston sydämessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Vittu että kyrpii tollaset ihmiset ku sä! Voi jeesus. Ihan niinku kaikki epävakaat olis samanlaisia. + jotenki kaikki tuntuu sekottavan epävakaan persoonan ja narsismin. Oletat että kaikki on samanlaisia.. ite oot helvetin katkera näköjää :D
En sekoita narsismiin, mutta tuskin voit kieltää, ettei epävakailla esiinny usein narsistisia piirteitä.
Koko ketjuhan lähti liikkeelle siitä, että epävakaa alkoi epäillä häntä auttaneita ihmisiä tarkoitusperiltään itsekkäiksi. Kiitollisuus loisti poissaolollaan.
Yleensä tämä epävakaiden suuresti mainostama herkkyys on herkkyyttä ilman empatiaa. Muita ollaan valmiita loukkaamaan vaikka miten, mutta itse loukkaannutaan jopa pelkästään omassa päässä keksityistä vääryyksistä.
En väitä, että epävakaus on oma syy, muttei se silti oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Toisten epäilemisen tulkitseminen kiitollisuuden puutteeksi ja oireeksi narsismista on todella kaukaa haettua. Sitä voi kutsua esim vainoharhaisuudeksi jos haluaa asialle nimen antaa.
Mun epävakaaksi diagnosoitu ex muuten käytti tota muiden vainoharhaiseksi nimittelyä jatkuvasti. Todellisuudessa hänen omat ajatuksensa muiden ihmisten ajatuksista ja motiiveista olivat usein erittäin vainoharhaisia.
Olen rakastanut jo vuosia epäävakaata miestä. Rakkaus on pysynyt onnellisena vain siitä syystä, ettei meillä ole yhteisiä lapsia, ettemme asu yhdessä, kummallakin on kiinnostava työ ja kummatkin olemme hyvin itsenäisiä ihmisiä.