Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun hankinta ja siihen liittyvä "etiketti"?
18.04.2017 |
Olemme siis hankkimassa koiraa. Joiltain kasvattajilta on tullut suoraan kommenttia, että heillä on jonotuslista jo melkein vuoden päähän jne. Lopulta löytyi hyvä kasvattaja jonne olemme menossa katsomaan pentuja kunhan pennut vähän vielä kasvavat. Ei ole ollut mitään puhetta siitä, että ollaanko nyt saamassa koira pentueesta vai ei enkä tiedä onko sitä korrektia kysyä? Sen kasvattaja sanoi, että tekee päätökset pentujen kodeista vasta, kun pennut ovat useamman viikon ikäisiä. Mutta missä vaiheessa voi kysellä sitä, että saadaanko pentu vai ei? Kuinka monta kertaa pentuja yleensä käydään katsomassa ennen luovutusta?
Mietin näitä, kun kaverini kävi pari vuotta sitten katsomassa kasvattajan luona pentuja kolme kertaa ja oli koko ajan siinä käsityksessä, että saavat pennun, mutta saivatkin tiedon viikko ennen luovutusikää, että ei ollut sillä kertaa sopivaa pentua heille. Siinä olivatkin sitten ihmeissään, kun olivat ehtineet hankkia pennulle kaiken valmiiksi eikä sellaista edes tullut. Tässä tosin oli joku kommunikointiongelma ja kaverini oletti, että ovat saamassa pennun, koska kävivät niin monta kertaa katsomassakin pentuja eikä missään vaiheessa selvästi sanottu, että eivät saisi pentua.
Miten nämä asiat yleensä menee? Onko tavallistakin, että pentuja saa/täytyy käydä katsomassa monta kertaa ja sitten pentua ei saakaan syystä tai toisesta? Minä kun en tosiaan tiedä miten nämä asiat pyörii eri kasvattajilla.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Mä jopa tinkasin hinnasta, koska tiesin että meillä on siihen varaa. Joo, silmät sillä pyörähti aika pahasti eikä suostunut hintaa laskemaan. Tein sen koska mua hiukan ärsytti se asetelma! Kuitenkin kun aikuiset keskenään sopivat asioista, niin pitäisi pystyä tekemään se samalla tasolla, eikä niin että alamainen ostaja on koirakerjuulla ja aivan eri sfääreissä liitelevä jumalhahmon kaltainen kasvattaja sanelee ehdot ja suopeudessaan suostuu luovuttamaan valtaisan työnsä hedelmän alemmalle kastille, jos tämä hyppelee narrin tavoin kuninkaansa edessä.
Saitteko pennun? Tästä kuulee myöskin jonkun verran, että kasvattajat on todella vaativia ja ostaja tavallaan pakostikin unohtaa omat oikeutensa, vaikka ihan suuret rahat näissäkin kaupoissa vaihtaa omistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jopa tinkasin hinnasta, koska tiesin että meillä on siihen varaa. Joo, silmät sillä pyörähti aika pahasti eikä suostunut hintaa laskemaan. Tein sen koska mua hiukan ärsytti se asetelma! Kuitenkin kun aikuiset keskenään sopivat asioista, niin pitäisi pystyä tekemään se samalla tasolla, eikä niin että alamainen ostaja on koirakerjuulla ja aivan eri sfääreissä liitelevä jumalhahmon kaltainen kasvattaja sanelee ehdot ja suopeudessaan suostuu luovuttamaan valtaisan työnsä hedelmän alemmalle kastille, jos tämä hyppelee narrin tavoin kuninkaansa edessä.
Saitteko pennun? Tästä kuulee myöskin jonkun verran, että kasvattajat on todella vaativia ja ostaja tavallaan pakostikin unohtaa omat oikeutensa, vaikka ihan suuret rahat näissäkin kaupoissa vaihtaa omistajaa.
Joo, saatiin ja ihanan koiran saimmekin. Oli kyllä tiukat kriteerit hänelläkin.
Valitettavasti perinnöllinen ja vakava sairaus havaittiin ko. koiralla, vaikka valitsin kasvattajan ja pentueen niin huolella, tein taustatyöt kunnolla ja kasvattaja oli oman rotunsa piirissä ns. "huippu" ja kaikin tavoin esimerkillinen kasvattaja.
Mutta tätä se on rotukoirankin hankinta, et koskaan tiedä mitä saat ja jollekin aina käy huono tuuri!
Kasvattajiakin on tietysti joka lähtöön ja riippuu paljon rodustakin.
Etiketti menee kuitenkin tavallisesti niin että kasvattaja valitsee pennulle kodin, eikä niin että ostaja valitsee pennun. Välillä näkee ilmoituksia missä pentua ostava pyytää kasvattajia tarjoamaan pentujaan, veikkaan että on aika hiljaista tai jos yhteyden ottoja tulee, niin ne tulee pentutehtailijoilta.
Vastuullinen kasvattaja pyrkii huomioimaan pennun ominaisuudet ja tulevan "käyttötarkoituksen". Rakenteellisesti paras pentu menee sille, jonka arvelee käyvän näyttelyissä ja on kiinnostunut jalostustoiminnasta. Purentaviallinen menee sille joka hakee kotikoiraa, eikä ole näyttelyistä kiinnostunut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kasvattaja valitsi pennun. Tavattiin kasvattaja kaksi kertaa, kerran pentujen luona, ja kerran kaupungilla meidän toisen koiran kanssa (halusi nähdä millainen meidän koira on,ja miten tuli toisten kanssa toimeen). Selviteltiin mitä haluttiin koiran kanssa tehdä, miten asuttiin, miten meillä on aikaa koiralle ym. Kymmennen päivää ennen luovutusta saatiin tietää mikä pentu meille tulee, ja osui kyllä niin oikeaan.Saatiin pieni urospentu, joka on ilahduttanut meitä jo kolmen vuoden ajan. Koirat on kuin paita ja peppu, aina yhdessä :) Kyllä kasvattajilla yleensä on silmää mikä pentu käy kellekin.
Olisi kiva tietää, missä roduissa pennun saaminen on erityisen vaikeaa. Olen pitkään harkinnut koiran hankkimista ihan lenkkiseuraksi. Jos nämä jutut pitävät paikkansa, täytyy varmaan tyytyä sekarotuiseen tai johonkin vahinkopentueeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Ja missä kohtaa väitin että näyttelykodit on huonoja? Näytätkö ystävällisesti sen kohdan tai vaihtoehtoisesti myönnät että tekstin sisäistäminen nyt ei ihan sinulla onnistunut?
Ai jos ei koiraa vie näyttelyihin, niin koiraa ei vie mihinkään? Voi vittu, suoraan sanottuna. Jokainen hiemankin koiranäyttelypiireissä tietää, että niissä ihmiset ei käy ihan täysillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä kaikki ismot pihlajakadulla ja tämä on kuultu niin monelta niissä "pakosta" pyörivältä.
Mä itse väitän että koiraihmisistä näyttelyihmiset on niitä vittumaisimpia ja mukavimmat+tavallisimmat löytyy niistä muista koiraharrastuksista. Neuvoisin jopa uusia koiranomistajia välttämään näyttelypiirejä, koska siellä liikkuu sellaisia mustia voimia joille ei kannata altistua! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Kasvattaja on kiinnostunut rodun jalostuksesta. Tietysti hän haluaa että parhaat jälkeläiset käyvät näyttelyissä tai kilpailuissa ja niitä käytetään myöhemmin jalostukseen, eli niillä teetetään pentuja. Olisihan se perin surullista jos jalostustyön parhaat hedelmät jäisivät käyttämättä. Sehän nyt on lähtökohtaisesti oletusarvo että kaikki koirat saavat hyvän kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Ja missä kohtaa väitin että näyttelykodit on huonoja? Näytätkö ystävällisesti sen kohdan tai vaihtoehtoisesti myönnät että tekstin sisäistäminen nyt ei ihan sinulla onnistunut?
Ai jos ei koiraa vie näyttelyihin, niin koiraa ei vie mihinkään? Voi vittu, suoraan sanottuna. Jokainen hiemankin koiranäyttelypiireissä tietää, että niissä ihmiset ei käy ihan täysillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä kaikki ismot pihlajakadulla ja tämä on kuultu niin monelta niissä "pakosta" pyörivältä.
Mä itse väitän että koiraihmisistä näyttelyihmiset on niitä vittumaisimpia ja mukavimmat+tavallisimmat löytyy niistä muista koiraharrastuksista. Neuvoisin jopa uusia koiranomistajia välttämään näyttelypiirejä, koska siellä liikkuu sellaisia mustia voimia joille ei kannata altistua! :D
Jos minulla on kaunis pentu, ja vaihtoehtoina kaksi kotia, joista toinen on kiinnostunut viemään koiran näyttelyyn, pitämään jalostuskunnossa ym ja toinen taas ei, niin miksi valitsisin sen lemmikkikodin? Mikä siitä tekee paremman? Kuulostat kyllä aika riidanhaluiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tietysti. Rodun kehittäminen toivottuun suuntaan on useimmille kasvattajille elämäntehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4936 kirjoitti:
Voihan sitä kysyä että missä vaiheessa päättää pentujen kodit.
Todennäköisesti lupaavimmat jokaisella saralla menee niille ketkä ovat kiinnostuneita koiranäyttelyistä, metsästyksestä, rodunomaisista harrastuksista.. yleensä kotikoiraa etsivä on siellä häntäpäässä (tilanteessa jossa ainut selkeä ero on mihin tarkoitukseen koiran haluaa), jollei pentueessa ole värivirheellistä tms "pikkuvikaista" pentua.
Viimeisin oman rodun pentue, jota seurasin, oli saanut yli tuplasti kiinnostusta kuin mitä pentuja syntyi ja kasvattaja pohti johonkin 5-6vko ikään asti sopivimpia koteja.Tämä on vähän surullistakin, että enää ei riitä se hyvä koti vaan pitää olla jotain ekstraa. Tietysti on kasvattajia, jotka haluaa, että se oma kasvattama rotu pääsee ihastuttamaan uusiakin ihmisiä eikä myy vain niille näyttely/harrastajatyypeille.
Kyse on vain siitä että on varaa valita. Ihan sama kuin parisuhdemarkkinoilla. Jos on varaa valita, niin ihan kiva ei riitä, vaan voi ottaa aivan upean puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Ja missä kohtaa väitin että näyttelykodit on huonoja? Näytätkö ystävällisesti sen kohdan tai vaihtoehtoisesti myönnät että tekstin sisäistäminen nyt ei ihan sinulla onnistunut?
Ai jos ei koiraa vie näyttelyihin, niin koiraa ei vie mihinkään? Voi vittu, suoraan sanottuna. Jokainen hiemankin koiranäyttelypiireissä tietää, että niissä ihmiset ei käy ihan täysillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä kaikki ismot pihlajakadulla ja tämä on kuultu niin monelta niissä "pakosta" pyörivältä.
Mä itse väitän että koiraihmisistä näyttelyihmiset on niitä vittumaisimpia ja mukavimmat+tavallisimmat löytyy niistä muista koiraharrastuksista. Neuvoisin jopa uusia koiranomistajia välttämään näyttelypiirejä, koska siellä liikkuu sellaisia mustia voimia joille ei kannata altistua! :D
Jos minulla on kaunis pentu, ja vaihtoehtoina kaksi kotia, joista toinen on kiinnostunut viemään koiran näyttelyyn, pitämään jalostuskunnossa ym ja toinen taas ei, niin miksi valitsisin sen lemmikkikodin? Mikä siitä tekee paremman? Kuulostat kyllä aika riidanhaluiselta ihmiseltä.
Täytyy myöntää että ärsyttää jos yritetään väittää minun kirjoittaneen asioita, joita ei kommenteissani ole. Eli suoranainen vääristely on todella laadutonta nettikeskustelua.
Ja jos edelleen väität minun sanoneen näyttelykoteja huonoiksi tai huonommiksi kodeiksi kuin muita, niin varmasti nyt jo toisesta pyynnöstäni voit osoittaa sen kohdan kommentistani?
Mitä kirjoitin, on se, että en voi ymmärtää surullisuutta siitä että pentu sai hyvän kodin loppuelämäkseen vaikka ei pääsisi näyttelyihin. En voi ymmärtää, koska lopulta se koiran hyvinvointi on tärkeämpi kuin kasvattajan tarpeet. Sen PITÄISI olla.
Miten voi kasvattaja olla surullinen siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tietysti. Rodun kehittäminen toivottuun suuntaan on useimmille kasvattajille elämäntehtävä.
Kenen toivomaan suuntaan? Juuri luin tuloksia yhdestä rodusta, josta on kotimaisella "jalostuksella" taiottu ominaisluonne pois. Nice Job!
Ai niin, mutta niillä oli kyllä hyvät ja kauniit turkit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Ja missä kohtaa väitin että näyttelykodit on huonoja? Näytätkö ystävällisesti sen kohdan tai vaihtoehtoisesti myönnät että tekstin sisäistäminen nyt ei ihan sinulla onnistunut?
Ai jos ei koiraa vie näyttelyihin, niin koiraa ei vie mihinkään? Voi vittu, suoraan sanottuna. Jokainen hiemankin koiranäyttelypiireissä tietää, että niissä ihmiset ei käy ihan täysillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä kaikki ismot pihlajakadulla ja tämä on kuultu niin monelta niissä "pakosta" pyörivältä.
Mä itse väitän että koiraihmisistä näyttelyihmiset on niitä vittumaisimpia ja mukavimmat+tavallisimmat löytyy niistä muista koiraharrastuksista. Neuvoisin jopa uusia koiranomistajia välttämään näyttelypiirejä, koska siellä liikkuu sellaisia mustia voimia joille ei kannata altistua! :D
Jos minulla on kaunis pentu, ja vaihtoehtoina kaksi kotia, joista toinen on kiinnostunut viemään koiran näyttelyyn, pitämään jalostuskunnossa ym ja toinen taas ei, niin miksi valitsisin sen lemmikkikodin? Mikä siitä tekee paremman? Kuulostat kyllä aika riidanhaluiselta ihmiseltä.
Täytyy myöntää että ärsyttää jos yritetään väittää minun kirjoittaneen asioita, joita ei kommenteissani ole. Eli suoranainen vääristely on todella laadutonta nettikeskustelua.
Ja jos edelleen väität minun sanoneen näyttelykoteja huonoiksi tai huonommiksi kodeiksi kuin muita, niin varmasti nyt jo toisesta pyynnöstäni voit osoittaa sen kohdan kommentistani?
Mitä kirjoitin, on se, että en voi ymmärtää surullisuutta siitä että pentu sai hyvän kodin loppuelämäkseen vaikka ei pääsisi näyttelyihin. En voi ymmärtää, koska lopulta se koiran hyvinvointi on tärkeämpi kuin kasvattajan tarpeet. Sen PITÄISI olla.
Miten voi kasvattaja olla surullinen siitä?
Miksi kasvattaja ei saisi toivoa menestystä kasvateilleen? Ikään kuin hänellä olisi joku velvollisuus kasvattaa ihmisille kivoja lemmikkejä, oman kiinnostuksensa sivuuttaen.
Itselle koiranpentu tulossa parin viikon päästä. Olin tiedustellut kyseiseltä kasvattajalta jo aikaisemmin mahdollisia tulevia pentueita ja esitellyt meidän tilannetta, kyselin toki muutamasta muustakin paikasta. Kyseisen kasvattajan pennut oli sopiva kombinaatio pentujen taustasta ja vanhempien terveydestä, kotiolosuhteista (pentu kasvaa lapsiperheessa ja tulee lapsiperheeseen), kasvattajan ajatuksista ja toiveista (meille tulee koti- ja harrastuskoira, ei näyttelytähti) ja ajankohdasta (eli saadaan pentu sopivasti loman alkuun, kasvattaja pitää pari viikkoa pidempään eli 9 vk ikäisenä saadaan pentu). Myös välimatka on sopiva, kun kyseessä turkkirotu ja varmaan kaivataan jossain välissä neuvoja turkinhoidon ja leikkaamisen suhteen, on kivempi käydä reilun sadan kilsan päässä kyselemässä neuvoja kuin 500 kilsan päässä. Tuolla kasvattajalla on sellainen systeemi, että varausmaksun ekana maksanut saa valita pennuista ensin (hän toki auttaa valinnassa), kun hän on ensin valinnut ensin yhden itselle sijoituskoiraksi jäävän.
Koiranäyttelyt on vähän kuin lasten vieminen missikilpailuihin. Kyllä suosin ennemmin harrastuksia, joissa koirakin pääsee mieluisempaan puuhaan ja toteuttamaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Kyse on siitä koirasta, ei kasvattajasta. En tajua jos kasvattaja on surullinen jos koira saa hyvän kodin loppuelämäkseen. Mitä aihetta suruun siinä on?
Ainiin, kasvattajan halut ja tarpeet, nehän on ne tärkeimmät. Koirasta viis.
Ikään kuin ne näyttely- tai harrastuskodit olisi jotain huonoja. Pikemminkin päinvastoin, tällöin kasvattaja pääsee usein näkemään koiraa, kuvia siitä yms. Yleensä kasvattajilla on varaa valita, miksi he valitsisivat mieluummin kodin, missä koiraa ei olla kiinnostuneita viemään mihinkään? Itse kasvatin vuosi sitten pienen paimenkoiran pentueen, minulla ei ole kasvattajanimeä. Syntyi 8 pentua, kyselyjä tuli yli 70 kpl. Sain ihan rauhassa seuloa ne parhaiksi katsomani kodit joukosta.
Ja missä kohtaa väitin että näyttelykodit on huonoja? Näytätkö ystävällisesti sen kohdan tai vaihtoehtoisesti myönnät että tekstin sisäistäminen nyt ei ihan sinulla onnistunut?
Ai jos ei koiraa vie näyttelyihin, niin koiraa ei vie mihinkään? Voi vittu, suoraan sanottuna. Jokainen hiemankin koiranäyttelypiireissä tietää, että niissä ihmiset ei käy ihan täysillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä kaikki ismot pihlajakadulla ja tämä on kuultu niin monelta niissä "pakosta" pyörivältä.
Mä itse väitän että koiraihmisistä näyttelyihmiset on niitä vittumaisimpia ja mukavimmat+tavallisimmat löytyy niistä muista koiraharrastuksista. Neuvoisin jopa uusia koiranomistajia välttämään näyttelypiirejä, koska siellä liikkuu sellaisia mustia voimia joille ei kannata altistua! :D
Jos minulla on kaunis pentu, ja vaihtoehtoina kaksi kotia, joista toinen on kiinnostunut viemään koiran näyttelyyn, pitämään jalostuskunnossa ym ja toinen taas ei, niin miksi valitsisin sen lemmikkikodin? Mikä siitä tekee paremman? Kuulostat kyllä aika riidanhaluiselta ihmiseltä.
Täytyy myöntää että ärsyttää jos yritetään väittää minun kirjoittaneen asioita, joita ei kommenteissani ole. Eli suoranainen vääristely on todella laadutonta nettikeskustelua.
Ja jos edelleen väität minun sanoneen näyttelykoteja huonoiksi tai huonommiksi kodeiksi kuin muita, niin varmasti nyt jo toisesta pyynnöstäni voit osoittaa sen kohdan kommentistani?
Mitä kirjoitin, on se, että en voi ymmärtää surullisuutta siitä että pentu sai hyvän kodin loppuelämäkseen vaikka ei pääsisi näyttelyihin. En voi ymmärtää, koska lopulta se koiran hyvinvointi on tärkeämpi kuin kasvattajan tarpeet. Sen PITÄISI olla.
Miten voi kasvattaja olla surullinen siitä?
Miksi kasvattaja ei saisi toivoa menestystä kasvateilleen? Ikään kuin hänellä olisi joku velvollisuus kasvattaa ihmisille kivoja lemmikkejä, oman kiinnostuksensa sivuuttaen.
No kyllä oikeastaan pitäisi olla enemmän velvollisuuksia, olen siitä samaa mieltä. Mun mielestä kasvattajilla on liikaa oikeuksia nykyään "pilata" rotuja ja ei mitään sanktioita/seuraamuksia väärin toimimisesta. On oikeasti tosi surullista miten esim. perinnölliset sairaudet leviää huonon jalostuksen myötä. Eli joo, olen kanssasi siitä samaa mieltä että enemmän pitäisi olla velvollisuuksia.
Vallankin tiettyjen suosittujen seurakoirarotujen kohdalla tuntuu olevan niin, että kasvattaja luulee olevansa jumalasta seuraava. Tietysti, kun ihmiset ovat valmiita jonottamaan parikin vuotta jotain lyttynaamaa ja maksamaan sitä yli tonnin tai enemmänkin. Vallankin roduilla joissa on pienet pentueet näkee tätä. Jotkut kasvattajat tuntuvat myös unohtavan että lain silmissä koira on esine, ja sen kerran vaihdettua omistajaa kasvattajalla ei ole siihen mitään oikeuksia.
Useinhan pentuetta ei lähdetä edes tekemään ellei ole jokaiselle pennulle lähes varma ottaja.
Käyttökoirapuolella on kasvattajalla helpompaa koska esim. metsästyskoiria kukaan harvemmin haluaa seurakoiraksi. On siis alusta alkaen selvää miksi se koira otetaan. Metsästyskoirilla, vallankin pystykorvilla on yleensä myös isot pentueet ja kun koirilla on iso edustus maassamme, pentueita tulee joka vuosi paljon. Jos koira on erityisen hyväsukuinen, siis paljon kaksoisvalioita, kasvattaja tietysti toivoo että koiran kanssa käytäisiin näyttelyissä ja kokeissa. Mutta ihan toimivan metsästyskoiran saa vaikka ei kokeisiin haluaisikaan. Ja koska pentueet on tosiaan usein isoja, voi saada kovasukuisenkin "jämäpennun" ns. "helpolla". Jos tulee esim. monta narttua ja kysyntää olisi ollut uroksille.
Sitten taas esim. bordercollieissa olen törmännyt siihen että kaikki pennut on varattu ennen kuin ne ovat edes syntyneet. Luonnollisesti penikat menee kaikki harrastaviin perheisiin, mutta kukaan täysijärkinen ei bordercollieta tietenkään pelkäksi seurakoiraksi otakaan.
Mutta sanoisin että välttelemällä muotirotuja saa todennäköisemmin homman hoidettua ilman että kasvattaja luulee itsestään liikoja. Valtaosalla niistä on kuitenkin se varsinainen ymmärrys jalostustyöstä aika vähäistä. Kannattaa muistaa että itseään voi tituleerata "kasvattajaksi" ihan sillä että sinulla on paperillinen koira ja kennelnimi ja teetät sillä pennut toisen paperillisen kanssa. On hassua miten moni vetoaa koiransa kasvattajaan kuin paaviin "kasvattaja sanoi" esim. ruokinnan suhteen ja käy ilmi että kasvattaja ei ymmärrä edes alkeita koiran metaboliasta ja ravitsemuksesta, ostaa vain jotain hiilarinappulaa jonka kuvittelee hyväksi koska säkissä on omanrotuisen koiran kuva.
Noh, kohtuuttomat vaatimukset kostautuu sitten sillä että heille valehdellaan aika reilusti niistä omista suunnitelmista.