Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun hankinta ja siihen liittyvä "etiketti"?
18.04.2017 |
Olemme siis hankkimassa koiraa. Joiltain kasvattajilta on tullut suoraan kommenttia, että heillä on jonotuslista jo melkein vuoden päähän jne. Lopulta löytyi hyvä kasvattaja jonne olemme menossa katsomaan pentuja kunhan pennut vähän vielä kasvavat. Ei ole ollut mitään puhetta siitä, että ollaanko nyt saamassa koira pentueesta vai ei enkä tiedä onko sitä korrektia kysyä? Sen kasvattaja sanoi, että tekee päätökset pentujen kodeista vasta, kun pennut ovat useamman viikon ikäisiä. Mutta missä vaiheessa voi kysellä sitä, että saadaanko pentu vai ei? Kuinka monta kertaa pentuja yleensä käydään katsomassa ennen luovutusta?
Mietin näitä, kun kaverini kävi pari vuotta sitten katsomassa kasvattajan luona pentuja kolme kertaa ja oli koko ajan siinä käsityksessä, että saavat pennun, mutta saivatkin tiedon viikko ennen luovutusikää, että ei ollut sillä kertaa sopivaa pentua heille. Siinä olivatkin sitten ihmeissään, kun olivat ehtineet hankkia pennulle kaiken valmiiksi eikä sellaista edes tullut. Tässä tosin oli joku kommunikointiongelma ja kaverini oletti, että ovat saamassa pennun, koska kävivät niin monta kertaa katsomassakin pentuja eikä missään vaiheessa selvästi sanottu, että eivät saisi pentua.
Miten nämä asiat yleensä menee? Onko tavallistakin, että pentuja saa/täytyy käydä katsomassa monta kertaa ja sitten pentua ei saakaan syystä tai toisesta? Minä kun en tosiaan tiedä miten nämä asiat pyörii eri kasvattajilla.
Kommentit (78)
Se ettei normaalia lemmikkitasoista kotia tarjoava saa pentua kohtuullisella vaivalla ja odotusajalla ei kyllä ole hyväksi (suosituille) roduille tai koirille yleensä, koska kysyntään vastaavatkin sitten pentutehtailijat ja ainahan sieltä joku sitten ostaa ja vaikka ei ostaisi niin kyllä niitä suosittuja "rotuja" sitten tulee sinne toriin ja keltaiseen pörssiin.
Eihän kasvattaja tietty eettisesti toimimalla tai sääntöjä noudattamalla voi tietenkään pukata jatkuvasti pentuja joka halukkaalle, mutta jos ei ole jotain suht reilua jonotussysteemiä, jossa ne näyttely/erikoisharrastuskodit eivät ole automaattisesti etusijalla, niin ei tarvitse ihmetellä miksi noita tehtailtuja koiria on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ettei normaalia lemmikkitasoista kotia tarjoava saa pentua kohtuullisella vaivalla ja odotusajalla ei kyllä ole hyväksi (suosituille) roduille tai koirille yleensä, koska kysyntään vastaavatkin sitten pentutehtailijat ja ainahan sieltä joku sitten ostaa ja vaikka ei ostaisi niin kyllä niitä suosittuja "rotuja" sitten tulee sinne toriin ja keltaiseen pörssiin.
Eihän kasvattaja tietty eettisesti toimimalla tai sääntöjä noudattamalla voi tietenkään pukata jatkuvasti pentuja joka halukkaalle, mutta jos ei ole jotain suht reilua jonotussysteemiä, jossa ne näyttely/erikoisharrastuskodit eivät ole automaattisesti etusijalla, niin ei tarvitse ihmetellä miksi noita tehtailtuja koiria on niin paljon.
No mutta eihän se kysyntä vähene yhtään, vaikka kasvattajat myisivät pentuja varausjärjestyksessä. Itse olen kasvattanut muutaman shelttipentueen ja tarkoituksena on vielä lisätä kasvatustyötä. Mutta en kyllä osaa nähdä, että minulla olisi velvollisuus myydä niille, ketkä ovat pisimpään jonottaneet, kyllä teen valinnan ihan muilla perusteilla. Lemmikkipennuiksikin myyn mutta kysyntää olisi paljon enemmän kuin pystyn tarjoamaan.
Minulla on neljästä eri rotuisesta kokemusta, aina olen koirani saanut ilman kummempia kommervenkkejä. Olen reippaasti ottanut yhteyttä ja kertonut mitä etsin. Tykkään kyllä harrastaa ja käydä näyttelyissä, voihan se johtua siitäkin.
Ei se koiran saaminen loppupeleissä pidäkään olla helppoa. Vaikka koira "tavara" onkin niin mielestäni on outoa että koira hankitaan talouteen, jossa se esim on jatkuvasti 8 h tai kauemmin yksin ja koiran liikunta on lähinnä 3 x pvä 15 min remmilenkki...
Vierailija kirjoitti:
Ei se koiran saaminen loppupeleissä pidäkään olla helppoa. Vaikka koira "tavara" onkin niin mielestäni on outoa että koira hankitaan talouteen, jossa se esim on jatkuvasti 8 h tai kauemmin yksin ja koiran liikunta on lähinnä 3 x pvä 15 min remmilenkki...
Käytännössä on mahdotonta tarjota koiralle kotia jossa pysyvänä tilanteena olisi alle 8h/pvä yksin oloa. Muuten vain kotona työskentelevät ja vuorotöitä tekevät pariskunnat/perheet voivat hankkia koiria. Säästössäkin pitäisi olla aina vähintään tonni jos jotain sattuu, joten työttömillä ei ole koiraan varaa.
Tietenkin koira pitää hankkia ajatuksella, eikä hetken mielijohteesta, mutta siitä ei tässä ketjussa ole kyse, vaan siitä että esim. näyttelyitä harrastavat ovat etusijalla. Tuskin jokainen heistä kykenee takaamaan sitä ettei koira joudu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se koiran saaminen loppupeleissä pidäkään olla helppoa. Vaikka koira "tavara" onkin niin mielestäni on outoa että koira hankitaan talouteen, jossa se esim on jatkuvasti 8 h tai kauemmin yksin ja koiran liikunta on lähinnä 3 x pvä 15 min remmilenkki...
Käytännössä on mahdotonta tarjota koiralle kotia jossa pysyvänä tilanteena olisi alle 8h/pvä yksin oloa. Muuten vain kotona työskentelevät ja vuorotöitä tekevät pariskunnat/perheet voivat hankkia koiria. Säästössäkin pitäisi olla aina vähintään tonni jos jotain sattuu, joten työttömillä ei ole koiraan varaa.
Ei se ole mahdotonta silloin, jos se on pakollista. Ruotsissa kieltää laki jättämästä koiraa yksin yli kuudeksi tunniksi. Siitä on syntynyt koiranulkoiluttajien ammattikunta ja lukuisat koirien päivähoitopaikat. Jotkut vievät koiran työpäivän ajaksi sukulaiselle ja joillekin työpaikoille saa ottaa koiran mukaan.
Joo, kyllähän koira sopeutuu siihen että se on paljon yksin, mutta pointti oli siinä että sen koiran kanssa ei muutenkaan sitten tehdä oikein mitään.
--------
Mä en näe tota näyttelyhommaa mitenkään pahana. Sekin vaatii omistajalta tekemistä ja työtä yhdessä koiran kanssa. Koiran pitää olla hyvä kuntoinen ja hyvin hoidettu ja henkinen puoli myös kunnossa sekä koulutus. Koirakin oppii sietämään vähän hälyä, vieraita ihmisiä, paikkoja ja toimimaan toisten koirien seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se koiran saaminen loppupeleissä pidäkään olla helppoa. Vaikka koira "tavara" onkin niin mielestäni on outoa että koira hankitaan talouteen, jossa se esim on jatkuvasti 8 h tai kauemmin yksin ja koiran liikunta on lähinnä 3 x pvä 15 min remmilenkki...
Käytännössä on mahdotonta tarjota koiralle kotia jossa pysyvänä tilanteena olisi alle 8h/pvä yksin oloa. Muuten vain kotona työskentelevät ja vuorotöitä tekevät pariskunnat/perheet voivat hankkia koiria. Säästössäkin pitäisi olla aina vähintään tonni jos jotain sattuu, joten työttömillä ei ole koiraan varaa.
Ei se ole mahdotonta silloin, jos se on pakollista. Ruotsissa kieltää laki jättämästä koiraa yksin yli kuudeksi tunniksi. Siitä on syntynyt koiranulkoiluttajien ammattikunta ja lukuisat koirien päivähoitopaikat. Jotkut vievät koiran työpäivän ajaksi sukulaiselle ja joillekin työpaikoille saa ottaa koiran mukaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002843122.html
Ei näköjään pidä paikkaansa. Tuo päivähoitosysteemi on varmaan ihan hyvä idea, mutta jos tuollainen laki tulisi, niin sitten pitäisi myös vauhdilla tulla näitä päivähoitopaikkoja vaikka sitten kunnan puolesta (jos siirtymäajan sisällä ei tule reilusti yksityisyrittäjiä) tai sitten työpaikkojen pitäisi sallia koirat, mikä on usein mahdotonta. Eipä tuon lain toteuttamisen seurantakaan suju ihan tuosta vain ja jos sujuisi, niin sitten hukkuisimme kotia etsiviin koiriin ja niitä pitäisikin lopettaa ihan hemmetisti.
Minuakin kiinnostaa tämä aihe! Ja nimenomaan haluaisin kuulla kokemuksia juuri tästä, että millä perusteella kasvattaja valitsee kodin, miten nopeasti päätökset pentujen kodeista tehdään ja miten montaa pennun mahdollista ostajaa kasvattaja tapaa yleensä? Siis kun tuossa jossain kommentissa oli, että yhtä pentuetta kohtaan saattaa olla jopa 70 kiinnostunutta niin miten näistä karsitaan ne, joita ei tavata, ne jotka tavataan kerran ja ne joita tavataan vielä ensimmäisen tapaamiskerran jälkeenkin ja ne joille pennut lopulta päätyvät?
Minulla on niin monenlaisia kokemuksia pennun etsinnän seurauksena ja jostain syystä esimerkiksi pääkaupunkiseudun kasvattajat eivät välttämättä edes vastaa sähköpostiin tai vastaavat kerran ja sen jälkeen ei enää vastauksia tule. Muualta Suomesta yhteydenpito on ollut nopeaa ja asiallista. Sekin on sanottu suoraan, että jos pentueessa ei tule olemaan sopivaa pentua just mulle ja tämäkin on minusta todella hyvä asia. Lopulta löytyi sopiva pentue, jota nyt odotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kasvattaja, joten vastaan vain ostajan näkökulmasta. En oikeastaan tiedä millä perusteella meidät valittiin pennun omistajiksi, ilmeisesti siksi että rodusta on kokemusta. Olimme myös ajoissa pentuja jo tiedustelemassa. Toki kasvattaja lisäksi sanoi että vaikutamme hyvin mukavilta :D Kyselyitä pennuista hänkin sai hirvittävän määrät, mutta vain pari perhettä hän tapasi. Osa pennuista oli jo ilmeisestikin varattu hänelle tuttuihin näyttelyitä harrastaviin koteihin, koska yhdistelmä oli lupaava.
Vierailija kirjoitti:
En ole kasvattaja, joten vastaan vain ostajan näkökulmasta. En oikeastaan tiedä millä perusteella meidät valittiin pennun omistajiksi, ilmeisesti siksi että rodusta on kokemusta. Olimme myös ajoissa pentuja jo tiedustelemassa. Toki kasvattaja lisäksi sanoi että vaikutamme hyvin mukavilta :D Kyselyitä pennuista hänkin sai hirvittävän määrät, mutta vain pari perhettä hän tapasi. Osa pennuista oli jo ilmeisestikin varattu hänelle tuttuihin näyttelyitä harrastaviin koteihin, koska yhdistelmä oli lupaava.
Pennut siis meni näille ennestään tutuille + sinun perheelle + tälle toiselle perheelle, jota kasvattaja tapasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kasvattaja oli kärkäs hoputtamaan ostopäätöksen tekemisessä ja varausmaksun maksamisessa. Taisi olla hänellä rahareikä tiedossa. Kerran kävimme katsomassa pentua ja tuntui että jo silloin oli meille tuleva pentu päätetty, yhden puhelinkeskustelun perusteella. Liekö oli jämäyksilö. Olisin itselleni toivonut toisenluonteista pentua, mutta olimme ensimmäistä koiraa hankkimassa. Ensi kerralla viisaampi, enkä usko kaikkea mitä kasvattaja sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kasvattaja, joten vastaan vain ostajan näkökulmasta. En oikeastaan tiedä millä perusteella meidät valittiin pennun omistajiksi, ilmeisesti siksi että rodusta on kokemusta. Olimme myös ajoissa pentuja jo tiedustelemassa. Toki kasvattaja lisäksi sanoi että vaikutamme hyvin mukavilta :D Kyselyitä pennuista hänkin sai hirvittävän määrät, mutta vain pari perhettä hän tapasi. Osa pennuista oli jo ilmeisestikin varattu hänelle tuttuihin näyttelyitä harrastaviin koteihin, koska yhdistelmä oli lupaava.
Pennut siis meni näille ennestään tutuille + sinun perheelle + tälle toiselle perheelle, jota kasvattaja tapasi?
Ja yksi pentu jäi kasvattajalle itselleen. Minä kysyin heti ensi puhelussa, myykö hän pennut vain näyttelykoteihin (koska nettisivuista päätellen näyttelyt on ykkösjuttu kasvattajan harrastuksissa ) , niin vastaus oli että hyvä koti on tärkeämpi kuin näyttelyissä käyttäminen.
Me jäimme odottamaan häneltä "kotikoiraa". Loppupeleissä kaikki pennut osoittautuivat hyviksi ja lupaaviksi. Saimme silti koiran, vaikka se olisi voinut mennä näyttelyitä aktiivisesti harrastavallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvattaja oli kärkäs hoputtamaan ostopäätöksen tekemisessä ja varausmaksun maksamisessa. Taisi olla hänellä rahareikä tiedossa. Kerran kävimme katsomassa pentua ja tuntui että jo silloin oli meille tuleva pentu päätetty, yhden puhelinkeskustelun perusteella. Liekö oli jämäyksilö. Olisin itselleni toivonut toisenluonteista pentua, mutta olimme ensimmäistä koiraa hankkimassa. Ensi kerralla viisaampi, enkä usko kaikkea mitä kasvattaja sanoo.
Vai oliko sellainen rotu, jota on vaikeampi saada myytyä eteenpäin?
Meillä myös koiranpentu haussa ja jännitetään juuri, että saadaanko pentu. Kolme kertaa ollaan käyty katsomassa ja luovutusikä lähenee kovaa vauhtia...
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös koiranpentu haussa ja jännitetään juuri, että saadaanko pentu. Kolme kertaa ollaan käyty katsomassa ja luovutusikä lähenee kovaa vauhtia...
Montako kertaa pitää käydä katsomassa pentuja/näytillä ennen kuin päätös pentujen myymisestä kenellekin tehdään?
Voisiko siltä kasvattajalta suoraan kysyä, ajatteleeko hän myyvänsä pentua teille ja millä ehdoilla ja voisitteko jo maksaa varausmaksun ja varata pennun? Jos pennuista ei vielä pysty luonnetta sanomaan, voisi silti maksaa varausmaksun ja kasvattaja sitten miettii teille sopivimman. Jotenkin tuntuisi kasvattajankin kannalta rasittavalta, jos pentuja lappaa vieraat ihmiset viikkotolkulla katsomassa ja heistä vain muutama saa pennun.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko siltä kasvattajalta suoraan kysyä, ajatteleeko hän myyvänsä pentua teille ja millä ehdoilla ja voisitteko jo maksaa varausmaksun ja varata pennun? Jos pennuista ei vielä pysty luonnetta sanomaan, voisi silti maksaa varausmaksun ja kasvattaja sitten miettii teille sopivimman. Jotenkin tuntuisi kasvattajankin kannalta rasittavalta, jos pentuja lappaa vieraat ihmiset viikkotolkulla katsomassa ja heistä vain muutama saa pennun.
Jotkut haluaa varmistaa pennuille todella hyvät kodit ja jaksavat sitä ramppaamista ja seulomista viikko tolkulla.
No kyllä ihmisistä yleensä pystyy yhden tai kahden tapaamisen jälkeen jo sanoa, onko niistä koiranpennun omistajaksi vai ei. Onko otettu asioista selvää, minkälainen se kotikuvio on (työt, aikataulut, onko lapsia vai ei jne), mitä pennun kanssa aiotaan tehdä ja meneekö ajatukset yhteen kasvattajan kanssa. Kyllähän uusi omistaja ja pentu myös kasvattaa ja muokkaa toisiaan ja tottuu toisiinsa, ei varmasti pysty sataprosenttista sopivuutta taata kenellekään vaikka kuinka monta kertaa kävisi pentuja taputtelemassa.
Tästä ainakin vinkki ap:lle, että kannattaa sanoa että on kovin kiinnostunut koiranäyttelyistä ja haluaisit viedä pennun sellaisiin. Koska lähtökohtainen oletus on että kaikki kodit on hyviä koteja, niin näin saat sen parhaan, laadukkaimman ja vielä näteimmänkin pennun!Ja jos maksat ihan rahalla etkä lankea sijoituskoiriin, niin ei tarvitse ikinä viedä mihinkään näyttelyihin, koska sitoumukset päättyy siihen kun kurvaat pois pihasta pentu mukana.