Lue keskustelun säännöt.
Nykyisen puolisoni välit lapseni isään
17.04.2017 |
Haluaisin kokemuksia vastaavasta tilanteesta, jos jollain on ollut, ja miten se on sitten jatkossa kehittynyt.
Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 4 vuotta, joista 2 asuttu yhdessä. 11-vuotias lapseni asuu kanssamme. Miehelläni on jo täysi-ikäinen lapsi, joka asuu jo omillaan mutta asui pääsääntöisesti äidin luona.
Arkielämä sujuu hienosti, ei ongelmia. Aikuisten ja lasten välit ovat lämpimät.
Paitsi, lapseni isä on miehelleni joku ongelma. Hänestä olen eronnut jo 9 vuotta sitten. Meillä on exäni kanssa ollut ihan toimivat välit. Lapsen asiat aina saatu sovittua, eikä ole katkeruutta puolin eikä toisin. Ehkä tämä on se mikä hiertää jotenkin, koska mieheni välit exäänsä eivät ole olleet toimivat. Syyllisiä tähän kyllä minusta ihan kumpikin.
En ole exäni kanssa yhteydessä muuten kuin lapsen asioista. Miestäni ärsyttää jos puhun exäni kanssa puhelimessa. Häntä selvästi ärsyttää kun lapsi puhuu isästään ja perheestä siellä. Jos exäni hankkii lapselleni jotain, se on automaattisesti huonoa, typerää jne. Onneksi hän sentään kommentoi minulle, ei lapselle... mutta silti. Lapsi saattaa esitellä innnoissaan jos on isältään saanut jotain niin jotenkin hyvin nuivasti ja lyhytsanaisesti aina kommentoi.
Olen yrittänyt puhua ja kysellä että mikä siinä nuin ärsyttää. Selkeää vastausta en saa. Mielestäni mieheni on tässä asiassa lapsellinen, ei osaa asettua lapsen asemaan. En minäkään exästäni juuri pidä, mutta koskaan en lapselleni häntä hauku. Enkä odota puolisoltanikaan mitään muuta kuin neutraalia suhtautumista.
Tilanne on kyllä jonkin verran parantunut mutta edelleen minua vaivaa. Joskus mies on ihan suuttunutkin minulle, kun "joka päivä" (mikä ei tod. pidä paikkaansa) exän kanssa olen yhteydessä. Olen antanut suuttua ja todennut vaan että lapsen takia ollaan yhteyksissä, ei muun, ja että aina on näin asiat hoidettu ja tullaan hoitamaan kun kerran onnistuu.
Vuosia on kulunut niin paljon että mitään mustasukkaisuuttakaan ei pitäisi olla. Exänikin on jo kauan ollut naimisissa ja heillä on lapsia.
Tämä on ainoa juttu mikä meillä ei toimi, eikä vaivaa päivittäin, joten en ole eroamassa.
Kiinnostaisi onko muilla (ollut) vastaavaa.
Kommentit (5)
Kai se on jotain kumppanin menneisyyden inhoamista. Vähän kuin nämä palstapojut kirjoittavat, miten naisen historia on pilannut tämän. En ymmärrä. En minä aikakaan ole koskaan ollut mustasukkainen tai ärsyyntynyt kumppanini menneisyydestä. Minähän olen sitä parempaa nykyisyyttä. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä kai sitten. Tylsää vaan kun aikuinen ihminen käyttäytyy niin.
Esim. nyt asia on ajankohtainen, kun lapselle täytyi hankkia uusi puhelin. No, exän luota olikin löytynyt sopiva vähän käytetty. Minä olin tyytyväinen kun rahat säästyivät, lapsi tyytyväinen kun sai toimivan puhelimen.
Ainut, jonka mielestä puhelin on tietysti ihan paska ja huono valinta lapselle, on mieheni. Hän käytti puoli päivää kiukutteluun minulle asiasta. Sitten kyllästyin ja totesin ettei puhelimessa taida olla muuta vikaa kuin sen antaja.
Tällaisia sattuu silloin tällöin ja ihan turhaan mies tuhlaa energiaansa moiseen. Jotenkin ymmärtäisin jos olisi ollut jotain draamaa näissä ihmissuhdekuvioissa, mutta erosta tosiaan 9 vuotta, minkä jälkeen elin kaksin lapsen kanssa 5 vuotta!
Ap
No mä en kyllä jaksais tuollaista kuunnella.
Myös minun nykyinen mieheni seurustelun alussa osoitti mieltään aina kun eksästäni (ja lasteni isästä) puhuttiin. Tein varsinnopeasti selväksi että asia on näin kuin on, lapseni ja heidän isänsä kuuluvat tähän elämääni nyt ja tulevaisuudessakin, ja jos joku meillä haukkuu lasten isää niin se on minä itse. Vähän kuin omia sisaruksiaan saa haukkua vain itse mutta auta armias jos joku muu niitä haukkuu.
Sanoin myös että tähän on parasta sopeutua tai ainakin pitää turpansa kiinni, ja jos tämä on miehelle kynnyskysymys niin sitten hänen täytyy vaan lähteä suhteesta. Mies teki päätöksen sopeutua.
Minä en kyllä ole valmis tätä suhdetta lopettamaan tämän takia, koska ei vaivaa kuin toisinaan.
Hyvä mies minulla muuten on ja varmaan minussakin on ärsyttäviä piirteitä hänen mielestään.
Mietin vaan lähinnä että mistä moinen johtuu kun muuten on ihan täysjärkinen ihminen :D
Olen ajatellut että voiko taustalla kuitenkin olla jonkinlainen kateus, kun oman exänsä kanssa ovat lähinnä viranomaisten välityksellä aikanaan asioineet lapsensa asioissa kun ei mikään ole sovussa onnistunut.
Ap
Jos palstalla oikeasti liikkuu miehiä, olisin kiitollinen vihjeistänne, että mitä mieheni päässä liikkuu.
Tajuanhan minä, ettei se mukavaa ole että "vieras" mies kuuluu edes tällä tasolla elämääni, mutta sille nyt vaan ei voi mitään ja isä hän on itsekin.
Lähinnä semmonen äkäisyys ja v-mäinen kommentointi minua tympii, kun se on täysin turhaa eikä auta mihinkään mitään.
Ap