Lue keskustelun säännöt.
Eikö kaikki ihmiset ole pinnallisia? Pitäähän henkilön ulkonäkö ja ominaispiirteet mielyttää, että voi ihastua!
17.04.2017 |
Jokainen sudehan alkaa ihastumalla ulkonäköön.
Yleensä myöhemmin myös tykästyttään luonteeseen.
Ja rakastuminen on sitten sitä, että pidetään ihmistä kaikinpuolin ihanana ja halutaan elää hänen kanssaan.
Eihän tämä kaikki onnistu jos joku jää puutteelliseksi.
Jos pinalliset ominaisuudet ei mielytä niin ei myös syvempää synny.
Se, että ei ihastu toiseen eikä koe ulkonäköään vetävänä, mutta tykästyy tämän luonteeseen niin eihän silloin kyse ole, kuin ystävästä.
Eihän se ole sitä miksi mennään naimisiin esim.
Eli eikä ihmisen pidä olla pinnallinen?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastun luonteeseen, en ulkonäköön.
Ja mitenkä tuo on mahdollista kolme?
Miltä se oikein tuntuu?
Ap
Hmm...
Kerran ihastuin yhteen naiseen vasta kun olimme tunteneet jonkin aikaa ja tulimme läheisemmiksi. Aluksi en pitänyt häntä mitenkään kauniina tai edes ajatellut hänen ulkonäköään, mutta sitten aloinkin nähdä hänessä viehättäviä ja seksikkäitä piirteitä. Eli tässä asia eteni väärässä järjestyksessä. En kiinnostunut ulkonäöstä aluksi.
Täällä toinen vastaa: mahdollista siten, että ensin ei ole katsonut ihmistä sen kummemmin, mutta kun tutustuu, alkaa luonne "vaikuttaa" ulkonäköön ja toinen kaunistuu/komistuu omissa silmissä. En ikinä ihastu ulkonäköön, monet ovat miellyttävän näköisiä, mutta tämä ei vielä itsessä herätä kiinnostusta sen enempää. Täytyy olla sopiva persoonallisuus, joka näkyy jutuissa, katseessa ja olemuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä nykyisen mieheni kohdalla voi väittää ihastuneeni ulkonäköön. Olin sitä mieltä, ettei miehen ulkonäkö viehätä, mutta vähän työnsin sen ajatuksen sivuun etenkin kun aluksi se oli vaan jotain kännissä säätämistä enkä edes uskonut että siitä tulee mitään. Jopa alkoi näyttää hyvältä kun katseli toista vähän pidempään ja myöhemmin vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kylläs se ihastuminen muokkaa myös ajatuksia toisen ulkonäöstä. Ei sitä omaa kumppania välttämättä tulisi vilkaistua kahdesti jos se olisi tuntematon kävelemässä kadulla ohi. Silti rakastuneena se on seksikkäin ihminen jonka tietää.
En nyt tajua? Ihmisiä on erilaisia, jotkut on pinnallisia jotkut ei. Omien tuntemusten ja mielipiteiden takia ei kannata yleistää että kaikki ihastuu ulkonäköön. Tulee hyvin esille esim. nettideittailussa, itse puhuin videopelissä mikin kautta eräälle mukavalle jätkälle ja pelailtiin pelejä. Tunsin paljon vetoa hänen persoonaansa, ääneensä, huuumoriin ja hänellä on todella hyvä moraali ja oikeudentaju! Vasta myöhemmin näin hänen ulkonäkönsä, ei mikään malli ole, ylipainoa jne. mutta mulle ei ulkonäkö ollut tärkeä silloin kun tajusin kuinka mahtava ja upea ihminen hän on. Nyt ollaan oltu yli vuosi yhdessä, rakkautta piisaa...suhde ei alkanut sillä että näin hänet ensin. Vasta suhteen edettyä ihastuin vielä enemmän hänen ulkonäköönsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisempaa kuin ihastua ullonäköön on ihastua rahaan ja vaikutusvaltaan. Ulkonäkö on kuitenkin siinä ihmisessä, eri tavalla kuin raha ym. Ymmärrättekö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VMP. Aina olen ihastunut mielikuvaan ihmisestä, ulkonäkö ja ulokkeet on ollut toissijaisia. Rakastaminen on asia erikseen.
Itselleni on käynyt niin, että kiinnostus heräsi mieheen jonka ulkonäöstä en ollut tiennyt mitään. Kiinnostuin, kun kuulin erään äänitteen jolla mies puhui, ja myöhemmin vähän jo ihastuin, kun miehen lähipiiri kertoi minulle kaikenlaista hänestä. Kun sitten lopulta tapasin miehen ihan kasvokkain vähän kuin sokkotreffien merkeissä, en ensin varsinaisesti innostunut hänen ulkonäöstään (en siksi etteikö hän olisi ollut hyvännäköinen, vaan siksi että olin elänyt siinä uskossa että hänen näköiset eivät vain ole "tyyppiäni") mutta tunsin silti välittömästi jonkinlaista syvempää vetoa häneen ja pidin häntä heti karismaattisena. Karisma taas sai kohta aikaan sen, että pian hän oli koko maailman seksikkäin mies silmissäni ja koska olin hänen luonteestaan ja ajatusmaailmastaan (jotka tulivat ilmi siis jo aiemmin niistä äänitteistä) jo valmiiksi sekaisin - rakastuin koko pakettiin. Että kyllä niin vain voi käydä, eikä rakastuminen ala välttämättä läheskään aina _pelkästä_ ulkonäöstä vaikka niin voisi olettaa. Vaikka luulisit olevasi ihastunut johonkin vain hänen ulkonäkönsä takia, siinäkin voi olla taustalla syvempiä syitä miksi kiinnitit huomiosi tietynlaiseen ulkonäköön, miksi näet tietyt asiat viehättävinä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Kerran ihastuin yhteen naiseen vasta kun olimme tunteneet jonkin aikaa ja tulimme läheisemmiksi. Aluksi en pitänyt häntä mitenkään kauniina tai edes ajatellut hänen ulkonäköään, mutta sitten aloinkin nähdä hänessä viehättäviä ja seksikkäitä piirteitä. Eli tässä asia eteni väärässä järjestyksessä. En kiinnostunut ulkonäöstä aluksi.
Mulle käy aina näin, paitsi olen nainen ja ihastun siis miehiin. En ole koskaan ihastunut kehenkään tai edes pitänyt erityisen puoleensavetävänä ennen kuin ole oppinut tuntemaan. On joitakin piirteitä, jotka ovat visuaalisesti mieluisampia kuin toiset, mutta ne eivät itsessään aiheuta vielä mitään reaktioita. Eikä niiden olemassaole ole välttämätöntä ihastumiselle.
Ei liene vaikeata arvata, että ihastun hyvin hitaasti, eikä baari toimi mulle iskupaikkana ollenkaan. Ihastumiseen menee tyypillisesti kuukausia.
Ei ainakaan mulla pidä paikkaansa.
Olen kyllä esim ihastunut lyhyeen mieheen enkä ole voinut asialle mitään.
En siltäkään ole pitänyt hänen pituudestaan.