Lue keskustelun säännöt.
Mistä epävakaa persoonallisuus voi tietää, rakastetaanko häntä oikeasti vai haluaako ihmiset ympärillä vain auttaa?
20.04.2017 |
Minua on alkanut siis viime aikoina ahdistamaan tämä, että ovatko ihmiset ympärilläni vain auttamishaluisia ihmisiä, jotka saa jotain pönkitystä siitä, että voivat kokea olevansa minua parempia ja voivat auttaa minua.
Olen nimittäin alkanut pikku hiljaa toipua masennuksesta, ahdistuksesta jne ja nyt olen huomannut, että nämä "auttajat" ympärilläni eivät osaa oikein iloita puolestani.
Minua myös mietityttää se, onko mieheni koskaan rakastanut MINUA, vai vain sitä, että tarvitsen häntä.
Onko täällä muita epävakaita, jotka miettivät samanlaisia asioita? Luulen, että näitä asioita miettivät nimenomaan epävakaat ihmiset. Normaalit ihmiset eivät mene ajatuksissaan näin pitkälle, luulisin.
Kommentit (35)
Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy lähes aina masennusta tai ahdistusta. Tiedoksi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän kyllä, että epävakaan kanssa on raskasta olla. Mutta pointti ei ollutkaan siinä.
On olemassa ihmisiä, läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka saavat pönkitystä itsetunnolleen tms, että voivat auttaa ja olla jonkun ihmisen tukena.
Onko siis niin, että epävakaata ihmistä ei pysty muut kuin läheisriippuvaiset rakastamaan?
Entäpä, jos epävakaa persoonallisuuus pikku hiljaa parantuu ja haihtuu? (Tämähän on siis mahdollista, epävakaassa persoonallisuudessa on hyvä toipumisen ennuste.) Onko silloin syytä etsiä kokonaan uusi ystäväpiiri?
Täällä taas joku epävakaa hautoo pahoja ajatuksia häntä auttaneista ja tukeneista ihmisistä. Suunnittelet pian jo varmaan mielessäsi sitä oikeutettua kostoa, jonka syynä on sun väärä tulkinta muiden ihmisten ajatuksista ja reaktioista.
Sinun kaltaista auttaessa tekee karhunpalveluksen itselleen. Ei todellakaan tule ylemmyydentuntoinen olo vaan maahanpoljettu ja hyväksikäytetty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että tässä keskustelussa tuo epävakaa on kaikista järkevin. Voisin jopa luulla, että teillä muilla - jutuista päätellen - on jotain ongelmia. "Epävakaa hautoo pahoja ajatuksia", lol.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaaseen persoonallisuuteen ltiittyy lähes aina masennusta tai ahdistusta. Tiedoksi vain.
Kyllä mä nyt sen tiedän mutta masennukseen ja ahdistuneisuuden ei välttämättä liity epävakaapersoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että tässä keskustelussa tuo epävakaa on kaikista järkevin. Voisin jopa luulla, että teillä muilla - jutuista päätellen - on jotain ongelmia. "Epävakaa hautoo pahoja ajatuksia", lol.
Etkö tunne yhtään epävakaata? Niille just on tyypillistä hautoa negatiivisia ajatuksia muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että tässä keskustelussa tuo epävakaa on kaikista järkevin. Voisin jopa luulla, että teillä muilla - jutuista päätellen - on jotain ongelmia. "Epävakaa hautoo pahoja ajatuksia", lol.
Etkö tunne yhtään epävakaata? Niille just on tyypillistä hautoa negatiivisia ajatuksia muista.
Suoranaisesti en tunne, mutta olen tehnyt heidän kanssa paljon töitä. Olen psykoterapeutti. Epävakaat ihmiset eivät ole pelkästään epävakaa persoonallisuus. Hekin ovat ihmisiä, joilla on omat luonteen piirteet, persoonallisuus, mielipiteet jne. En lähtisi koskaan tekemään kenestäkään ihmisestä tulkintaa sen perusteella, onko hänellä persoonallisuushäiriö vai ei. Lisäksi, persoonallisuushäiriö on aina hieman häilyvä käsite - sinullekin voidaan sellainen tietyissä olosuhteissa diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kyllä, että epävakaan kanssa on raskasta olla. Mutta pointti ei ollutkaan siinä.
On olemassa ihmisiä, läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka saavat pönkitystä itsetunnolleen tms, että voivat auttaa ja olla jonkun ihmisen tukena.
Onko siis niin, että epävakaata ihmistä ei pysty muut kuin läheisriippuvaiset rakastamaan?
Entäpä, jos epävakaa persoonallisuuus pikku hiljaa parantuu ja haihtuu? (Tämähän on siis mahdollista, epävakaassa persoonallisuudessa on hyvä toipumisen ennuste.) Onko silloin syytä etsiä kokonaan uusi ystäväpiiri?
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei kyllä mitenkään itsekseen katoa. Se on vuosien aikana, yleensä jo lapsuudessa alkunsa saanut ajattelu- ja käyttäytymismalli joka ilman aktiivista hoitoa vakiintuu pysyväksi persoonallisuuden muutokseksi. DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia on tehokas hoitomuoto. Persoonallisuudeltaan epävakaa kärsii usein myös masennuksesta mutta masentunut ihminen ei automaattisesti ole epävakaa.
On mahdollista kokea auttamisen halua ja rakkautta samaan aikaan. Yleensä ne nimenomaan kulkevat käsi kädessä, kiltteys & kärsivällisyys & empatia & taito rakastaa. Jos joku rakastaa sinua oikeasti, hän haluaa todennäköisesti hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet ja olla ongelmissasi tukea. Tuo kuvailemasi läheisriippuvuus tai "itsekäs auttaminen" ei ole aitoa auttamisen halua tai rakkautta, ja sellainen voi toki joissakin tapauksissa paljastua epäterveen suhteen dynamiikasta eteen silloin kun autettava alkaakin pärjäämään ilman apua, mutta auttaja haluaisi vielä kokea itsensä tarpeelliseksi eli salaa ehkä toivoo toisen pysyvän sairaana. Usein näin ei kuitenkaan ole, sillä harva jaksaa epävakaata läheisenä jos ei aidosti välitä henkilöstä. Olen itse ollut epävakaan ystävä, siksi koska aidosti rakastin häntä ja olisin halunnut auttaa ja olla tukena, mutta kyseinen henkilö teki sen lähes mahdottomaksi ja toisinaan kääntyi minua vastaan ja oli tosi vainoharhainen (ehkä kuten sinäkin nyt). Se tuntui tosi pahalta, kun kiltteyttäni epäiltiin ja kaiken sen jälkeen mitä olin toisen eteen tehnyt ja epävakaalta kestänyt (henkinen väkivalta ja syytökset olivat usein todella raskaita sillä kyseistä tyyppiä ärsytti vilpittömyyteni eikä voinut uskoa sitä todeksi, koska ei itse pystynyt ongelmiensa takia samaan) tuntui epäreilulta että sain takaisin vain lokaa niskaan. Lopulta erkanimme koska en enää jaksanut olla toisen sylkykuppina ja terapeuttina, kun toinen ei edes arvostanut sitä mitä vuosien ajan tein eikä välittänyt minusta takaisin. Tajusin, etten voi auttaa toista jos hän ei itse halua auttaa itseään. Rakastan ja välitän hänestä kyllä edelleen koko sydämestäni vaikka emme tekemisissä enää olekaan, ei se rakkaus mihinkään katoa koska oli ja on edelleen aitoa. En kuitenkaan voi olla enää läsnä hänen elämässään, sillä se vaatisi sitä että uhraisin oman hyvinvointini ja onnellisuuteni toisen eteen ja vielä "turhaan". Toivon ap että mietit joskus tuota asiaa myös tältä toiselta kantilta. En kuitenkaan väitä että olisit samanlainen kuin tämä ystäväni, haluan vain että ymmärrät miten toiset epävakaat saattavat päässään kääntää aidon ja vilpittömän ystävyyden joksikin aivan muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkoa vielä edelliseen 10..
Kyllä epävakailla varmasti on tuollainen taipumus ajatusten vääristymiseen, mutta mielestäni on hieman ilkeästi sanottu, että "epävakaat hautovat negatiivisia ajatuksia muista". Tuo on yleistystä, mikä ei ole koskaan hyväksi millekään asialle. Pitäisi nähdä ihminen syvemmin. Epävakaat ihmiset ovat monesti joutuneet kokemaan aika rankkoja asioita. Mielestäni meidän terveiden ihmisten pitäisi kantaa vastuu heikommista. Olen nähnyt työssäni paljon epävakaita ihmisiä, jotka tekevät aivan sairaasti työtä sen eteen, että parantuisivat. Sitten vastaanotolla käy myös niitä tyyppejä, jotka kokevat pienen vastoinkäymisen elämässään, eivätkä tunnu mitenkään pääsevän asian yli. Kyllä minulla löytyy paljon kunnioitusta epävakaita kohtaan. Ovat useasti myös todella älykkäitä ihmisiä. Siis he, jotka ovat hakeutuneet hoitoon ja haluavat tehdä jotain sen asian eteen, että kehittyisivät. Olen miettinyt, että olisiko tuo älykkyys jopa yksi tekijä tuon epävakauden kehittymisessä. Normaaliälyiset ihmiset eivät oikeasti edes mieti asioita niin pitkälle kuin epävakaat.
On hyvin mahdollista, että lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka ovat auttaneet sinua vain kiillottaakseen omaa sädekehäänsä tai pönkittääkseen itsetuntoaan tai hankkiakseen elämäänsä sisältöä tms. Todennäköisesti joukossa on myös joku, joka pystyy rakastamaan tai ainakin välittämään sinusta myös terveenä. Eli älä automaattisesti hylkää koko ystäväpiiriäsi kerralla. Ainoastaan, jos joku alkaa käyttäytyä ikävästi tai haluaa itse poistua ystäväpiiristäsi, on aika ottaa etäisyyttä.
Onko sinulla (ex-)ystäviä, jotka eivät ole pysyneet rinnallasi vaikeimpina aikoinasi? Mitä jos ottaisit johonkin tällaiseen yhteyttä? Ei välttämättä tuota tulosta, mutta mukana voi olla joku, joka kaipaa sinua, mutta ei ole syystä tai toisesta jaksanut tai osannut olla tukenasi. Hänellä saattaa kuitenkin olla kyky iloita kanssasi toipumisestasi.
Suhde puolisoon tulee muuttumaan toipumisesi myötä. Se on selvää. Kestääkö sunteenne sen, selviää aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kyllä, että epävakaan kanssa on raskasta olla. Mutta pointti ei ollutkaan siinä.
On olemassa ihmisiä, läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka saavat pönkitystä itsetunnolleen tms, että voivat auttaa ja olla jonkun ihmisen tukena.
Onko siis niin, että epävakaata ihmistä ei pysty muut kuin läheisriippuvaiset rakastamaan?
Entäpä, jos epävakaa persoonallisuuus pikku hiljaa parantuu ja haihtuu? (Tämähän on siis mahdollista, epävakaassa persoonallisuudessa on hyvä toipumisen ennuste.) Onko silloin syytä etsiä kokonaan uusi ystäväpiiri?
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei kyllä mitenkään itsekseen katoa. Se on vuosien aikana, yleensä jo lapsuudessa alkunsa saanut ajattelu- ja käyttäytymismalli joka ilman aktiivista hoitoa vakiintuu pysyväksi persoonallisuuden muutokseksi. DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia on tehokas hoitomuoto. Persoonallisuudeltaan epävakaa kärsii usein myös masennuksesta mutta masentunut ihminen ei automaattisesti ole epävakaa.
Persoonallisuushäiriöt tyypillisesti lievenevät iän myötä eli persoonallisuus tasoittuu ihan itsekseen.Myös persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
jatkoa vielä edelliseen 10..
Kyllä epävakailla varmasti on tuollainen taipumus ajatusten vääristymiseen, mutta mielestäni on hieman ilkeästi sanottu, että "epävakaat hautovat negatiivisia ajatuksia muista". Tuo on yleistystä, mikä ei ole koskaan hyväksi millekään asialle. Pitäisi nähdä ihminen syvemmin. Epävakaat ihmiset ovat monesti joutuneet kokemaan aika rankkoja asioita. Mielestäni meidän terveiden ihmisten pitäisi kantaa vastuu heikommista. Olen nähnyt työssäni paljon epävakaita ihmisiä, jotka tekevät aivan sairaasti työtä sen eteen, että parantuisivat. Sitten vastaanotolla käy myös niitä tyyppejä, jotka kokevat pienen vastoinkäymisen elämässään, eivätkä tunnu mitenkään pääsevän asian yli. Kyllä minulla löytyy paljon kunnioitusta epävakaita kohtaan. Ovat useasti myös todella älykkäitä ihmisiä. Siis he, jotka ovat hakeutuneet hoitoon ja haluavat tehdä jotain sen asian eteen, että kehittyisivät. Olen miettinyt, että olisiko tuo älykkyys jopa yksi tekijä tuon epävakauden kehittymisessä. Normaaliälyiset ihmiset eivät oikeasti edes mieti asioita niin pitkälle kuin epävakaat.
Yleistys käy vain kun sinä teet niin? Aikamoista soopaa "terapeutilta"
12 vielä jatkaa, haluan korostaa että tutustuessani ja rakastuessani tähän ihmiseen en siis edes tiennyt hänen persoonallisuushäiriöstään enkä olisi aluksi ikinä uskonut, että tilanne voisi kääntyä sellaiseksi. Jos olisin itsekkäästi etsinyt jotakin "hoidettavaa" olisin siis edes alitajuisella tasolla varmasti alunperinkin etsinyt ihmisen josta tulee sellaiset vibat. Tämä kyseinen ihminen kääntyi puoleeni ja paljasti todellisen luonteensa ja persoonansa kuitenkin pikkuhiljaa vasta parin vuoden jälkeen, kun jo luotimme toisiimme täysin. Ja koska rakastin häntä, en minkään tuollaisen takia olisi tietenkään häntä hyljännyt vaan päinvastoin päätin että ei haittaa, tästä selvitään yhdessä. Mitä läheisempiä meistä tuli ja mitä enemmän hän minuun luotti, sitä ikävämmäksi hän kuitenkin minua kohtaan muuttui. Lopulta olin hänen tukensa ja terapeuttinsa ja tavallaan "ansassa", josta ei ollut helppoa ulospääsyä kuten edellisessä viestissä kerroinkin. Minä en pitänyt häntä aluksi ollenkaan ongelmaisena tai apua tarvitsevana, päinvastoin luulin häntä paljon itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi. Hän paljasti "heikkoutensa" vasta myöhemmin, mikä on aivan ymmärrettävää. Persoonallisuushäiriö ei olisi itsessään estänyt mitään, korkeintaan vaikeuttanut, mutta koska henkilö ei halunnut hakea siihen oikeaa apua ja oikeutti kaikki ikävät tekonsa vain sillä verukkeella että "mulla on tää diagnoosi, en voi sille mitään enkä mä välitä kenestäkään" kävi tilanne liian raskaaksi. Olisin kiitollinen ap, jos voisit itse epävakaana kertoa miten itse haluaisit että sinulle ollaan apuna ja tukena? Mitä esim. minun kannattaisi tehdä jos vielä haluaisin vakuuttaa tälle ystävälleni että olen hänen aito ystävänsä? Osaatko neuvoa, miten epävakaan mieli toimii, miten voin ns. todistaa vilpittömyyteni vai voinko ollenkaan? Mikä saisi sinut uskomaan että läheisesi rakastavat sinua eikä auttamistasi?
Yleensä on tavallisempaa, että feikit ystävät katoavat elämästä nimenomaan silloin kun kaverilla on vaikeaa. On paljon helpompaa olla onnellisen ihmisen kaveri, sillä vaikka olisi kuinka auttaja ja läheisriippuvaisuuteen taipuva ihminen, on epävakaan ystävänä olo usein todella raskasta. Sen sijaan jos olet tutustunut ystäviisi nimenomaan vaikeina aikoina, ja he ovat tottuneet sinun olevan vaikea/masentunut/tms voi se ottaa koville jollekin joka on itsekin masentunut ja joutuu seuraamaan vierestä kun toinen parantuu ja itse kamppailee vielä omien ongelmiensa kanssa. Aito ystävä kuitenkin aina haluaa ystävänsä voivan hyvin, eikä vetää mukaansa ongelmiin. Yleensä TERVEET ihmissuhteet ilmaantuvat takaisin elämään kun on itse tasapainoinen ja voi paremmin. Masentuneena vetää puoleensa helposti muita masentuneita, ja sellaisten suhde usein on epäterveellä pohjalla siitä syistä että osapuolten suhteet omiin itseensäkin ovat epäterveitä. Puhun kokemuksesta.
Noniin, ajattelet liikaa se on sinun ongelmasi nyt. Olen huomannut monen mielenterveys"häiriön" johtuvan liiasta ajattelusta. Monesti jopa realistisesta ajattelusta kuten masentuneilla. Onnellisimpana pysyy kun ei liikoja pohdi ja nauttii hetkestä, niistä läheisistäkin olivatpa ne mistä syystä tahansa tukenasi.
Vierailija kirjoitti:
Noniin, ajattelet liikaa se on sinun ongelmasi nyt. Olen huomannut monen mielenterveys"häiriön" johtuvan liiasta ajattelusta. Monesti jopa realistisesta ajattelusta kuten masentuneilla. Onnellisimpana pysyy kun ei liikoja pohdi ja nauttii hetkestä, niistä läheisistäkin olivatpa ne mistä syystä tahansa tukenasi.
Miten voi vähentää ajattelua ja elää enemmän hetkessä?
Masennus ja ahdistus ovat eri asia kuin epävakaa persoonallisuushäiriö. Oikeasti epävakaan kanssa on kyllä ihan helvetin raskasta olla joten tosi paljon kyllä täytyy rakastaa jos sellaista jaksaa.