Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...
17.04.2017 |
Kaikki värit ja ihQt lettikuosit, ruudut ja pilkut päällä, hai-saappaat ja kånkenit kruunaa kokonaisuuden. Miksei voi olla äiti ja pukeutua kuten täysi-ikäinen nainen?
Miehillä en ole vastaavaa ällötystä havainnut.
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Michael Monroe kertoi, että hänen tyyliään usein päivitellään ja nälvitään. Sanoi hyvin, että se johtuu näiden päivittelijöiden omasta epävarmuudesta. Olen samana mieltä.
Mulla on päinvastainen kokemus. Yleensä ne nälvijät ovat varmoja omasta erinomaisuudestaan ja kokevat siksi oikeudekseen arvostella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
Ne varmaan rupee pukeutumaan niin koska ne haluaa. Ja ne vaatteet ovat mukavampia kuin muotivaatteet. Ja koska ne pystyy. Miehet taas tekee sitä myös, koska vain pikkupojille on haalarit, sit sortsit, verkkarit ja t-paita.
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa,mielestäni kuviot ja värit kuuluvat kyllä aikuisten vaatteisiin. Samoin kumisaappaat ja reput. Suomalaiset pukeutuu kyllä pääosin äärimmäisen synkästi ja värittömästi,mustaan ja tummansiniseen vaikka ne harvalle suomalaiselle edes sopii.
Suomessa paheksutaan kaikkea "normista poikkeavaa" värikkäämpiä luomivärejä, röyhelöjä, koruja, korkeampia korkoja. Jotkut paheksuu esim jo korkeampia kenkiä huohh.. ja nyt on 2000 luku
Jaa... En koe paheksuvani kaikkea normista poikkeavaa tai olevani muutenkaan ns. valtavirtakulttuurin puolestapuhuja. Ei sillä ole mitään tekemistä poikkeavan paheksumisen kanssa, jos joku vaate on mun mielestä ruma ja hölmön näköinen.
Haha, täysi komppi tälle. En minä kenenkään vaatetusta paheksu tai odota muiden pukeutuvan tietyllä tavalla. Mutta joitakin tyylejä (eli juuri aloituksessa mainittua lasten trikookuosityyliä) voi vaan kuvata parhaiten sanalla hölmö.
No jos saa julkisella keskustelupalstalla sanot jonkun pukeutumistyyliä hölmöksi niin tottahan siitä sen käsityksen saa että toivoisit muiden pukeutuvan toisella tavalla. Sillä sun ei-hölmöllä (konservatiivisella / tylsällä?) tavalla ilmeisesti. Vai onko sulle jotenkin kierolla tavalla tyydyttävää että nimenomaan on niitä vastarannan kiiskiä joiden tyyliä voit julkisesti dissata? Että hemulit suorastaan vastaa sun tarpeeseen tyylillään? Mä lupaan liihotella värikkäissä mekoissani julksilla paikoilla jatkossakin nostamassa sun verenpainetta, saat varmasti jatkossakin paheksua ja dissailla kaltaistesi kanssa oikein huolella! :D
Ei tuo kirjoittaja tainnut haukkua muita kuin yhtä tyyliä hölmöksi, eli ainoastaan tuota taaperotyyliä. Taaperotyylin ja konservatiivisen tyylin välissä on paljon muitakin tyylejä, mistä valita, jotka eivät varmasti ole yhtä hölmöjä kuin taaperoksi pukeutuva aikuinen nainen.
Joo ollaan ymmärretty samalla tavalla; tuota aiempaa kirjoittajaa hiertää kovasti kun jotkut pukeutuvat rennosti, värikkäästi, mukavasti ja naisellisesti. Hän kokee että aikuisilta on värit ja ilo pukeutumisesta kielletty ja pyrkii kielenkäytöllään halveeraamaan näitä itseään eläväisempiä pukeutujia jotka eivät istu hänen raamittelemaansa ruotuun. Tsori, emme luovu helmoistamme jatkossakaan! :P
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja heittää hiukset sekaisin, kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis, kaunis, ja maailma on sun! :)
Sinä taas tunnut jotenkin kuvittelevan että kaikki muut paitsi nämä "eläväiset, iloiset ja rennot mutta naiselliset" pukeutujat on jotain beigejä ja harmaita muumioita, jotka tosiaan haluavat kieltää aikuisilta värit eivätkä suhtaudu pukeutumiseensa ilolla. Jos ei tosiaan halua pukeutua kuten lapset ja vetää päälleen kaikkia sateenkaare värejä, niin tottahan sitä TÄYTYY edustaa tätä toista ääripäätä.
Sen verran hapannaamaisilta kyllä kuulostavat näiden dissailijoiden jutut että väkisin tulee mielikuva harmaanbeigestä muumiosta / urheiluliikkeen tuulipukuosaston kautta käyneestä takakireästä lenkkeilijästä. x) Mut kerro vaan millaiset kivat, iloiset tyylit juuri sun silmääsi miellyttävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Jaa a, kyllä minä olen usein nähnyt isän ja pojan kaupungilla ja molemmilla on farkut ja vaikka sininen paita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa-a. Itsekin myönnän lasten myötä hurahtaneeni näihin ap:n kuvailemiin vaatteisiin. Kait se on se perhekeskeinen "lapsellinen" maailma, mikä saa tyylinkin muuttumaan. Ajatukset on lapsissa ja lasten suloisia vaatteita katsellessa huomaa miten veikeitä ja piristäviä ne on ja todella mukavia - haluan kans. ;)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Musta on jotenkin inhottavaa, että lapsia puetaan pieniksi aikuisiksi. Antaa lasten olla lapsia. Enkä myöskään ymmärrä, miksi poika täytyy pukea kopioksi isästään ja tytär äidistään. Tai äiti tyttärestään ja isä pojastaan. Ne lapset ovat tosiaan ihan erillisiä olentoja. Ihan kuin se äiti/isä haluaisi sulautua lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa,mielestäni kuviot ja värit kuuluvat kyllä aikuisten vaatteisiin. Samoin kumisaappaat ja reput. Suomalaiset pukeutuu kyllä pääosin äärimmäisen synkästi ja värittömästi,mustaan ja tummansiniseen vaikka ne harvalle suomalaiselle edes sopii.
Suomessa paheksutaan kaikkea "normista poikkeavaa" värikkäämpiä luomivärejä, röyhelöjä, koruja, korkeampia korkoja. Jotkut paheksuu esim jo korkeampia kenkiä huohh.. ja nyt on 2000 luku
Jaa... En koe paheksuvani kaikkea normista poikkeavaa tai olevani muutenkaan ns. valtavirtakulttuurin puolestapuhuja. Ei sillä ole mitään tekemistä poikkeavan paheksumisen kanssa, jos joku vaate on mun mielestä ruma ja hölmön näköinen.
Haha, täysi komppi tälle. En minä kenenkään vaatetusta paheksu tai odota muiden pukeutuvan tietyllä tavalla. Mutta joitakin tyylejä (eli juuri aloituksessa mainittua lasten trikookuosityyliä) voi vaan kuvata parhaiten sanalla hölmö.
No jos saa julkisella keskustelupalstalla sanot jonkun pukeutumistyyliä hölmöksi niin tottahan siitä sen käsityksen saa että toivoisit muiden pukeutuvan toisella tavalla. Sillä sun ei-hölmöllä (konservatiivisella / tylsällä?) tavalla ilmeisesti. Vai onko sulle jotenkin kierolla tavalla tyydyttävää että nimenomaan on niitä vastarannan kiiskiä joiden tyyliä voit julkisesti dissata? Että hemulit suorastaan vastaa sun tarpeeseen tyylillään? Mä lupaan liihotella värikkäissä mekoissani julksilla paikoilla jatkossakin nostamassa sun verenpainetta, saat varmasti jatkossakin paheksua ja dissailla kaltaistesi kanssa oikein huolella! :D
Ei tuo kirjoittaja tainnut haukkua muita kuin yhtä tyyliä hölmöksi, eli ainoastaan tuota taaperotyyliä. Taaperotyylin ja konservatiivisen tyylin välissä on paljon muitakin tyylejä, mistä valita, jotka eivät varmasti ole yhtä hölmöjä kuin taaperoksi pukeutuva aikuinen nainen.
Joo ollaan ymmärretty samalla tavalla; tuota aiempaa kirjoittajaa hiertää kovasti kun jotkut pukeutuvat rennosti, värikkäästi, mukavasti ja naisellisesti. Hän kokee että aikuisilta on värit ja ilo pukeutumisesta kielletty ja pyrkii kielenkäytöllään halveeraamaan näitä itseään eläväisempiä pukeutujia jotka eivät istu hänen raamittelemaansa ruotuun. Tsori, emme luovu helmoistamme jatkossakaan! :P
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja heittää hiukset sekaisin, kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis, kaunis, ja maailma on sun! :)
Ne säkit ei ole naisellista nähneetkään.
Oon sen verran paksu että ne "säkit" on tosi kivoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
No ei se sun hauskuus ja fiksuus ainakaan näissä sun palstajutuissa tule ilmi. Ankeuttaja olisi sinua paremmin kuvaava verbi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
Kyllä säkin pukeutumisellasi ja tyylilläsi luot jonkinlasien mielikuvan, halusit tai et. Joku voi tykätä neutraaliudesta ja vähäeleisyydestä, toiset taas tykkää että pukeutumisessakin on fiilistä. :)
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas negailua. Mä pukeudun tosi huonosti, rakastan leggareita ja tunikoita. Olen myös lihava, joten esim farkut tai jakkupuvut ei sovi mulle.
Ja valitettavasti mulla ei ole lapsia. Sekin vielä
No mutta otatko sä tarhan ohi kävellessäsi mallia niistä kolmevuotiaista, että minkä tyyliset legginsit ja tunikat laitat päälle? Eli haluatko valita ne legginsit ja tunikat juuri sen mukaan, että mahdollisimman paljon muistutat pientä lasta pukeutumiseltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Joo. Täällä Helsingissä joka toinen mies joka tulee vastaan nakkikuosinen huppari päällä, vohveliruutuiset kollarihousut jalassa jollain kuositrikoopipolla varustettuna. Ihan arkipäivää. Ne onkin niin hassuja tyyppejä!
#emmaljunga #aarrekid #papustories #naturezoo yökk
Ku on neljälläkympillä menossa niin ei tarvitse pohtia muiden tykkäämisiä riittää ku itse tietää mistä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
No ei se sun hauskuus ja fiksuus ainakaan näissä sun palstajutuissa tule ilmi. Ankeuttaja olisi sinua paremmin kuvaava verbi.
No mulla kyllä on päällä usein mustaa ja harmaata, usein väljää ainakin yläosassa. Että joo, miksei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
Kyllä säkin pukeutumisellasi ja tyylilläsi luot jonkinlasien mielikuvan, halusit tai et. Joku voi tykätä neutraaliudesta ja vähäeleisyydestä, toiset taas tykkää että pukeutumisessakin on fiilistä. :)
Tietysti luon, miksi olettaisin jotain muuta? En vain halua luoda sellaista "iloista ja hassua" mielikuvaa pukeutumisellani, mihin moni trikoon ystävä täällä viittaa. Ja ymmärrän myös mielipide-eron, siksi kommenttini alkoi sanalla "minusta", viitaten siihen että seuraava tilitys esittää oman mielipiteeni asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
En ymmärrä näitä tähän muotoon kirjoitettuja kommentteja. Ihan kuin ne vaatteet oikeasti olisivat jokin ongelma, johon tässä nyt kuumeisesti etsitään ratkaisua.
Ihan yhtä hölmöä olisi kysyä, mikä ihme siinä sitten on, ettei voi pitää sinistä paitaa, vaan on pakko olla punainen. Mikä siinä punaisessa paidassa on se juttu? Kyllä tämä nyt pitää perustella. Eikö tosiaan voi millään laittaa sinistä paitaa? Mikä siinä sinisen paidan laittamisessa on niin vaikeaa? Ihan varmasti kaikille löytyy sopivan kokoinen ja mallinen sininen paita. Kyllä mammat ovat avuttomia, kun eivät yhtä sinistä paitaa kaupasta osaa ostaa.
Michael Monroe kertoi, että hänen tyyliään usein päivitellään ja nälvitään. Sanoi hyvin, että se johtuu näiden päivittelijöiden omasta epävarmuudesta. Olen samana mieltä.