Miksi lapsilla on yleensä pieni makuuhuone ja vanhemmilla on isoin huone?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenollessa pieniä me järjestettiin huoneet: isoin makkari leikkihuone, pienempi makkari aikuisten nukkumishuone ja kaikista pienin lasten nukkumishuone. Kenenkään ei tarvinnut nukkua yksin ja leikkimiseen oli tilaa, toisin kuin noissa kopeissa.

Nyt muksut on teinejä ja suurin makkari on 14 vuotiasn tytön. Siellä on tilaa venytellä ja emännöidä pyjamabileitä. Toiseksi pienimmässä taas nyt on 16 v poika, hän mahtuu hyvin siellä "touhuamaan" eli 120 cm sänky ja tietokonepöytä ja tuoli.

Luovuttiin parisängystä, että mahduttiin pienimpään makkariin. Nyt nukutaan patjoilla lattialla. Hyvin nukutaan.

Kyllähän ihmettelijöitä toisinaan on ollut, mutta ajan myötä ovat ymmärtäneet toiminnallisuuden. Tai yksi asia äitiä vieläkin hiertää, kun annettiin lasten tehdä junarataa olkkariin, niillä kun oli sitä omaa tilaakin. ;D Hupsu mutsi.

Nyt en ole ihan varma ruokinko trollia, toivottavasti sellainen olet.

Mutta siis sulle on ok nukkua itse patjalla lattialla ja laittaa vielä miehesikin lattialle? :D Äitiyskö sinusta teki marttyyrin vuosien aikana? Ihan käsittämätöntä. Etköhän ole ansainnut hieman parempaa.

Mitä?! :D Me nukuttiin jo ennen lasten syntymää lattialla. Lasten syntyessä, ostettiin tämä kämppä ja myös keskiluokkainen sänky, runkoineen kaikkineen. Ihan iisiä siitä oli vaihtaa lattianukkumiseen takaisin. Ostetaan sänky sitten sänky jos sitä joskus kaivataan.

Mikä tässä tekee musta marttyyrin? Mä en näe miten lattialla nukkuminen voi olla käsittämätöntä tai alempi arvoisempaa. Alkoi kiinnostaa.

Sänky rungolla on keskiluokkaista?

Ok, pakko tunnustaa että me tullaan kyllä niin eri maailmoista että tuskin löydetään tästäkään aiheesta yhteistä säveltä. Sängyissä nukutaan, pöydän ääressä syödään ja joku roti pidetään siinä elämässä. Lapset oppii samat tavat.

Eli sun logiikalla jos nukkuu patjalla niin ei perheessä ei syödä pöydän ääressä?

Tai että apn perheessä ei ole mitään rotia?

Mistähän tuollaisen vinksahtaneen logiikan saa 😂 ?

Koittaa nyt vaan ymmärtää, että kaikki ei elä niin kuin sinä, ja hyvä niin.....

Meillä ei mahdu sänky pienempään huoneeseen.

Vanhempien sänky ei olisi edes mahtunut omaan huoneeseeni (mittatilaus). Minulla oli pienin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien sänky ei olisi edes mahtunut omaan huoneeseeni (mittatilaus). Minulla oli pienin.

Sama. Meillä täytyy pitkänkin miehen pystyä nukkumaan mukavasti.

Meillä on talossa kolme saman kokoista makkaria, ehkä n. 15m2. Poika (kohta 2v) on vielä niin pieni että nukkuu meidän vieressä ja hänen tuleva huone on mun työtilana, jonka siirrän autotalliin kunhan oma huone tulee ajankohtaiseksi. Tyttö 8v on huoneessa jossa on kaksi isoa seinään upotettua vaatekaappia. Pojan tulevassa huoneessa on yksi samanlainen ja meidän makkarissa pikkuinen vaatehuone. Muuten huoneet olisi voinut jakaa miten vaan, mutta näin meidän vaatteet mahtuu järkevästi. Ja tämä meidän makkari on talon pimein huone. Mies on valoherkkä uniensa kanssa ja minusta on kiva että lasten huoneet on valoisia.

Välillä meinaa pukata vähän vauvakuumetta, mutta yritän järkeillä itelleni että nyt olis kaikille just sopivasti tilaa.

Meillä on 3 erikokoista makkaria. Iso, keskikokoinen ja pieni.

Lapset olivat 7v. ja 3v. kun muutimme tähän asuntoon.

Esikoinen sai ison makkarin ja kuopus pikku makkarin siitä syytä että ne ovat vierekkäin toisella puolella asuntoa ja siinä on vessa välissä.

Me saimme keskikokoisen makkarin + kylppäri jotka ovat asunnon päädyssä. Näin tuli kotiin lasten puoli ja aikuisten puoli ja välissä on olkkari ja keittiö. 3v. ei osannut olla kateellinen isosiskon isommasta huoneesta.

Nyt tyttö on jo muuttanut omilleen ja pikkuveli peri isoimman makkarin. Meille riittää yhä se keskikokoinen makkari omassa rauhassa.

Kun poika muuttaa pois niin sitten me vanhukset muutamme isoon makkariin ja meidän nykyisestä makkarista tulee vierashuone/takkahuone (tosin vain biotakka).

Pienin makkari on nykyään työhuone/kirjasto.

Omassa lapsuudessa meillä meni ikäjärjestyksessä. Oli 3 erikokoista makkaria, vanhemmilla isoin (äidillä oli työpiste siellä, vei tilaa), vanhimmalla oli toiseksi isoin huone ja meillä kahdella nuorimmalla oli pienin huone. Kun vanhin muutti pois niin minä jäin nuorimpana pieneen huoneeseen yksin. Aikanaan olin enää ainut lapsi jäljellä niin sain sen isomman huoneen ja pienin huone toimi vierashuoneena. Sitten muutettiin ja sain valita huoneeni, valitsin sen kaikkein isoimman, of course 😂

Meillä on miehen kanssa 4 lasta (ei yhtään yhteistä) ja vain 2 makkaria. Lapsilla on se isoin huone ja meille riittää pienempikin. Harvoin kaikki lapset ovat paikalla yhtaikaa, usein vain 1 tai 2 kerrallaan, mutta ollaan haluttu että kaikilla on oma sänky ja saavat nukkua aina samassa paikassa ja ettei kenenkään tarvitse nukkua sohvalla tms kuin vieraat. Ja huone on todella iso niin kaikille jää vähän omaa tilaa ja keskellä on paljon tilaa leikeille.

Ps asutaan Briteissä ja kyllähän laki on noista makkareista, koskee tosin vain kunnan asuntoja, ns council houseja. Jos perheessä on 1 lapsi, on hän oikeutettu omaan huoneeseen 1-vuotiaasta lähtien. Jos perheeseen tulee toinen lapsi, oletetaan lasten jakavan huoneen. Tietyn iän jälkeen tyttöjen ja poikien ei enää oleteta jakavan huonetta, mutta saman sukupuolen edustajien täytyy jakaa huone niin kauan kuin kotona asuvat. Ei verorahoilla jokaiselle aleta omaa huonetta rakentamaan. Sitä en tiedä montako lasta saa jakaa saman huoneen, 2-3 olettaisin. Ja käytännössähän tämä ns laki ei toteudu kun ei ole resursseja ja sopivaa asuntoa saa odottaa iäisyyden.